maanantai 28. joulukuuta 2009

Joulupöydän antimia

Meillä vietettiin tänä vuonna ensimmäistä jouluaattoa oman perheen kesken, mikä jättikin täysin vapaat kädet joulumenun suunnittelun suhteen. Hyvissä ajoin aloitettu suunnittelu kannatti, sillä sekä suunnittelija itse että muut perheenjäsenet olivat lopputulokseen suhteellisen tyytyväisiä. :)

Ihan aluksi täytyy todeta, että koko joulunajan fiksuin ja onnistunein ostos oli Ruohonjuuresta piparkakkujen tekoa varten hamstraamani maustesetti: paketit Sonnentorin luomuneilikkaa, -kanelia, -inkivääriä sekä -kardemummaa. Niillä leikittelemällä on saanut loihdittua jouluisia makuja ruokaan kuin ruokaan!

Aamiaisella nautiskeltiin mantelimaitoon tehty riisipuuro (jota voin suositella - mantelimaito toi puuroon ihanan pehmeän ja makean maun) luumukiisselin kera ja varsinainen illan menu näytti tältä.


Alkuruoat: 

























Pienet saaristolaisleipäsydämet jalapeno- ja oliivihummuksen kera (16 kpl)


 8 viipaletta saaristolaisleipää
n. 150g hummusta (itse käytin valmiiksi maustettuja)
esim. persiljaa ja tilliä koristeluun
kostukkeeksi esim. mehua (itse käytin sokeroimatonta marjamehua)

Leikkaa leivästä esim. piparkakumuotilla kuvioita, kostuta ja levitä päälle hummus. Koristele persiljlla tai tillillä.

Näistä jalapenoleivät oli allokoitu pääasiassa aikuisille ja oliivileivät lapsille, ja ne kyllä maistuivatkin! Sydänten muotoilusta ylijääneet leivänpalatkin hupenivat hetkessä lasten suuhun. Itse pidin erityisesti jalapenon pirtsakasta mausta. Kiva alkupala, jota täytyy kokeilla toistekin - variaatioitahan tästä voi kehitellä vaikka kuinka!


























 Graavilohirullat mädillä ja tofu-tuorejuustotäytteellä (8 kpl)

8 graavilohifileetä
n. 100g yrttimaustettua tuorejuustoa (itse käytin Tofutti-tofutuorejuustoa)
tilliä
n. 100 g muikun mätiä

Levitä fileet leikkuulaudalle, levitä päälle tuorejuusto ja tilli. Kääri rullaksi ja koristele mädillä.

Täytyy todeta, että valkosipuli-yrtti-Tofutti sopi tähän erittäin hyvin - rullista tuli todella maukkaita, vaikka ulkoasu jäikin vähän pörhistyneeksi ja etukäteen jännitin (turhaan) millainen floppi nämä tulisivat olemaan...


























Pekaanipähkinä-pestogoudasalaatti (noin 8 annosta)

erilaisia luomusalaatteja (itse käytin italialaista (!) sekoitusta, Hakaniemen Hallin Satumarjasta löytynyttä)
noin 100g tummia luomu-viinirypäleitä
puolikas hunajameloni
noin 70g pestogoudaa
pekaanipähkinöitä
camelina- ja oliiviöljyä

Pese ja laita kulhoon salaatti. Paloittele hunajameloni, lisää se ja viinirypäleet ja lopuksi pestogouda ja pähkinät. Lorauta pinnalle öljyjä.



Perinteinen rosolli, mieto versio lasten makuun (6 annosta)

noin 7-8 punajuurta
3-4 porkkanaa
iso omena
1 sipuli

Keitä tai höyrytä punajuuret ja porkkanat, pilko ja lisää joukkoon hienonnettu omena ja sipuli.


Pääruoat: 

























 Poron ulkopaisti ja glögikastike tehtiin aika lailla tämän kaavan mukaan sillä erotuksella, että meidän paistimme valmistui 125 asteessa 60-asteiseksi. Yllätykseksemme lapset suorastaan hotkivat tätä - suurin osa paistista hupeni siis lasten eikä suinkaan aikuisten suihin! Glögikastikkeesta meillä valmistui pipariton versio, glöginä käytettiin Ollin luomutilan glögiä.


























  
 Paahdetut punajuuret (pieni kahden aikuisen annos)

4 punajuurta
2 tl kookosöljyä
suolaa
1 rkl siirappia
0,5 rkl inkiväärihunajaa
2 rkl kuivattua timjamia ja basilikaa

Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Kaada kuumalle pannulle kookosöljy, lisää kuoritut ja lohkotut punajuuret. Mausta suolalla ja anna paahtua hetki. Lisää hunajat ja mausteet ja paahda vielä hetki. Kaada uunivuokaan ja paista uunissa noin 20-30 minuuttia.

Pääruuan lisäkkeeksi oli tarjolla myös jo aiemmin valmistunut juureslaatikko.


Jälkiruoat:

































Puolukka-vaniljahalvajäädyke (noin 10 annosta)

noin 1dl puolukoita
1 prk maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
1 rkl pakastekuivattua karpaloa hunajassa
1 rkl agave-siirappia
1,5 rkl aroniajauhetta
1 rkl lucumaa
2 rkl kookoshiutaleita
200 g vaniljahalvaa
(piparkakkuja ja kookosöljyä koristeluun)

Tällaiseen kokeiluun päädyin pitkällisen googlailun tuloksena. En osannut tehdä valintaa pipari-puolukkajäädykkeen tai vaniljahalvajäädykkeen välillä, vaan päädyin yhdistelemään eri resepteistä parhaat puolet.

Sellainen kämmi kävi, että vasta ainekset sekoitettuani huomasin ettei Tofuttia saisi pakkauksen ohjeen mukaan pakastaa. Hetken arvoin muokkaanko tästä sitten jonkin rahkan tyyppisen jälkiruuan, mutta päädyin kuitenkin ottamaan riskin ja laittamaan tämän pakkaseen. Se kannatti, sillä lopputulos oli ihanan "smooth" hampaissa inhottavasti narskuviin jäädykkeisiin verrattuna - johtuiko sitten halvasta vaiko ohjeiden vastaisesti pakastetusta Tofutista, tiedä häntä.

Kamera valitettavasti oikutteli jotain jälkiruokapöydässä, joten valitettavasti tästä on ainoastaan tällainen täysin onneton kuva tarjolla ja muista jälkiruoista ei sitten olekaan. Jäädykkeen lisäkkeenä nautittiin siis sahrami-valkosuklaakakkua (lahja ystäväperheeltä, perheen äidin tekemä), kookos-suklaapalloja, ranskalaista nougatia ja sekä manteli-pähkinä-suklaakiviä.

Juomana koko aterialla oli uusi tuttavuus, Korpihillan kuusenkerkkäjuoma sekä lapsille juhlan kunniaksi marjamehua.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kookos-suklaapallot

Joulumenua suunnitellaan ja valmistellaan täälläkin. Siinä sivussa on valmistunut myös pientä naposteltavaa. Näissä klassisissa suklaa-kookospalloissa pohjana jo aiemmin hyväksi havaittu suklaaresepti, jota tällä kertaa muunneltiin seuraavasti jouluisten makujen hengessä:
 
 n. 1 dl raastettua kaakaomassaa
n. 4 rkl raakakaakaojauhetta
n. 2 rkl kookosöljyä
3 rkl agave-siirappia
1 tl lucuma-jauhetta
2 tl mustamarja-aroniajauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl ceyloninkanelia
pieni ripaus kardemummaa






 Seoksen kovetuttua hieman jääkaapissa se pyöriteltiin palloiksi, jotka kuorrutettiin kookoshiutaleilla.

Myös Chocochilissä ja Kemikaalicocktailissa tarjoillaan suklaapallosia ja muita jouluisia suklaaherkkuja - tsekkaa myös nämä veden kielelle tiovat ohjeet!



maanantai 21. joulukuuta 2009

Talvinen härkäpapukeitto

Kirpakoihin pakkaspäiviin on lämmin keitto omiaan. Tämä härkäpapukeitto osoittautui varsin herkulliseksi ja kivana bonuksena liemen valmistuksessa käytetyistä juureksista valmistuu vaikkapa jouluinen juureslaatikko käden käänteessä. :)

Alkuperäinen ohje täältä.


























Härkäpapukeitto (n. 8 annosta)

1,5 dl härkäpapuja
vettä

Liemi:
2 porkkanaa
pala palsternakkaa
pala selleriä
1 sipuli
1,5 l vettä
3rkl Sysmän luomu kasvisliemijauhetta
 
Keittoon:
1 kesäkurpitsa 
3 porkkanaa
1 paprika 
2 sipulia
2 rkl soijakastiketta
3-4 rkl balsamiviinietikkaa
päälle runsaasti silputtua persiljaa

Huuhtele härkäpavut hyvin ja liota kylmässä vedessä yön yli.
 
Kuori ja paloittele liemeen tarvittavat vihannekset ja sipuli kattilaan. Kaada vesi päälle ja lisää kasvisliemihjauhe. Keitä ilman kantta puolisen tuntia ja siivilöi sitten liemi. Lisää vettä sen verran, että saat valmista lientä noin 1,5l.
 
Kaada liemi kattilaan ja lisää härkäpavut. Keitä noin 45 minuuttia verran kannen alla ja lisää sitten paloitellut kasvikset, soijakastike ja balsamiviinietikka. Keitä vielä 15 minuuttia. Lisää lopuksi pinnalle hienonnettua persiljasilppua.
 
 
Keiton sivutuotteena syntyvä pieni juureslaatikko (noin 4 annosta):

- liemen keittämisestä yli jääneitä vihanneksia (2 porkkanaa, pala selleriä, pala palsternakkaa, yksi sipuli)
- 1dl mantelikermaa
- 1 kananmuna
- 2 rkl siirappia
- mustapippuria myllystä
- 2 tl Sysmän luomu kasvisliemijauhetta

Soseuta juurekset, lisää muut aineet ja sekoita. Paista 200 asteessa vajaa tunti.


tiistai 15. joulukuuta 2009

Appelsiini <3 neilikka

Appelsiinit ovat nyt hyviä sesonkihedelmiä, luomua ja reilua kauppaakin on onneksi kivasti tarjolla. Ovat lasten herkkua ja mielellämme itsekin näitä syömme.

Jostain joulukirjasta joskus bongaamani idean innoittamana koristelin appelsiinit luomuneilikoilla. Ihastuttavan jouluinen ja ennen kaikkea hurmaavan tuoksuinen yhdistelmä!


maanantai 14. joulukuuta 2009

Piparkakkuja

Häpeäkseni tunnustan tehneeni tänä vuonna ensimmäistä kertaa itse piparkakkutaikinan. Ei ollenkaan niin isotöistä ja hankalaa kun virheellisesti olin vuosikaudet kuvitellut!


























Taikinasta valmistui mm. piparikuusia. Tähdet on liimattu toisiinsa sokerikuorrutuksella, välissä intiaanilakritsin paloja.


Piparkakut (noin 60 kpl)

2 dl sokerijuurikassiirappia
2 dl intiaanisokeria
250 g suolatonta voita
1 rkl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2tl kardemummaa
1dl mantelikermaa
2-3 tl ruokasoodaa
1 dl appelsiini- tai laimennettua tyrnimehua
8 dl täysjyvä-spelttijauhoja
3 dl luomuvehnäjauhoja
1 dl kookosjauhoja

Sulata voi ja sokeri kattilassa. Lisää siirappi ja mausteet. Anna kiehahtaa ja maustua miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia välillä sekoittaen.

Sekoita mantelikerma ja mehu ja lisää joukkoon ruokasooda. Lisää hieman jäähtyneeseen voi-sokeri-siirappi-mausteseokseen. Lisää lopuksi jauhot ja sekoittele vain sen verran, että taikina on tasaista. Anna maustua ja vetäytyä jääkaapissa yön yli.
.
Paista seuraavana päivänä pipareiksi uunin keskitasolla  200 asteessa n. 5-7 min.

Näin jälkiviisaana voi todeta, että makeutta ja mausteita olisi voinut laittaa reippaasti enemmänkin, nyt näistä tuli aika "korppumaisen" makuisia (mitä tosin kompensoi "kaupan" e-ainekyllästetty sokerikuorrutus ja -koristeet pinnalla...) Kookosjauhojen käyttö vaikutti sen, että taikina ja pipareiden ulkoasu jäi karhean ja viimeistelemättömän (ts. sympaattisen ja kotitekoisen) oloiseksi ja kaulitseminenkin oli aavistuksen verran haastavampaa kuin teollisten taikinoiden käsittely.



















Speltti-cantuccinit

Cantuccineihin hurahdimme aikoinaan (kauan sitten) Italiassa, ja niitä onkin sen jälkeen tullut hamstrattua aina kaikenlaisten Italia-teemojen yhteydessä Stockalta ja usein joulun allakin. Mukavan rapeat ja loksahtavat mantelit yhdistettynä rapeisiin kekseihin ovat ainakin omasta mielestäni aivan vastustamaton makuyhdistelmä!

























Monkeyfoodin / Bella Vanillan ohjetta vähän modaamalla lopputulemana oli tällaisia sangen herkullisia ja helppotekoisia suupaloja. Tässä taikinan perustana ovat täysjyvä-spelttijauhot, vähän kookosjauhoakin on mukana. Vaniljasokeria, leivinjauhetta ja suolaa lukuunottamatta ainekset luomua.

Cantuccinit (noin 30-40 kpl)

2 kananmunaa
200 g intiaani/ruokosokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl agavesiirappia
150g täysjyvä-spelttijauhoja
50g täysjyvävehnäjauhoja
30g kookosjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
200 g kokonaisia, kuorimattomia manteleita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon vaniljasokeri/-uute sekä agave-siirappi.  Sekoita varovasti joukkoon keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää lopuksi pituussuunnassa halkaistut mantelit.

Muotoile taikinasta kaksi pitkää pötköä leivinpaperille ja paista uunissa noin 25 minuuttia. Sen jälkeen ota uunista pois hetkeksi ja leikkaa pötkö haluamasi levyisiksi kekseiksi. Paista uunissa 10 minuuttia leikkauspinta ylöspäin, käännä ja paista toiseltakin puolelta 5-10 min.

torstai 10. joulukuuta 2009

Artisokka-avokadosalaatti

Lähes tyhjästä jääkaapista löytyneistä aineksista tänään kyhätty lounassalaatti.


























Artisokka-avokadosalaatti (iso kulhollinen)

1 keräsalaatti
pari kourallista rucolaa
noin 2dl yön yli liotettuja, keitettyjä kikherneitä
1 avokado
puolikas paprika
4 artisokansydäntä neljään osaan pilkottuna
(vähän vehnänorasta laitoin myös mukaan, kun sitä sattui kaapissa olemaan - vaikkakin sen käytöstä salaateissa on eri näkemyksiä)
1rkl auringonkukansiemeniä

Pilko ja sekoita ainekset keskenään. Pinnalle voi lisätä vielä muitakin siemeniä, pähkinöitä ja lorauksen pellava- tai camelinaöljyä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Pizza alla rucola

Aina silloin tällöin meillä herkutellaan pizzalla. Tällä kertaa pohjaan on käytetty lisäksi myös kookosjauhoja. Rucolan ja tomaattien osto tähän aikaan vuodesta tosin ei liene mikään ympäristöteko, mutta tällaiseen kompromissiin kuitenkin tällä kertaa päädyttiin.




















Pizza (kaksi isoa uunipellillistä)

Pohja:
6dl durumvehnäjauhoja
3dl täysjyvä-spelttijauhoja (näillä voisi ja kannattaisi korvata isompikin osa durumvehnäjauhoista - meillä sattuivat loppumaan kesken tällä kertaa)
1dl kookosjauhoja
pussi kuivahiivaa
4dl vettä
oliiviöljyä oman maun mukaan
(kristallisuolaa: itse en useinkaan laita suolaa pohjaan lasten vuoksi)

Sekoita jauhot ja kuivahiiva, lisää kädenlämpöinen vesi ja lopuksi öljy. Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla.

Täytteet:
purkki tomaattipyreetä
purkki aurinkokuivattuja tomaatteja
purkki vihreitä oliiveja
paketti luomumeetvurstia
paketti fetaa
rasiallinen kirsikkatomaatteja
päälle emmental-raastetta

Sekoita tomaattipyreeseen noin puolet vettä ja levitä se pizzapohjille. Lisää täytteet. Paista noin 230-asteisessa uunissa kunnes kypsää (n. 15min).

Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä ennen tarjoilua ja levitä päälle rucolat.

Fennosupersuklaa

Raakakaakaon terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä. mutta itse ainakin olen tainnut tässä viime kuukausina jo vähän siihen addiktoituakin ja kohtuudella käytettävänä kokenut sen itselleni hyväksi jutuksi.

Tämän iltapäivän herkuttelusuklaa on kyllästetty kotimaisilla supereilla.

























0,5 dl raastettua kaakaomassaa
2rkl raakakaakaojauhetta
2rkl kookosöljyä
1tl tyrnijauhetta
1tl aroniajauhetta
1rkl öljyhampun siemeniä
1tl pellavansiemeniä
0,5tl siitepölyhunajaa
2tl pakastekuivattua karpaloa hunajassa

Kaakaota ja kookosöljyä lukuunottamatta kaikki siis kotimaista luomua. :) Ainekset sekaisin ja hetkeksi jääkaappiin jäähtymään leivinpaperin päälle.

Marjajauheiden puolesta en voi kylliksi hehkuttaa - ne ovat tämän hetken suosikkeja meillä! Menevät puuron päälle, maustamattoman jogurtin ja Yosan joukkoon, "hedelmäsusheihin" ja melkein mihin vaan. Lapsillekin hyvässä muodossa, eipä tarvitse pähkäillä tuleeko kunnolla pureskeltua ja sulaako, kuten kokonaisten marjojen kanssa. Yksi teelusikallinen jauhetta kuulemma vastaa yhtä desilitraa tuoreita marjoja! Tässäpä kotimainen superfood-tuote parhaimmillaan - enemmän tuotteistusta, markkinointia ja hypeä vaan pitäisi vielä saada ympärille. :)

Pakollisena disclaimerina vielä lopuksi todettakoon, että kyseessä ei ole maksettu mainos, vaan hehkuttelen näitä ihan omasta innostuksestani (kuten kaikkia muitakin tässä blogissa hehkuttamiani tuotteita) :)

perjantai 4. joulukuuta 2009

Koulu- ja laitosruokailun haasteet

Kuten monessa muussakin julkisen sektorin veronmaksajien rahoilla kansalaisilleen tarjoamassa etuudessa, myös koulu- ja laitosruuassa on omat haasteensa. On kehitettävä suurille massoille aterioita kustannustehokkaasti mahdollisimman halvalla, muutaman euron hintaan. Valitettavasti tämä tarkoittaa usein kompromisseja myös laadun ja terveellisyyden kustannuksella.

Kempparissa oli postaus liittyen A-studiossa julkaistuun juttuun, jonka mukaan Helsingin kaupunki käyttää kouluruuissaan brasilialaista broileria, jonka kasvatuksessa on mahdollisesti käytetty antibiootteja.
Myös Aamulehti uutisoi aiemmin syksyllä, että koulu- ja laitoskeittiöihin nautaa ja possua tuodaan Brasiliasta ja Thaimaasta sekä seitä Kiinasta.



























Olen ymmärtänyt myös, että päiväkodeissa yli 1-vuotiaat lapset saavat samaa ruokaa kuin muutkin, mikä usein merkitsee huomattavia suola-, sokeri- ja lisäainemääriä näin pienelle lapselle.

"Ilmainen" päiväkoti- ja kouluruokailu on periaatteessa hyvä ja kannatettava idea, mutta nykyisessä globaalitalouden ja kilpailuttamisen maailmassa ainakin itse näen siihen liittyvän esimerkiksi juuri edellä mainittuja riskejä, kuten moneen muuhunkin kustannustehokkaasti tuotettavaan "etuuteen".

torstai 3. joulukuuta 2009

Jäähyväiset E621:lle

Kuluttajien vaikutusvallasta yritysten toimintaan olen kirjoittanut aiemminkin esimerkiksi tässä ja tässä postauksessa. Tämänpäiväisessä HS:ssä konkreettinen esimerkki aiheesta: 

"Suuret elintarvikevalmistajat siivoavat natriumglutamaattia pois ruuistaan. 

Vähentäjien listalla on joukko maan suurimpia elintarvikevalmistajia kuten HK, Atria, Saarioinen ja Järvi-Suomen Portti. Yhdessä ne täyttävät kauppojen ruokahyllyistä merkittävän osan. 


Natriumglutamaatti on lisäaine, jonka tunnistaa E-koodista E621. Se on elintarvikkeissa yleisimmin käytetty arominvahvenne. 

HK:lla ja Atrialla on molemmilla valikoimassaan nyt noin 270 erilaista tuotetta. Niistä kaksi kolmasosaa ei sisällä glutamaattia. Ensi vuoteen mennessä HK aikoo poistaa natriumglutamaatin muun muassa kaikista Kariniemen siipikarjalihatuotteista. 

Saarioisen valmistamista elintarvikkeista enää noin viidesosa sisältää natriumglutamaattia. 


Syy glutamaatin käytön vähentämiseen on kuluttajien huoli. Glutamaatin on väitetty aiheuttavan herkimmille muun muassa allergisia oireita, kasvojen punotusta, hengenahdistusta ja migreeniä." (HS)



























E621:tä käytetään mm. misokeitossa.

Vaikka teollisesta elintarviketuotannosta löytyy monia muitakin epäkohtia, tämä sinänsä "pikkuasialta" vaikuttava juttu on positiivinen signaali siitä, että me kuluttajat voimme tosiaakin lompakollamme äänestää paremman ruuan puolesta!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Paistetut muikut

Tänään päivälliseksi syötiin paistettuja muikkuja, jotka perinteisen ruisjauhoseoksen sijaan kieriteltiin täysjyväspeltti- ja kookosjauhoseoksessa. Lopputulos ihan onnistunut ja herkullinen - myös 3-vuotias tykkäsi näistä hurjasti. Lisäkkeeksi höyrytettiin ruusukaaleja, jotka nekin ovat lasten suosikkeja meillä.

 























Paistetut muikut (noin 4 hengelle)

500g tuoretta perattua muikkua
1dl täysjyvä-spelttijauhoja
0,5-1dl kookosjauhoja
rouhittua mustapippuria
kristallisuolaa
camelinaöljyä

suolatonta voita paistamiseen

Sekoita jauhot keskenään. Mausta kalat mustapippurilla ja suolalla ja pyörittele jauhoseoksessa. Paista suolattomassa voissa paistinpannulla useammassa erässä. Lorauta pinnalle camelinaöljyä ennen tarjoilua ja tarjoile esim. kevyesti höyrytettyjen vihannesten kanssa.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulukalenteri

Tämä itsetehty kalenteri on käytössä jo viidettä vuotta. Tänä vuonna lapset saivat valita täytteet ja täyttää kalenterin itse. Sisältä löytyy pekaani- ja cashewpähkinöitä, banaanilastuja sekä seesaminsiemenpatukoita - kaikki luomua :)


maanantai 30. marraskuuta 2009

Superfoodeista suuntaan ja toiseenkin

Superfood-villitys tuntuu kesän jälkeen suorastaan räjähtäneen käsiin ja levinneen suurten massojen ulottuville. Juttuja ja luentoja aiheesta on viime viikkoina ollut siellä sun täällä ja myös yhä enemmän tuotteita on ilmestynyt "tavis"kuluttajien saataville - esimerkiksi viime viikolla paikallisessa Life-luontaistuotekaupassa käydessäni totesin, että valikoimiin oli ilmestynyt mm.Cocovin goji-marjoja.




























Niin paljon hyviä puolia ja lieveilmiöitä kuin superfood-innostus sisällään pitääkään, on mielestäni tärkeää, että asiasta tuodaan esiin muitakin puolia. Viime päivinä on ainakin Aamiainen ruohikolla- ja Kohti terveellisempää elämää -blogeissa pohdiskeltu superfood-villityksen syvintä olemusta ja myös siihen liittyviä markkinointitemppuja. Hyviä ja miettimisen arvoisia asioita, sillä kriittisyys on aina hyvä pitää mielessä myös "keisarin uudet vaatteet"-ilmiön välttämiseksi.

Itse olen taipuvainen näkemään asian kuten Kemppari-Noora loistavasti kiteyttää Olotilassa superfoodeista: 

"Sanat superfood tai superfruit kuulostavat elintarviketeollisuuden uusimmalta rahastuskeinolta, mutta sanat eivät tarkoita uusia ja eksoottisia ruoka-aineita, vaan niitä kaikista vanhimpia. Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin.

Esimerkiksi  karpalo, mustaherukka tai mustikka ovat superruokaa. Superruoka tarkoittaa ruoka-ainetta, jolla on erityisen hyvä ravitsemusarvo. Kotoisista metsistämme löytyy mustaherukan lisäksi monia muitakin potentiaalisia superfood-raaka-aineita, joista esimerkiksi mustikka, puolukka, karpalo, vadelma, tyrni, aronia, ruusunmarja, variksenmarja, ja nokkonen lienevät useimmille tuttuja nimeltä, mutta kuinka usein syöt edellämainittuja? Kotimaisia marjoja olisi hyvä nauttia kaksi desilitraa päivässä."

Kuten kte:n postaukseen jo kommentoinkin, itseäni eksoottisemmissa supereissa mietityttää lähinnä alkuperä ja sen luotettavuus. Ehkä olen turhan ennakkoluuloinen, mutta minulla ei edelleenkään ole kovin suurta luottamusta esimerkiksi kiinalaisiin elintarvikkeisiin (vaikka kuinka luomua olisivatkin) mm. taannoisen melamiiniskandaalin ja monen muunkin syyn vuoksi. Siksi yritän suosia kotimaisia supereita aina kun mahdollista ja toki näitä eksoottisiakin pienemmässä määrin.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Tabbouleh

Yhteen aikaan tein suhteellisen useinkin tabboulehia, nyt viime kerrasta on kulunut varmaan jo pari vuotta. Tähän perusreseptiin lisättiin bulgurin kaveriksi quinoaa, persiljan kaveriksi vehnänorasta sekä aimo loraus camelina-öljyä. Sipulissa oli lasten mukaan "liikaa makua", joten he söivät tätä valikoiden (lähinnä persiljaa ja tomaatteja).
























Tabbouleh-salaatti (iso kulhollinen)

2 nippua/ruukullista persiljaa
vehnänorasta oman maun mukaan (itse laitoin ruukullisesta noin puolet)
5 tomaattia
1 iso sipuli
n. 1 dl bulguria
n. 1 dl quinoaa
1 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl camelinaöljyä
ripaus rouhittua mustapippuria

Silppua persilja sekä vehnänoras ja pilko tomaatit ja sipuli pieniksi paloiksi sekaan. Purista joukkoon sitruunoiden mehu. Lisää keitetty quinoa ja bulgur. Lisää öljyt ja mustapippuri, suolaakin halutessasi.

torstai 26. marraskuuta 2009

Raakasuklaata

Herkutteluhetkiin...

























Aineksina mitä kaapista tällä kertaa löytyi:

- n. 1dl raastettua kaakaomassaa
- n. 4rkl raakakaakaojauhetta
- 2rkl kookosöljyä
- 4tl tyrnijauhetta
- 2rkl kuorittuja hampunsiemeniä

Mustikkahunajan ansiosta tässä oli kivan raikas maku ja makeutta tulikin heitettyä mielestäni juuri sopivasti suhteessa muihin aineksiin - pääsi kaakao oikeuksiinsa :)

Get them young!

Lastenruokabisnestä olen sivunnut hieman jonkin aiemman postauksen yhteydessä, mutta aihe on sen verran laaja ja itseäni kiinnostava, että päätin laatia siitä ihan oman juttunsa.

Taustana ja pienenä disclaimerina ensinnäkin todettakoon, että vaikka ajatus erillisistä “lastenruuista”, puhumattakaan niiden valmistukseen keskittyvästä omasta erillisestä teollisuudenalasta, on historiallisesti verrattain uusi ja hieman erikoinenkin, en pidä tätä bisnestä – kuten muutakaan ruokabisnestä – pelkästään negatiivisena tahona, jota tulee hampaat irvessä vastustaa. Hektisessä 24/7- yhteiskunnassamme on tilanteita ja hetkiä, jolloin osa vanhemmista näkee valmiiden lastenruokien vastaavan omiin tarpeisiinsa. Nämä tarpeet eivät ainakaan hetkessä tule muuttumaan, monestakaan eri syystä.

Uskon ja tiedän, että lastenruokateollisuuden – kuten muunkin elintarviketeollisuuden - suuri haaste ja pyrkimys tällä hetkellä on selvittää juurta jaksain, keitä me kuluttajat olemme, millaiset arvot ja asenteet määrittelevät valintojamme, miten elämme jokapäiväistä elämäämme, mitä haluamme ja tarvitsemme. Näitä kaikkia tutkitaan ja selvitetään yrityksissä monien eri alojen ammattilaisten toimesta. Itse ilahduin kovasti saadessani taannoin kutsun Elovenan teettämään, lastenruokia koskevaan kuluttajatutkimukseen, ja olin todella harmistunut ja pahoillani siitä, ettei aikataulu sopinut minulle enkä päässyt osallistumaan. Olisin enemmän kuin mielelläni ollut antamassa “inputia” tuotekehitykseen laukomalla mielipiteitäni ja esittelemällä omaa kulutuskäyttäytymistäni ja kuluttajan profiiliani.

Lastenruokabisneksessä on mielestäni tiettyjä epäkohtia, joihin olen kiinnittänyt huomiota ensimmäisen lapseni syntymästä lähtien. Olennaista olisi tuoda yrityksille esiin, mitä me kuluttajat näistä epäkohdista ajattelemme. Enemmistö vanhemmista ei ainakaan empiiristen havaintojeni mukaan joko näe näitä epäkohtia tai ainakaan vaivaudu antamaan yrityksille palautetta niistä. Tämän seurauksena kustannustehokkuuden ja kilpailun nimissä tehdään yhä enemmän ja enemmän kompromisseja, koska yritykset toteavat, että kuluttajia eivät näköjään nämä asiat kiinnosta pätkän vertaa.

WHOn kansainvälinen äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodi kieltää äidinmaidonkorvikkeiden mainostamisen suoraan kuluttajille. Tämä koodi sisältää myös kiellon markkinoida lastenruokia alle puolivuotiaille vauvoille. Suomi, kuten moni muukaan Euroopan maa, ei ole ratifioinut tätä osaa koodista. Niinpä kauppojen hyllyt pursuavatkin erilaisia neljän kuukauden ikäisille vauvoille suunnattuja soseita ja vellejä, joita markkinoidaan yleisesti “hyvinä aloitussoseina” - huolimatta siitä, että WHO suosittelee globaalisti kuuden kuukauden täysimetystä  ja myös Suomessa tämä samainen suositus on edelleen voimassa




























Korvikekoodin kiertäminen ilmenee täysimetyssuosituksen rikkomisen lisäksi myös neuvolajärjestelmän käyttämisessä markkinointikanavana (joka olisi aivan oma aiheensa, niin räikeää ja törkeää se mielestäni on). Toisen lapseni ollessa vauva meillä oli neuvolantäti, joka heti ensimmäisellä kotikäynnillä vauvan ollessa viikon ikäinen lätkäisi (niiden lukemattomien Jekovit-, Bepanthen-, Pampers- ym. mainosten lisäksi) pöydälle paksun Nestlen kirjasen: “Niin tässä on sitten tällasta hyvää tietoo ravitsemuksesta, imetyksestä ja kiinteiden aloituksesta ym.” Kohteliaasta kieltäytymisestäni huolimatta kyseinen terveydenhoitaja tyrkytti samaista opasta suunnilleen joka kerta tavatessamme, aina siihen asti, kun lapsi oli puolivuotias ja vielä muistaakseni sen jälkeenkin. “Niin, täähän on vähän tällainen mainos, mutta on tässä kyllä paljon ihan hyvää asiaa ja tietoa kuitenkin”, hän vihdoin kerran myönsi.



































Olen nähnyt useita markkinointi-ihmisille suunnattuja materiaaleja, joissa kehotetaan nimenomaan rantautumaan sinne kohderyhmän – tässä tapauksessa epävarmojen tuoreiden vanhempien – pariin, tuomaan tuotteet sinne missä nämä liikkuvat, käyttämään asiantuntijoita eli esimerkiksi terveydenhoitajia ja lääkäreitä tuotteiden suosittelijoina. Kyllähän Nestlen Bona varmasti on hyvää kamaa, kun neuvolassakin suosittelivat sitä antamaan ja näkyipä neuvolan tädillä olevan Bona-kynä ja kansiokin hyllyssään. Puhumattakaan ihanasta, jo siitä äidin omasta lapsuudesta tutusta Bona-hymynaamajulisteesta, jota vauveli voi hoitopöydällä köllötellessään ihastella. Recommended by Neuvola – siis todella luotettava ja hyvä tuote!


Kaikki lastenruokafirmat harrastavat tätä enemmän tai vähemmän (jopa luomu, Nestleä inhimillisempänä pidetty peluri Hippkin Itä-Euroopassa sangen räikeällä tavalla.. Yksi valmistaja on kuitenkin mielestäni tässä mainitsemisen arvoinen: Nutricia, jonka sinänsä innovatiiviset, tetroihin pakatut Muksu-puurot mullistivat lasten valmispuurobisneksen.

Nutricia (piilo)markkinoi aggressiivisesti tuotteitaan neuvoloissa mm. kynien, pehmolelujen ja neuvolakortin kansien välityksellä. Niille neljän kuukauden ikäisten lasten vanhemmille, jotka eivät ole hyvissä ajoin tehneet markkinointikieltoa, lähetetään postissa kirje ja myöhemmin lisäksi tuotenäytteitä. Kuitenkin tuotteet, joita markkinoidaan, ovat usein eri kriteerein mitattuna kansallisten ravitsemussuositusten vastaisia: 5-6 kuukauden ikäisille lapsille suunnatuissa puuroissa on mm. valkoista sokeria ja lehmänmaitoa, jota suositellaan annettavaksi vasta yli 1-vuotiaille. Se käyttöä perustellaan sillä, että "Muksu-velleissä ja -puuroissa lehmänmaidon koostumusta on muokattu vauvalle sopivaksi käyttäen herajauhetta ja laktoosia" ja "Nutricia Muksu -lastenruoat täyttävät kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 789/1997 lastenruoille asetetut vaatimukset. Maitoa voidaan käyttää lastenruokien valmistuksessa samoilla edellytyksillä kuin äidinmaidonkorvikkeidenkin valmistuksessa."  


Laittaessani joskus palautetta aiheesta sain kiertelevän ja kaartelevan vastauksen, jonka mukaan suositukset ovat suosituksia mutta vauvat yksilöitä, ja koska on haastavaa kehittää sekä lapsille maistuvia että ravitsemuksellisesti hyviä tuotteita, on niihin lisätty maitoa ja sokeria, joka suurimmassa osassa tuotteista on fruktoosia eikä suinkaan valkoista sokeria.


Muksu-puuroihin on useimmiten lisätty vitamiineja, mikä antaa vanhemmalle mielikuvan siitä, että kyseessä on ravinteikkaampi ja terveellisempi tuote kuin “tavallinen” kaurapuuro. Olenpa jopa kuullut (yllätys yllätys) neuvolassa näitä suositellun "parempina" puuroina juurikin lisättyjen vitamiinien vuoksi!

Meidänkin perheessämme on ollut monia aikoja ja tilanteita, joissa Muksu-puurot ja muutkin valmisruuat ovat olleet tarpeen. Vaikka tällaisia aikoja ei välttämättä enää kovin monia eteen tulisikaan (koska lapseni ansaitsevat parempaa syötävää), haluaisin silti kuluttajana tehdä kaikkeni, jotta kyseessä oleva ja moni muukin yritys kuulisi sanottavani ja ottaisi sen tosissaan. Kuten olen useasti ennenkin sanonut, suhtaudun erittäin positiivisesti kuluttajien vaikutusvaltaan. Meillä on täysi syy ja oikeus esittää toiveita ja vaatimuksia, ja yrityksillä on velvollisuus ottaa ne tosissaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Aspartaami pois antibiooteista!

Postailutaukoa on pitänyt pienen nettikatkon vuoksi, joten vähän myöhässä linkitän minäkin tärkeään Makeutusaineet pois lasten lääkkeistä -addressiin ja siihen liittyvään hyvään postaukseen Geek gone raw-blogissa.

Käykäähän allekirjoittamassa!

torstai 19. marraskuuta 2009

Ensimmäiset kiinteät: sormiruokaa, soseita vai jotain siltä väliltä?

Melkoista telepatiaa: postaus vauvojen / pienten lasten kiinteiden aloitukseen ja ruokailuun liittyen on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta siihen tarvittava aika on ollut kortilla. Tänään sitten olin allokoinut aikaa tähän ja yllätyksekseni koneelle päästyäni huomasin, että Aletheia oli juuri laatinut erittäin ansiokkaan ja kattavan postauksen aiheen tiimoilta - käykäähän lukemassa!






















Nuorin lapseni alkaa lähestyä puolta vuotta ja vähitellen alkaa tulla ajankohtaiseksi kiinteisiin ruokiin tutustuminen äidinmaidon rinnalla. Korostan sanaa tutustuminen, sillä kovin usein neuvoloissa ohjataan (osittain lastenruokateollisuuden tehokkaan lobbauksen "ansiosta") pumppaamaan vauvaan heti alusta asti suuria määriä kiinteitä, äidinmaidon jäädessä näin toisarvoiseksi ravinnoksi ja valitettavasti mahdollisesti jopa kokonaan ruokavaliosta pois.

Sosiaali- ja terveysministeriön imeväisikäisten lasten ravitsemussuosituksessa kuitenkin todetaan, että

"Äidinmaito riittää D-vitamiinia lukuunottamatta ainoaksi ravinnoksi ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan useimmille normaalipainoisina syntyneille lapsille. Täysimetyksessä rintamaidon ravintoaineet imeytyvät parhaiten ja sen taudeilta suojaava vaikutus on tehokkain.

Äidinmaidon erityispiirteenä on vähäinen proteiinipitoisuus ja runsas laktoosipitoisuus,rasvan erityislaatu sekä monien ravintoaineiden erityisrakenne, joka parantaa niiden imeytymistä. Rintamaidon proteiini on hyvin imeytyvää ja ihanteellista imeväisikäiselle. Sille on tyypillistä heraproteiinin suuri osuus, noin 70 %. Kaseiinia on vain noin 30 %. Tämä selittää äidinmaidon hyvän sulavuuden. Osa proteiineista on ns. suoja-aineita, entsyymejä, hormoneja ja kasvutekijöitä, joilla on tärkeä merkitys esimerkiksi lapsen suoliston ja hermoston kypsymiselle ja immuunivasteen kehittymiselle. Rintamaidon vapaista aminohapoista tauriinia pidetään välttämättömänä aminohappona vastasyntyneelle. Sitä tarvitaan sappihappojen muodostumisessa ja mahdollisesti aivojen kehittymisessä.

Rintamaidossa on runsaasti rasvaa. Rintamaidon rasva imeytyy tehokkaasti ja sen sisältämä lipaasi tehostaa rasvan imeytymistä myös muusta ravinnosta. Rasvan laatu muuntuu äidin ravinnon ja imetyksen keston mukaan. Rintamaidossa olevien monityydyttymättömien rasvahappojen suhdetta pidetään ihanteellisena. Rintamaidon rasvahapoista osa on sellaisia, joita ei ole äidinmaidonkorvikkeissa. Kolostrumissa on erityisen runsaasti näitä hermoston kehityksessä tärkeitä rasvahappoja."
 
Imetyksen jatkaminen kiinteiden rinnalla on siis ensiarvoisen tärkeää. STM suosittelee imetystä muun ruoan ohella vähintään vuoden ikään ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi sitä haluavat. WHO:n globaali, myös länsimaita koskeva suositus osittaisimetyksestä on 2-vuotiaaksi asti. Ylipäätään nykyiset lyhyet imetysajat ovat historiallisesti ja kulttuurisesti uusi ja harvinainen ilmiö.

"Maailman johtaviin imetystutkijoihin kuuluvan antropologi Katherine Dettwylerin mukaan nykyinen länsimainen imetys- ja hoivakäytäntö on historiallisesti ja kulttuurisesti marginaalinen. On erikoista, että pienet vauvat viettävät aikaansa pinnasängyissä, vaunuissa ja sittereissä ja että heitä imetetään vain joitakin kuukausia. 

Keskimäärin maailman lapsia imetetään Dettwylerin mukaan noin kolme vuotta. Hän huomauttaa kuitenkin, ettei keskiarvo välttämättä kerro olennaista, koska hajonta kulttuurien välillä on suurta. Samoin on muistettava, että siitä, mitä on tehty ennen tai tehdään nykyisin toisessa kulttuurissa, ei voida päätellä, mikä on hyvää tai luonnollista. 

Luonnollisuutta etsittäessä voidaan sen sijaan tarkastella kulttuureja, joissa lapset vieroittuvat rinnalta pääsääntöisesti omaan tahtiinsa. Antropologien keräämien aineistojen perusteella tämä tapahtuu keskimäärin 3–4 vuoden iässä. 

Arvokasta lisävaloa tuo vertailu ihmisapinoihin, gorillaan ja simpanssiin, joiden geenistö on 98-prosenttisesti sama kuin ihmisellä. Poikanen vieroittuu suunnilleen silloin, kun se on saavuttanut kolmanneksen aikuisiän painostaan, kun se on nelinkertaistanut syntymäpainonsa tai kun sen pysyvät hampaat puhkeavat.

Antropologit ovat näin päätelleet ihmislapsen luonnolliseksi vieroitusiäksi 2,5–7 vuotta. Dettwylerin mukaan 2,5 vuotta imetystä on ehdoton minimi, sillä ihmislapsi on evoluution myötä kehittynyt imemään usein ja pitkään. Jos lapsi ei saa tyydyttää perustarvettaan rinnalla, hän hakee lohtua peukalosta, tutista tai muusta korvikkeesta. " (koko artikkeli täällä)

Mikä olisi sitten optimaalisin ja paras tapa tutustuttaa imeväinen ensi kertoja kiinteään ruokaan? Etenkin Suomessa  vallitsevin ja tunnetuin lähestymistapa on pitkään ollut (valmis)soseiden lappaminen vauvan suuhun aikuisen toimesta. Lapsentahtiseen sormiruokintaan perehtyneen brittiläisen WHO-asiantuntija Gill Rapleyn mukaan tämä on peruja ajoilta, jolloin vauvoille alettiin antaa kiinteitä ruokia jo silloin, kun he eivät vielä siihen olleet motorisesti tai muutenkaan valmiita - esimerkiksi moni meistä 70-luvulla syntyneistä on saanut appelsiinimehua jo kolmen viikon iässä sekä raasteita ja kiisseleitä 6 viikon iässä..

Lapsentahtinen sormiruokailu (baby-led weaning) on yleistynyt ja saanut suosiota viime vuosina joko soseruokinnan rinnalla tai kokonaan sen korvaavana. Sen mukaan kiinteiden aloitusta sanelee lapsen kehitys, eli lapsi on valmis syömään kiinteää ruokaa osoittaessaan tiettyjä kypsyyden merkkejä (haluaa laittaa ruokaa suuhun, ei työnnä sitä kielellään pois tai kakistele, osaa istua, kiinnostunut muiden ruokailusta, hampaita tullut tai tuloillaan). Tällöin hän ei tarvitse erillisiä soseutettuja tai muussattuja "vauvanruokia", vaan pystyy itse poimimaan ruokaa paloina, muussaamaan ne ikenillään tai hampaillaan ja nielemaan ruoan turvallisesti. Täällä hyvä lehtiartikkeli sormiruokailusta.

Jo esikoisen vauva-aikaan kolme vuotta sitten BLW tuntui hyvältä ja luontevalta lähestymistavalta tutustuttaa lapsi kiinteään ruokaan. Jossain vaiheessa meillä siirryttiin kuitenkin myös soseisiin, lähinnä kai jonkin kummallisen "sosiaalisen paineen" ja yhteenkuuluvuuden tunteen vuoksi - tuntui "tutulta ja turvalliselta" syöttää lapselle kahvilassa sosetta purkista, koska kaikki muutkin tekivät niin. Oma haasteensa oli myös monien sormiruokien säilytys ja kuljetus esimerkiksi pidemmillä reissuilla: valmis sosepurkki tuntui "helpolta" ratkaisulta.

Keskimmäinen onkin syönyt alusta asti suhteellisen BLW-painotteisesti, koska ei ole milloinkaan suostunut lusikalla syötettäväksi. Itse olin tästä hyvin helpottunut, koska lapsen syöttäminen ja maanittelu puoliväkisin hermot kireällä ei ole myöskään vanhemmalle kovin palkitsevaa. Olen ajatellut, että haluan lasteni sisäistävän nautinnollisen, hyvän ja terveen suhteen ruokaan. Itse olen etenkin aiemmin ollut kova "hotkimaan" ruoat mahdollisimman nopeasti ilman, että malttaisin pysähtyä nauttimaan niistä. Uskon, että kun lapsi saa itse tutustua ruokiin ja säädellä syömistään aktiivisena subjektina, myös suhde ruokaan muodostuu erilaiseksi kuin lapsen ollessa passiivisena syöttämisen kohteena.

BLW on varmasti lapselle sensomotorisesti optimaalisin tapa tutustua kiinteisiin ruokiin, mutta entäpä sitten ruuansulatusmielessä? Isot, muutamalla hampaalla banaanista tai broccolista järsityt palat eivät välttämättä sula kovin hyvin - ainakin oman kokemukseni mukaan vielä isommallakin lapsella osa ruuasta tulee vielä hyvin pitkään sulamattomana ulos, jos lapsi ei sitä malta pureskella kokonaan. Itse smoothieiden ja blendattujen juttujen maailmaan juuri sukeltaneena olen alkanut miettiä, mahtaisiko soseuttaminen (ainakin osittain) sittenkin olla ruuansulatuksen kannalta parempi vaihtoehto myös pienelle lapselle. Jonkinlainen soseiden ja sormiruokien kombinaatio - esimerkiksi soseutetun mössön jättäminen niin paksuksi, että siitä voi pyöritellä esimerkiksi palloja, joita lapsi saa sitten itse omatoimisesti pistellä suuhunsa? Vinkkejä, ideoita ja ajatuksia voipi jättää kommenttilaatikkoon.


      maanantai 16. marraskuuta 2009

      Roskaruuasta tutkimusta

      HS uutisoi pari päivää sitten Washingtonin yliopiston tutkijoiden tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin roskaruoan vaikutuksesta suoliston bakteerikantaan.

      "Roskaruoka ei lihota ainoastaan siksi, että siinä on paljon kaloreita. Uuden tutkimuksen mukaan rasvainen ja sokeripitoinen ruoka muuttaa suolistobakteerien koostumuksen sellaiseksi, että ylipainoa kertyy entistä helpommin." (HS.fi)


































      Samaiseen uutiseen liittyvä hyvä ja perusteellisempi postaus täällä.

      perjantai 13. marraskuuta 2009

      Pestokuorrutettu lohi

      Lohi on meillä lasten suurta herkkua - tässä yksi tämän hetken suosikeista, joka onkin supernopea ja -helppo valmistaa.

       

      Noin 4 hengelle:

      -n. 600-700g pala lohifileetä
      - purkillinen pestoa (joko itsetehtyä tai valmista luomua)

      Laita lohi uunivuokaan ja uuniin 175 asteeseen noin 15 minuutiksi.
      Levitä päälle pesto. Paista vielä 10min.
      Nauti salaatin ja höyrytettyjen vihannesten kanssa.

      keskiviikko 11. marraskuuta 2009

      Elintarviketeollisuus - ystävä vai vihollinen?

      Tällainen postaus on pyörinyt jo pitkään mielessä ja suunnitelmissa, ja nyt luettuani Mari Koon ja Jennin hyvät ja mielenkiintoiset aiheeseen liittyvät postaukset sain vihdoin lopullisen sysäyksen kirjoittaa tästä sydäntäni lähellä olevasta aiheesta.
      Suhtautuminen elintarviketeollisuuteen, kuten kaikkeen muuhunkin bisnekseen, vaihtelee kuluttajien keskuudessa laidasta laitaan. Yleensä eniten ääntä pitävät ja suunvuoroa saavat tässäkin asiassa ääripäihin menevät näkemykset.

      Yhtäällä, valitettavan yleisenä vielä tänäkin päivänä suurten massojen keskuudessa, vallitsee sokea luottamus ja hälläväliä-ajattelu: "eihän tätä ja tätä saisi myydä jos se olisi jotenkin haitallista" ja "ei kai nyt pieni määrä sitä tai tätä terveydelle haitallista ainetta ruuassa nyt mitään haittaa" -tyyppinen lähestymistapa, joka on luonnollisesti johtanut yhä räikeämpään ja törkeämpään elintarvikkeiden väärentämiseen, laadun huononemiseen ja kuluttajien huijaamiseen. Toisessa ääripäässä on sitten puolestaan kaupallisen, teollisen elintarviketuotannon demonisointi ja näkeminen yksinomaan pahana voimana, joka yrittää kaikin tavoin manipuloida niin viranomaisia kuin tiedostamattomia, asioihin perehtymättömiä kuluttajaparkojakin ja syytää markkinoille epäterveellistä, ravintoköyhää ja jopa terveydelle vaarallista roskaa.

      Oma näkemykseni on, että ensinnäkin kriittisyys ja kyseenalaistaminen on todella tärkeää. Kuluttajien oma välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ollut omalta osaltaan johtamassa nykyiseen tilanteeseen, jossa laadusta ja terveellisyydestä on jouduttu tinkimään halvan hinnan kustannuksella. Taannoinen Kiinan melamiiniskandaali on yksi esimerkki siitä, miten kauhistuttaviin äärimmäisyyksiin näissä asioissa voidaan liike-elämän etiikasta piittaamatta mennä, mikäli kuluttajat eivät ole valppaita ja kriittisiä ja tarvittaessa äänestä jaloillaan.

      Kuitenkaan en kannata täydellistä ruokabisneksen demonisoimista - esimerkiksi Petos lautasella -kirja oli mielestäni herättelevä ja silmiä avaava teos taviskuluttajan näkökulmasta, mutta itseäni kieltämättä paikoin myös ärsyttikin tietty mustavalkoinen, rivien välistä paistava "elintarviketeollisuudesta ei voi tulla mitään hyvää" -asenne. Fakta kuitenkin on, että elämme markkinataloudessa halusimmepa tai emme - ja että ennen kaikkea näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      Tuotekehittely ja innovaatiot eivät synny pelkästä keinotekoisesta, "pahojen kapitalistisikojen" rahan kiilto silmissä keksimästä ideasta "luoda vaan joku tuote, ihan mikä tahansa, ja tunkea se markkinoille", vaan jo vuosikausia (edelläkävijä)yritykset ovat tehneet kaikkensa myös sen eteen, että oppisivat ymmärtämään kuluttajien tarpeita ja kehittämään niihin parhaalla mahdollisella tavalla vastaavia tuotteita. Lukuisia eri tieteenalojen asiantuntijoita työskentelee yritysten palveluksessa pääasiallisena työtehtävänään soveltaa alansa uusinta tutkimustietoa nimenomaan kuluttajien tarpeiden, toiveiden ja halujen ymmärtämiseen. Firmat seuraavat edelläkävijäkuluttajien blogeja ja -keskustelufoorumeita, ottavat heitä mukaansa tuotekehitysprosessiin ja käyttävät vuosittain valtavia rahasummia tutkiakseen perinpohjaisesti, mitä kuluttajat haluavat ja miten näihin haluihin ja tarpeisiin voitaisiin vastata.

      Toki yritykset ovat ahneita ja pyrkivät voiton maksimointiin, mutta sellaiset väitteet, että ne vain silkkaa ilkeyttään haluavat myrkyttää meitä kuluttajaraukkoja E621-mössöillä ja aspartaamilla, jättävät kuluttajat täysin passiivisiksi, valintakyvyttömiksi uhreiksi ja kieltävät sen suuren vaikutusvallan, joka jokaisella kuluttajalla tänä päivänä myös firmojen tuotekehitykseen on. Me itse omalla toiminnallamme, priorisoinneillamme ja valinnoillamme olemme omalta osaltamme luomassa ja rakentamassa sellaista tulevaisuuden elintarviketeollisuutta, joka vastaa omia toiveitamme ja tarpeitamme. Meitä tarkkaillaan ja seurataan enemmän kuin uskommekaan, toimikaamme siis sen mukaan! :)

      tiistai 10. marraskuuta 2009

      Karpalon ja hunajan liitto

      Maustetut hunajat ovat mielessäni pitkään olleet jonkinlaisia väliinputoajatuotteita, joita en ole osannut laittaa oikein mihinkään kategoriaan. Yhteen aikaan ostelin innoissani heräteostoksina kaiken maailman myyjäisistä, pikkuputiikeista, toreilta jne. toinen toistaan houkuttelevampia pikkupurkkeja kotimaisten tuottajien maustettuja hunajoita - milloin salmiakin-, milloin tyrnin-, milloin mansikanmakuisia. Hunajaa maisteltiin jonkin verran ja lopulta se unohtui kaappiin, koska käyttö oli jotenkin hankalaa: tuote ei ollut selkeästi hunajaa (sivumaut häiritsivät käyttöä hunajan korvaajana esim. leivonnassa) ja muita käyttötarkoituksia oli vaikea keksiä.

      Niinpä reagoin jälleen aavistuksen verran skeptisesti, kun viimeksi Ruohonjuuressa käydessäni törmäsin Mesiniityn tuote-esittelyyn. (Reagoin tosin skeptisesti aina tuote-esittelyihin ylipäätäänkin, koska en pidä "push-markkinoinnista" tai halua ostaa tuotetta painostuksen alaisena, vaan mieluummin löydän sen itse). Kuultuani, että kyseessä onkin maustetun hunajan sijaan pikemminkin pakastekylmäkuivattua marjaa hunajassa, suostuin kokeilumielessä maistamaan ja sehän oli menoa saman tien. Karpaloversio lähti mukaan siltä istumalta ja kuten kuvasta näkyy parissa päivässä tätä herkkua on kulunut jo puoli purkillista, uskomatonta mutta totta! :)



































      Tämä maistuu siis pikemminkin karpalolta (yksi suosikkimarjoistani) kuin hunajalta. Kuvauksen mukaan marjojen määrä vastaa 150-200 g tuoreita marjoja purkillisessa (300 g). Karpalon kirpakka maku ja hunajan pehmeä rakenne on täydellinen yhdistelmä!

      Muita makuja löytyy mustikkaa ja tyrniä, niitäkin ehkä tulee testailtua. Siitepölyhunajaakin oli valikoimissa, etenkin näinä aikoina sekin varmasti olisi ihan hyvä vaihtoehto.

      maanantai 9. marraskuuta 2009

      Isänpäiväherkutteluja

      Isänpäivänä meillä herkuteltiin tällaisillla:



      Ohjeen pohja täältä - oma versioni on aavistuksen verran terveellisempään suuntaan modattu (vaikka mukana tosin onkin esimerkiksi espressoa, isän suurta herkkua).

      Pohja
      4dl intiaanisokeria
      4dl täysjyvä-spelttijauhoja
      1dl kookosjauhoja
      2tl vaniljasokeria
      1 1/2 tl soodaa

      2,5dl vettä
      100g suolatonta voita
      100g kookosöljyä
      3-4rkl raakakaakaojauhetta

      1dl (kupillinen) espressoa
      2 kananmunaa


      Sekoita kuivat aineet keskenään.

      Sulata voi, sekoita joukkoon kookosöljy, vesi ja raakakaakaojauhe. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen joukkoon espresso ja kun taikina on tarpeeksi jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta sen jälkeen.

      Kuorrute
      noin 1dl kookosöljyä
      2rkl espressoa
      1 rkl raakakaakaojauhetta
      ruokotomusokeria

      Sekoita kookosöljy, espresso ja  raakakaakaojauhe  ja lisää sen jälkeen joukkoon tomusokeria oman maun mukaan. Levitä pohjalle ja koristele kaakaonibseillä (itse laitoin osaan luomukookoshiutaleita lapsille, heidän mielestään kun nibseissä on liikaa makua).




      perjantai 6. marraskuuta 2009

      Ruoan ja mielenterveyden yhteydestä

      Muutama pikainen ajatus taannoisen BBC:n uutisen johdosta, jonka mukaan prosessoitu ruoka lisää masennuksen riskiä ja terveellinen ruokavalio puolestaan on yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin. Kannattaa lukaista myös Urbaanin orangin, kte:n ja Nooran hyvät postaukset aiheesta.




      Olen pannut merkille, että monissa pienten lasten vanhemmille suunnatuissa lehdissä ja oppaissa näkee aina silloin tällöin annettavan -  hyvää sinänsä tarkoittaen - asiantuntijoiden toimesta vanhemmille esimerkiksi sen tyyppisiä ohjeita kuin "pienten lasten äidin ei kauheasti kannata stressata ruuan terveellisyydestä, Saarioisten äitien tekemät ruuat ovat ihan hyviä nekin" tai "kyllä sitä hyvää ja terveellistä luomuruokaa ehtii sitten vääntää kun lapset ovat vähän isompia - nyt pikkulapsiaikana voi ihan hyvin syödä eineksiäkin, ettei uuvuta itseään täysin" tms.

      Ajatus ja tarkoitus näissä neuvoissa on sinänsä hyvä - kohdistuuhan meihin nykyäiteihin aivan valtava määrä ulkoisia paineita ja mittareita siitä, millainen "hyvän äidin" tulisi olla. Monesti näihin liittyy myös (myyttinen) mielikuva siitä, että hyvä äiti tosiaan kasvattaa ne luomuporkkanat ja -nauriit itse ja vääntää joka ikisen aterian alusta loppuun omin käsin vain niistä puhtaista raaka-aineista. Tällainen idealistinen äitimyytti on monelle (kuten itsellenikin) kuitenkin mahdotonta saavuttaa, joten helppo puolustautumismekanismi on sitten kokonaan toiseen ääripäähän meneminen ja asian torjuminen tyyliin "minä en jaksa stressata, minä uskon että lapsistani kasvaa ihan normaaleja vaikka saavatkin silloin tällöin tai useamminkin Saarioisten pizzaa". Moni asiantuntija on varmaankin myös ihan omien havaintojensa perusteella päätynyt suosittelemaan vanhemmille, että ruuanlaiton kanssa voi ottaa vähän rennommin - kukapa nyt haluaisi tahallaan ajaa jo entisestään stressaantuneita, usein työn ja perhe-elämän karusellissa tasapainottavia äitejä stressaamaan vielä enemmän ruokailutottumustenkin suhteen?

       Tarkoitus on hyvä, mutta ajatus taustalla (tai sen käytännön toteutus) usein vähän turhankin mustavalkoinen: on olemassa JOKO hyvä, itse-alusta-asti-kasvatettu-ja-viljelty-luomu TAI teolliset valmis-/einesruuat. Todellisuus ja monen terveys- ja ravintotietoisen perheen valinnat löytyvät kuitenkin usein jostakin sieltä välistä. Kompromisseja on varmasti tehtävä, mutta senkään ei tarvitse merkitä totaalista "hanskojen naulaan heittämistä", vaan myös pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi saada ruokavalion pidettyä terveellisenä ja monipuolisena ilman epäinhimillisiä ponnisteluja: superfoodien (joiden ei välttämättä tarvitse olla eksoottisia ja toiselta puolelta maailmaa roudattuja, kotimaisiakin löytyy!) lisääminen, luomun suosiminen, E-koodien ja muiden lisäaineiden, valkoisen sokerin ja vehnän vältteleminen ja ylipäätäänkin tuoteselosteiden tarkempi tutkiminen ovat jo monesti edes vähän parempaan suuntaan menoa. Eineksissäkin on sitä paitsi suuria eroja: vähemmän lisäaineita sisältävät, mahdollisesti jopa luomuaineksista valmistetut einesruuat voivat joissakin tilanteissa olla ihan perusteltuja kiireisen arjen helpottajia.

      Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä koko väestön, mutta myös pienten lasten vanhempien parissa; esimerkiksi synnyttäneistä äideistä jopa 20 prosenttia kärsii jonkinasteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. On hyvä, että vanhempia kehotetaan ottamaan rennommin ja stressaamaan vähemmän, mutta etenkin tämän BBC:n uutisen valossa paras vaihtoehto välttämättä ei ole terveellisestä ruuasta tinkiminen. Etenkin meille suomalaisille terveellisempi ruokavalio olisi hyvä ja tehokas mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy- ja vähentämiskeino, vaikkei niitä kokonaan poistaisikaan.

      torstai 5. marraskuuta 2009

      Täytetyt tomaatit

      Kauniin talvipäivän lounaalle täytettyjä tomaatteja. Ohje on itse spontaanisti kehittelemäni kaapeista tänään löytyneiden ainesten pohjalta.


























       12 tomaattia

      Täyte:
      noin 1,5-2dl quinoaa
      2 rkl raastettua porkkanaa
      2rkl yön yli liotettuja kurpitsansiemeniä
      3rkl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä
      3 aurinkokuivattua tomaattia (näitä voisi varmaan laittaa enemmänkin makua antamaan)
      kourallinen ruukkusalaattia
      kourallinen tuoretta pinaattia
      1 valkosipulin kynsi
      ripaus mustapippuria ja kuivattua basilikaa

      Valmista quinoa. Halkaise tomaatit kahtia. Poista sisältö ja laita se kulhoon.Lisää muut ainekset ja blendaa. Lopuksi lisää quinoa.

      Sopivat lisäkkeeksi tai pääruuaksi, meillä tänään tarjolla lohen kanssa. Valkosipulia tosin taisi tulla aavistuksen verran liikaa lasten makuun tällä kertaa... Samoin täytettä jäi jonkin verran yli - jämät ajattelin käyttää levitteenä leivän päällä. 


      tiistai 3. marraskuuta 2009

      Muutama vihersmoothie

      Tämänaamuinen "rikastettu muunnelma" vanhasta suosikki-smoothiestamme, joka koostuu kookosmaidosta,  banaanista ja kuivatuista (liotetuista) viikunoista. Lopputulema oli ihanan lempeä ja maku pehmeä, 3-vuotiaskin maistoi tätä ja pyysi vielä lisääkin.



      - n. 1,5dl kookosmaitoa
      - 1 banaani
      - 2 kuivattua, yön yli liotettua taatelia
      - kourallinen tammenlehtisalaattia
      - 1tl kuorittuja hampunsiemeniä
      - 0,5tl spirulinaa
      - vähän vettä

      Eilinen kokeilu oli myös ihan jees:



























      - 1 banaani
      - 1 omena
      - n, 0-5-1dl mustikkaa
      - kourallinen tuoretta pinaattia
      - noin 1rkl kuorittuja hampunsiemeniä
      - 0,5tl spirulinaa
      - loraus tyrnitäysmehua
      - vettä


      Ainekset luomua/reilua kauppaa aina kun mahdollista.

      Aamiaisaikaan alkaa olla jo sen verran hämärää, että onnistuneiden kuvien ottaminen on aavistuksen verran haastavampaa kuin ennen. :)

      maanantai 2. marraskuuta 2009

      Turhakkeisiin jopa 40 prosenttia ruokakuluista

      Taannoiseen ruuan hinta -postaukseeni liittyen törmäsin mielenkiintoiseen selvitykseen, jonka on tehnyt Ruotsin kansanterveyslaitos Statens folkhälsoinstitut. Sen mukaan ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia ruokakuluista.




      " Vaikka edistäisi ruokavalinnoillaan terveyttä ja ympäristön hyvinvointia, voi silti säästää rahaa, osoittaa Ruotsin kansanterveyslaitoksen Statens  folkhälsoinstitutin Ruotsin hallitukselle laatima selvitys. Useimmille kuluttajatyypeille kestävät ruokahankinnat osoittautuivat tavanomaisia halvemmiksi.

      Ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia  ruokakuluista, Statens folkhälsoinstitut summaa. Suurin säästö tuleekin siitä, että ostetaan puolet vähemmän turhakkeita. Laskelmien mukaan vuositasolla säästöä voi kertyä 140 - 830 euroa, riippuen alkuperäisistä ruokailutottumuksista.

      Kestävien ruokavalintojen tekeminen onnistuu helpoiten vähentämällä lihan syöntiä sekä niin sanottua viihdesyömistä. Alkoholin, virvoitusjuomien, makeisten, leivonnaisten ja muiden ravintoarvoltaan köyhien turhakkeiden sijaan kestävän ruuan kuluttaja lastaa ostoskoriinsa hedelmiä ja vihanneksia sekä viljaa ja palkokasveja, jotka ovat hyvä proteiininlähde.

      Osan kertyneestä säästöstä fiksu kuluttaja sijoittaa luomuruokaan, laitos suosittelee.

      Siirtyminen kestäviin ruokavalintoihin parantaa ravitsemuksen tasapainoa ja mahdollisuuksia saada riittävästi vitamiineja ja mineraaleja. Tutkijat esittävät toiveikkaasti, että tämä voisi olla yhteydessä kansanterveyden paranemiseen ja lihavuuden ehkäisyyn.

      Sesonginmukaisuus hyödyttää sekä talouden että ravitsemuksen tasapainoa. Ympäristötietoinen kuluttaja valitsee sesonginmukaisia kasviksia. Paikalliseen tarjontaan sopeutetut ruokavalinnat merkitsevät säästöjä: Pohjolan talvessa juurekset ovat edullisempia kuin tuontisalaatit ja -tomaatit.

      Parhaassa tapauksessa sesonginmukainen ajattelu saisi myös nykyisin niukemmin kasviksia kuluttavat sosioekonomisesti heikommat ryhmät lisäämään hedelmien ja vihannesten syöntiään.

      Statens folkhälsoinstitut peräänkuuluttaa laaja-alaista yhteistyötä, jotta kestävät ruokavalinnat tulisivat osaksi yhä useamman kuluttajan arkea.

      - Mahdollisuuksia tehdä terveellisiä ja kestäviä ruokavalintoja voidaan vahvistaa parantamalla kansalaisten tietoja ja tietoisuutta, toteaa osastopäällikkö Anita Linell Statens folkhälsoinstitutista."

      (koko juttu täällä)

      torstai 29. lokakuuta 2009

      Pientä herkuttelua

      Vasta nyt huomasin, että Ruohonjuuresta saa tällaistakin suklaata. Maistiaisia pikku makeannälkään tuli tietenkin napattua mukaan. :)






























       Testissä on toistaiseksi ollut vasta cashew-kookos-versio, mutta ihan herkulliselta vaikutti. Kaakaota on vain vähintään 50%, mikä aluksi kuulosti tosi pieneltä määrältä - kuitenkaan tässä maku ei ole yhtään pliisu  toisin kuin mainstream-maito-"suklaissa", koska puuttuva kaakao on korvattu muulla hyvällä kamalla (mm. kookoskerma ja agavenektari).

      keskiviikko 28. lokakuuta 2009

      Lapselle E-koodipommi vai reikiintyneet hampaat?

      Suomalaisten lasten hampaiden hoito on asiantuntijoiden mukaan huonolla tolalla. Niinpä alan ammattilaiset ovat jo vuosia kampanjoineet paremman hammashygienian ja hampaiden hoidon puolesta. Vanhemmille annettavissa ohjeistuksissa on havaintojeni mukaan jonkin verran alueellista vaihtelua, mutta noin yleisesti ottaen lapsille suositellaan hampaiden harjausta kaksi kertaa päivässä heti niiden puhkeamisesta alkaen ja sen lisäksi ksylitol-purukumia tai -pastilleja jokaisen aterian jälkeen.

      Koska pikkulasten hampaiden harjaus on (kuten monet vanhemmat varmaankin tietävät...) lievästi sanottuna haastavaa, olen sen lisäksi yrittänyt omien lasteni suhteen kunnostautua ksylitolin käytössä. Meillä on otettu noin yksivuotiaana ksylitolituotteet mukaan kuvioihin ja tärkeimmät kriteerit niiden valinnassa ovat olleet
      a) valmistus Suomessa,
      b) ei sisällä aspartaamia (eikä mielellään myöskään asesulfaami K-ta),
      c) täysksylitolituote, eli makeutusaineena käytetty ainoastaan ksylitolia.




































      Niinpä käytössä ovat olleet Xylident-tuotteet (aikaisemmin pienen Fennobon-nimisen yrityksen mutta nykyään Fazerin ostama brändi). Purkat tai pastillit on siis vetäisty joka kerta aterian jälkeen eli noin 4-5 kertaa päivässä suunnilleen 1-vuotiaasta asti. Tänään sitten taas pitkästä aikaa satuin vilkaisemaan lapsille suunnatun Muumi-täysksylitolipurkan tuoteselostetta ja järkytyin, vaikka totuuden tavallaan jo tiesinkin: kokonaista kymmenen eri E-ainetta!

      Ainekset: makeutusaine (66%), purukumin perusmassa, aromit (mitä nämäkään sitten mahtavat olla....) sakeuttamisaine E414, kosteudensäilyttäjä E422, emulgointiaine E322, värit E171, E160A, happamuudensäätöaineet E300, E296, pintakäsittelyaineet E903, E901, E904.

      Kysymys nyt kuuluukin, kumpi lienee loppupelissä pienempi paha - reikiintyneet hampaat vai moinen E-koodipommi monta kertaa päivässä pikku taaperolle?






      tiistai 27. lokakuuta 2009

      Luomumisoa

      Taannoisen misokeitto-postauksen yhteydessä suunnittelin seuraavalla kerralla E621-vapaan luomumisotahnan testaamista. Nyt on sellaistakin sitten kokeiltu, kyseessä Urtekramin tuote.



































      Ainekset: luomusoijapavut, vesi, luomuohra, merisuola, kojibakteeri (Aspergillud oryzae).

      Hyvin tuntuu toimivan ja tällä kertaa jäi keitosta dashi-jauhekin pois, kun tätä tarjoiltiin vegevieraille. :) (Dasheissakin näkyy olevan säilöntä- ja lisäaineita jos jonkinlaisia, lieköhän niille luomumpia vaihtoehtoja?)




      maanantai 26. lokakuuta 2009

      Suklaamousse

      Ex tempore-makeannälkään kehittelin tällaisen (mielenkiintoisen näköisen...) sekoituksen, joka on eräänlainen muunnelma suklaapiirakan kuorrutuksesta. Kovin eksakteja määriä en valitettavasti osaa sanoa - heittelin aineksia sekaan ihan fiilispohjalta ja tarvittaessa lisäsin sitten.

      - raakakaakaojauhetta noin 0,5dl
      - kookosöljyä
      - agave-siirappia
      - ripaus tyrnijauhetta
      - n. 1rkl auringonkukansiemeniä
      - n. 1tl pellavansiemeniä
      - 2 kuivattua luomutaatelia pieninä paloina
      - vähän vettä



      Kiireisenä perheenäitinä nautin tätä(kin) itse asiassa juuri parhaillaan banaanin täytteenä - helppo ja nopea herkkupala iltapäivän "kahvi"hetkeen! Meillä käytetään (ainakin toistaiseksi) viljatuotteita, joten kokeilin myös hapankorpun päällä ja hyvää oli. Muita mahdollisia käyttötarkoituksia voisi olla juurikin esim. maapähkinävoin tapaan tai tietystikin täytteenä erilaisissa leivonnaisissa.

      Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...