GOJI and AVOCADO

Tyrni-ananassmoothie

2011-06-17T05:09:00.000-07:00

f

Helteisen kesäpäivän aamu on mukava aloittaa raikkaissa ja virkistävissä merkeissä.

Tyrni-ananassmoothie (noin 4 pientä annosta + 3 mehujääannosta)

1 kokonainen ananas paloiteltuna
2 banaania
noin 0,5dl jäisiä tyrnimarjoja
pari rkl tyrnijauhetta
hunajaa
Marli Natur (veriappelsiini-ananas) -mehua maun mukaan

Osa seoksesta laitettiin muotteihin ja lapset saivat iltapäivällä välipalaksi mehujäät. Jäljelle jääneen aamiaissmoothien joukkoon lisättiin tämän jälkeen vielä jonkin verran mehua sekä loraukset avokado- ja hamppuöljyä.

Cocovi-smoothiebaari @Ruohonjuuri

2011-04-07T04:57:00.000-07:00

Kampin Ruohonjuureen taannoin avattuun Cocovin smoothiebaariin pääsin itse tutustumaan vasta hiljattain. Ainakin Helene sekä jarna ovat jo bloganneet omia kokemuksiaan paikasta ja valikoimista.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätin ottaa riskin ja kokeilla Suklaasydäntä, joka koostui seuraavista aineksista:
rooibos-tee, chia, kaakaomassa, maca, lucuma, mulperi, taateli, kookosöljy, vanilja, minttuöljy, suola.

Alun totuttelun jälkeen (smoothie oli lämmin) ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Minttuöljyn tuoksu leijui houkuttelevasti ilmassa jo smoothieta odotellessa, ja toi kivan pirtsakan ja virkistävän maun mukaan. Ensi kerralla täytynee testata Mansikkapusua, joka oli toinen varteenotettava vaihtoehto harkinnan alla.

Kaiken kaikkiaan hyvä ja positiivinen fiilis jäi myös siitä, että arki-iltana viiden maissa Ruohonjuuri oli tupaten täynnä porukkaa ja myös smoothiebaarissa oli kovasti tunkua.

Valkoinen porkkana

2011-03-18T07:59:00.000-07:00

Täällä on ollut pitkään hiljaista. Aikaa päivittämiseen ei ole ollut liiemmälti. Tarkoitus on kuitenkin ylläpitää tätä blogia epäsäännöllisen säännöllisesti, mahdollisuuksien ja inspiraation mukaan. Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille!

Tänä talvena meillä on keskitytty paljolti kotimaiseen lähiruokaan. Muun muassa juureksia ja härkäpapua on kulunut reippaasti. Vinkkinä uudesta (vai pitäisiköhän pikemminkin sanoa uusvanhasta) tuttavuudesta juuresten maailmassa ajattelin vinkata valkoisesta porkkanasta, jota löytyi heräteostoksena Mankkaan K-Supermarketista - ja mikä parasta, luomuna.

Wikipedia kertoo:

"Alun perin viljeltiin porkkanaa, joka oli purppuranpunainen, keltainen tai valkoinen. Kuumilla alueilla keltaista ja punaista porkkanaa viljellään edelleen. Viileillä alueilla oranssiporkkana on yleisin. Suomessakin voidaan viljellä violettia, keltaista ja valkoista porkkanaa. Oranssiporkkana jalostettiin 1700-luvulla Hollannissa."

Kyseessä ei siis ole mikään uusi keksintö, vaan wanha perinteinen lajike. Maku on miellyttävä, mieto ja rakenne aavistuksen verran pehmeämpi ja rapeampi kuin oranssilla porkkanalla. Näistä sai herkullisia suupaloja, jotka maistuivat myös lapsille.

Käyn parhaillaan luomuviljelyyn painottuvaa puutarhakurssia aloittelijoille ja myös siellä mainittiin perinteisesti viljellyn värikkäitä porkkanoita. Erityisesti violetit porkkanat ovat kuulemma erityisen terveellisiä ja ravintoainepitoisia. Mistähän sellaisia saisi?

Lähiruoan tulevaisuudesta

2010-09-13T03:48:00.000-07:00

Mielenkiintoinen kirjoitus Foresight.fi -blogista:

Nyt on lähiruoassa kuluttajan aika!

Marenkia ja marjoja

2010-07-29T12:56:00.000-07:00

Helteisen kesäpäivän helppo ja nopea jälkiruokaklassikko: kauden marjoja, laadukkaita luomumarenkeja sekä -kermaa ja jäätelöä. Päälle Dolfin -tummasuklaalastuja.

Murenna kulhon pohjalle marengit. Lisää jäätelöä, marjoja ja marenkeja kerroksittain. Lopuksi päälle kermavaahto ja suklaalastut.

Ranskalaisia luomumarenkeja ja Dolfinin suklaalastuja myy DeliDeli Hakaniemen hallissa. Dolfinia saa lisäksi myös Ruohonjuuresta.

Aamiaisvinkki

2010-06-30T01:25:00.000-07:00

Helsingin keskustasta löytyy mukavasti aamiaisvaihtoehtoja. Laadukkaasta luomuaamiaisesta haaveilevan kannattaa suunnata Sis.Deliin Kalevankadulle.

Aamiaisbuffet koostuu pääosin mahdollisimman lähellä tuotetuista luomutuotteista: tuoretta leipää, luonnonjogurttia, mysliä, hedelmiä, mehuja... Eksoottisempiakin aineksia kuten mm. kookosöljyä, goji-marjoja, kaakaonibsejä ja pähkinöitä on tarjolla (ja niitä saa ostaa myös mukaan).

Erityisesti marinoidut kesäkurpitsat ja auringonkukansiementahna leivän päällä olivat todella herkullisia!

---

Aamiaista on tarjolla ma-pe 07.30-10.30 ja la 09-13, Kalevankatu 4.

Mehujään uusi tuleminen

2010-06-08T04:51:00.000-07:00

Mielikuvani kotitekoisesta mehujäästä ovat tähän asti perustuneet omiin lapsuusaikoihin, jolloin laitoimme Mehukattia tai FunLightia muotteihin ja pakkaseen. Vasta tänä kesänä tulin ajatelleeksi "out of the box" ja tajunneeksi, että mehujäätähän voi tehdä ihan mistä aineksista vain!

Toimivimmaksi ja suosituimmaksi on meillä osoittautunut jonkinlainen mehupohjainen smoothie. Se tuntuu pysyvän syödessä myös helpommin kasassa paksumman rakenteensa ansiosta. Mehu on useimmiten joko kotitekoista marjamehua tai vaikkapa luomuappelsiinimehua, jonka kanssa sitten blenderiin heitetään vaihtelevasti erilaisia marjoja ja hedelmiä, marjajauheita ym.

Nämä ovat osoittautuneet todelliksi hittituotteiksi meillä. Edellisenä iltana tai viimeistään aamulla pakkaseen, ja illansuussa lapset saavat nautiskella virkistävästä mehujäästä. Näitä syötäisiin aina useampi kuin yksi kerrallaan :) Eikä huolta epämääräisistä e-koodeista tai valkoisesta sokerista.

Mikä parasta, variaatioita voi keksiä loputtomiin - vain mielikuvitus on rajana!

Ohjeet ovat yhteen isoon kannulliseen, josta tulee siis ainakin 8 mehujäätä näihin kuvassa näkyviin Muumi-muotteihin. Meillä tehdään yleensä neljän setti kerralla ja loput juodaan smoothien tapaan saman tien.

Marjaisat mehujäät

noin 5dl marjamehua (tässä meillä oli käytössä puolukkamehua)
agave-nektaria makeuttamiseen (hunajakin ehkä toimisi)
noin 1dl mansikoita
noin 1 dl vadelmia
ripaus karpalojauhetta

Mango-meloni -mehujäät

noin 5dl luomuappelsiinimehua
1/2 mango
1/4 hunajameloni
1/2 banaani
vähän agave-nektaria makeuttamiseen
ripaus tyrnijauhetta
(lisäsin myös pari rkl quinoaa, jota sattui olemaan valmiina jääkaapissa)

Sekoita ainekset blenderissä, kaada muotteihin ja anna jäätyä pakkasessa.

Parsa-härkäpapusalaatti

2010-06-07T09:09:00.000-07:00

Villivihannesten lisäksi nyt alkaa olla mahdollista herkutella muilla kotimaisill ihanuuksilla. Lähimarketista löytyi pieni ja sievä nippu tuoretta kotimaista parsaa, joka päihittää kuivakat, keskusvarastossa viikkoja maanneet unkarilaiset tankoparsat mennen tullen. Niistä valmistuu esimerkiksi kesäinen salaatti.

Parsa-härkäpapusalaatti (noin 4-5 hengelle)

1 tammenlehväsalaattiruukku
1 keräsalaatti
1 punainen paprika
1/2 kesäkurpitsa
noin 1dl härkäpapuja (liotettu yön yli, keitetty noin 1 h)
nippu tuoretta, kevyesti höyrytettyä vihreää parsaa

Keitä härkäpavut ja höyrytä/keitä parsat "al denteksi".
Pilko salaatit ja muut vihannekset ja sekoita kaikki ainekset. Kesäkurpitsa tässä naturelina, voi myös marinoida.
Kastikkeena simppelisti oliivi- ja camelinaöljyn sekä Balsamico di Modenan sekoitus.

Chia fresca

2010-06-02T05:27:00.000-07:00

Chia frescaa tuli kokeiltua täälläkin. Raikas, virkistävä, eksoottinen ja ennen kaikkea sekä helposti että nopeasti valmistuva kesäjuoma.

Lasten mielipiteet tämä jakoi täysin: kahden mielestä oli todella hyvää "mehua", yksi ei suostunut edes maistamaan.

Pohjana käytetty Keittiökameleontin mainiota ohjetta vähän modattuna:

Sitruuna-mansikka Chia fresca (noin puolen litran kannullinen)

1 luomusitruuna
3-4 tl chia-siemeniä
puolisen litraa vettä
loraus mansikoista puristettua / siivilöityä mehua
(vähän (noin 1 rkl) agave-nektaria/siirappia makua antamaan)

Laita kannuun vesi, lisää joukkoon puristettu sitruunan mehu ja chia-siemenet. Sekoittele, lisää mansikoista puristettu mehu ja halutessasi agave tms. makeuttaja.
Laita jääkaappiin ja sekoittele välillä, tarjoa kylmänä vähintään tunnin kuluttua.

Syntymäpäiväleivokset

2010-04-23T05:18:00.000-07:00

Tällainen setti valmistui syntymäpäiväksi. Ohje jo vanha tuttu. Koristeena tällä kertaa laventelia.

Tahinia smoothieen

2010-04-19T06:18:00.000-07:00

Okriinan vinkin innoittamana ostin meillekin kokeiluun DYW:n raakatahinia. Tämä on osoittautunutkin aivan loistavaksi investoinniksi, jota meille varmasti ostetaan jatkossakin (ja mikä parasta, sitä saa myös Ruohonjuuresta!) .

Ensimmäinen purnukka on huvennut pääasiassa smoothieisiin, koska etenkin minä ja 2,5 -vuotias olemme tykästyneet tahinin makuun erityisesti puolukkaan yhdistettynä ja puolukka-tahini-vihersmoothieta meillä onkin ollut tarjolla harva se aamu erilaisina variaatioina.

Puolukka-tahinismoothie (1 iso ja 3 pientä tai 2 isoa ja 3 ihan pientä annosta)

Perusosat:
2 banaania
paljon puolukoita riippuen siitä miten kirpakkaa tästä haluaa (itse laitan ehkä n. 2 dl)
2 rkl raakatahinia
jotain vihreää (rucolaa, persiljaa, tammenlehtisalaattia, pinaattia...)
vettä

Vapaavalinnaiset lisäosat: (näistä voi lisätä haluamansa vaihtelevasti oman maun ja mielitekojen mukaan tai sen mukaan mitä kaapista löytyy):
ruisleseitä
ruusunmarjajauhetta
tyrnijauhetta
hamppurouhetta
raakakaakaojauhetta
lucuma-jauhetta
hampunsiemeniä
pari liotettua taatelia
chia-siemeniä
hamppu-/camelina-/oliiviöljyä
kauramaitoa

Silmänruokaa

2010-04-12T06:36:00.000-07:00

Paikallisia seasonal -vihannessatoja odotellessa vähän silmänruokaa, eli paikallisen torin antimia viimeviikkoiselta Etelä-Ranskan reissulta. Päihittää kyllä täkäläisen lähi-Prisman vihanneshyllyn valikoimat mennen tullen :)

Siikaa ja bataattia uunissa

2010-03-30T04:59:00.000-07:00

Viikonloppuna päivälliseksi laitettiin siikaa yhdessä bataatin kanssa hyvin simppelillä tavalla ja lopputulos oli suussasulavan hyvää.

Siikaa ja bataattia uunissa (noin 4 hengelle)

noin 700-800 g siikafileitä
1 pieni luomubataatti
pari valkosipulin kynttä
oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
kuivattua basilikaa
rucolaa

Nypi ruodot siikafileistä ja laita ne uunivuokaan. Pilko valkosipulinkynnet.
Ripottele päälle suola, pippuri, valkosipulinkynnet ja basilika ja lorauta reilusti oliiviöljyä.
Laita kypsymään 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi fileiden koosta riippuen.

Viipaloi tällä välin bataatti ja paahda viipaleet nopeasti pannulla oliiviöljyssä molemmin puolin.
Kun kala on melkein kypsää, lisää bataatit ja laita vielä hetkeksi uuniin.

Koristele rucolalla tai muilla tuoreyrteillä ja tarjoile hyvän salaatin ja esim. höyrytettyjen vihannesten kera.

Pieni kevennys

2010-03-29T06:37:00.000-07:00

Kun pian 4-vuotias nappaa pöydältä Pollanin The Omnivore's Dilemman ja lueskelee sitä ääneen itsekseen, kirjaan voi aikuinen lukijakin saada aivan uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia.

"Uusi luku, jossa kerrotaan lampaasta.

Lampaita on tärkeä hoitaa myös - niin kuin tuossa kuvassa kerrottiin lehmistä, niin tässä kerrotaan lampaista.
Lampaita on hoidettava niin paljon kuin itse jaksaa.
Possuja ei voi pestä, sillä ne eivät pidä kylpemisestä."

Mainontaa

2010-03-25T04:20:00.000-07:00

Roskaruokamainonta on meille kaikille tuttua, joten vaihteeksi tällaiseen mainokseen törmääminen oli positiivinen yllätys:

"Valhe?
70% vähemmän rautaa kuin vuonna 1940.
Syö ekologisesti tuotettua ruokaa.
Tai täydennä ruokavaliotasi luonnollisin ravintolisin."

Oikean ruuan puolesta -vastaisku alkaa siis näkyä jo katukuvassakin. Pollanin kirjassahan puhutaan paljon siitä, miten ravintoainepitoisuudet ovat ruuassa huomattavasti laskeneet tehotuotannon myötä - syömme siis enemmän, mutta huonolaatuisempaa ruokaa kuin koskaan ennen.

Kyseessä tällä kertaa Life-ketjun mainos.

Aurinkoinen aamu

2010-03-23T06:47:00.000-07:00

Aurinkoisena aamuna blenderiin heitettiin paljon keltaista ja vähän vihreää.

Aurinkoisen aamun smoothie (1 iso + 2-3 pientä annosta)

1 mango
1 appelsiini
1 banaani
vähän tammenlehtisalaattia
0,5 dl tyrnitäysmehua
2 dl vettä
2 rkl tyrnijauhetta
2 rkl ruusunmarjajauhetta
1 tl lucuma-jauhetta
2 rkl oliiviöljyä

Omaan makuuni esimerkiksi tyrnimehua olisi voinut laittaa enemmän - nyt maku oli lähinnä samettisen pehmeä pikemminkin kuin kirpakka. Maistui kuitenkin lapsille mainiosti!

Äidinmaitojuustoa rapakon takaa

2010-03-12T07:54:00.000-08:00

Viime päivinä on uutisissa ja blogosfäärissä saanut huomiota newyorkilaisen keittiömestarin rajoja rikkova ja innovatiivinen kokeilu, äidinmaidosta valmistettu juusto.

"Newyorkilaisen Klee Brasserie -ravintolan uusi erikoisuus hämmentää. Keittiömestari Daniel Angerer on kehittänyt vaimonsa äidinmaidosta juustoherkun, kertoo New York Post.

Angerer kannustaa rohkeita kokeilemaan äidinmaitojuustoa myös kotikeittiössä. Erikoisen herkun resepti löytyy keittiömestarin blogista. Daniel hehkuttaa blogissaan, että äidinmaitojuusto edustaa luonnollista ruoanlaittoa parhaimmillaan.

– Ylimääräisen äidinmaidon pois heittäminen on kuin kullan tuhlausta, Angerer kirjoittaa."

(koko juttu täällä)

Resepti löytyy Daniel Angererin blogista. Aiheesta lisää myös täällä.

----

Äidinmaitoon ja imetykseen liittyy valtavasti kulttuurisia myyttejä, uskomuksia ja jopa harhaluulojakin. Valitettavan usein vielä tänäkin päivänä monet äidit ovat saaneet kuulla lääkäreiden, terveydenhoitajien tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten suusta, että äidinmaidolla ei ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden jälkeen ole ravitsemuksellista merkitystä, vaan maito muuttuu "sokerilitkuksi" ja imetys tulee lopettaa saman tien. Tämä tieto ei pidä paikkaansa, eikä sille löydy minkäänlaisia tieteellisiä perusteita.

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee osittaisimetystä muun ruuan ohella vähintään 2-vuotiaaksi. Äidinmaidon hyödyt ja terveysvaikutukset myös isommalle lapselle ovatkin kiistattomat, kuten esimerkiksi Imetystukilistan mainiossa artikkelissa todetaan:

"Lapsen lähestyessä 1-vuoden ikää aletaan neuvoa vieroitusta ja kehotetaan siirtymään vähitellen lehmänmaitotuotteisiin. Usein vedotaan, kuinka äidinmaidolla ei tuolloin ole enää ravitsemuksellista merkitystä. Kuitenkin äidinmaito on 1-vuotiaalle ensiluokkaista ravintoa. Puolesta litrasta äidinmaitoa päivässä 1-vuotias saa esimerkiksi 31% energian tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta ja 95 % C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6). Lapsi saa puoli litraa äidinmaitoa jo parilla syötöllä, vaikka ilta- ja aamusyötöillä."

"Synnytyksen jälkeen erittyvä kolostrum on kunnon rautaisannos vauvalle ja melkoinen vasta-ainepommi. Tämän jälkeen maito muuttuu kypsäksi äidinmaidoksi. Tämän kypsän äidinmaidon koostumus pysyy suunnilleen samana vaikka imetys kestäisi vuosia. Vieroituksen aikana äidinmaito tiivistyy taas vähän kolostrumia muistuttavaksi "vasta-ainerokotukseksi" vierottuvalle lapselle (La Leche League International, 1998)."

Äidinmaito on isommallekin lapselle superruokaa parhaimmillaan, ja sen hyödyntäminen ruuanlaitossa voisi toimia helppona tapana tarjota jo vieroittuneillekin lapsille (ja miksei tosiaan aikuisillekin) hyvä ja luonnollinen ravintolisä ruokavalioon. Ajatuksena tämä kuitenkin tuntuu meistä monista vieraalta, jopa vastenmieliseltä. Syy löytynee osittain ainakin siitä seikasta, että toisin kuin suurimmassa osassa maailman kulttuureja, meidän länsimaisessa kulttuurissamme rintoja ei ensisijaisesti yhdistetäkään lapsen ruokintaan, vaan muihin asioihin.

Puolukkainen vihersmoothie

2010-03-11T04:22:00.000-08:00

Tämän aamun vihersmoothiessa ihastutti puolukan kirpakka maku. Tätä herkullista marjaa olisi voinut laittaa mukaan enemmänkin, sillä yllätyksekseni lapsetkin pitivät mausta - banaani kun pehmensi mukavasti puolukan kirpeää raikkautta.

Puolukkainen vihersmoothie (1 iso + 2 pientä lasillista)

2 banaania
1 dl puolukoita
1 päärynä
2 rkl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 tl liotettuja chia-siemeniä
kourallinen tuoretta persiljaa (tai jotain muuta lehtivihreää)
1 tl ruusunmarjajauhetta
1 tl tyrnijauhetta
1 rkl nori-hiutaleita
0,5 tl Frantsilan Aurinkovoimaa –nokkos- yrttiviherjauhetta
1 rkl oliiviöljyä
2 dl kylmää vettä

Sekoita ainekset blenderissä.
Itse otin ennen nori-hiutaleiden ja yrttiviherjauheen lisäämistä.tästä osan vauvalle (9 kk) aamupuuron kanssa nautittavaksi.

Nieriää ja höyrytettyjä vihanneksia

2010-03-11T04:02:00.000-08:00

Kalat kypsennetään meillä useimmiten uunissa. Höyrytys olisi tietysti optimaalisin vaihtoehto, mutta vasta muutaman kerran on tullut kokeiltua - tottumiskysymys? Uunissa kala kypsyy helposti ja nopeasti ilman suurta vaivannäköä, ja kalalajeja, mausteita ja kastikkeita varioimalla saa loihdittua monenlaisia makuja.

Tällä kertaa uunissa valmistui nieriää mantelikermakastikkeessa. Lisäkkeenä tarjottiin höyrytettyjä vihanneksia, kuten meillä usein nykyään. Etenkin broccolit ovat lasten herkkua ja myös perheen pienimmän helppo syödä itse.

Nieriää mantelikermakastikkeessa (noin 4 hengelle)

noin 700-800 g nieriäfileitä
2 dl mantelikermaa
mustapippuria
(ruusu/himalajan)suolaa
kuivattua basilikaa
(kuivattua chilipaprikaa)
nori-hiutaleita
tuoretta persiljaa

Poista mahdolliset ruodot fileistä ja ripottele pinnalle mustapippuria ja suolaa.
Kaada päälle mantelikerma ja laita kypsymään 200-asteiseen uuniin noin 20-25 minuutiksi.
Ripottele kypsän kalan päälle nori-hiutaleita, basilikaa, halutessasi chiliä ja koristele lopuksi tuoreella persiljalla.
Tarjoile esim. höyrytettyjen vihannesten kanssa.

Cashewkermaa ja marjoja

2010-02-25T03:29:00.000-08:00

Kokeilin ensimmäistä kertaa cashewkerman tekoa. Varsin helppo valmistaa, herkullinen ja myös monikäyttöisen oloinen.

Cashewkerma (pieni kulhollinen - noin 2 dl)

100-125 g cashew-pähkinöitä
vettä
agave-nektaria maun mukaan
0,5 tl kanelia

Liota casheweita vedessä yön yli.
Kaada liotusvesi pois ja soseuta blenderissä cashewit + mausteet. Lisää lopuksi vettä tarpeen mukaan ja soseuta.

Tarjoile esim. marjojen kanssa.

Chiliä ja inkivääriä pakkaspäiviin

2010-02-22T06:07:00.000-08:00

Näin kylminä pakkaspäivinä mieli tekee lämmittäviä mausteita, chiliä, inkivääriä...

Tämäntyyppisiä keittoja meillä syödään usein - helppo ja vaivaton valmistaa ja kivana bonuksena ylijääneet limet, inkiväärit ja chilit voi käyttää seuraavana aamuna smoothieen. :)

Chili-kookoskeitto (4 pientä kulhollista)

100-150 ml kookosmaitoa
2 dl vettä
5-6 porkkanaa
2 sipulia tai punasipulia
(muitakin vihanneksia voi lisätä oman maun mukaan)
paketti maustamatonta tofua
pala raastettua tuoretta inkivääriä
1/2 limetin mehu
jauhettua chilipaprikaa tai chilijauhetta oman maun mukaan
1tl kookosöljyä
tuoretta korianteria

Kiekauta kattilassa kookosmaito ja vesi. Lisää vihannekset ja kiehauta nopeasti "al denteksi". Lisää raastettu inkivääri, limetin mehu, chili, tofu ja kookosöljy. Ripottele pinnalle tuoretta korianteria.

Chili-inkivääri-vihersmoothie (2 annosta)

noin 2,5 dl jäisiä mansikoita
noin 0,5dl jäisiä vadelmia
hyppysellinen tuoretta korianteria
hyppysellinen tuoretta persiljaa
pala raastettua inkivääriä
puolikas limetin mehu
1 luomumuna (kiitos vinkistä Jarnalle)
chiliä oman maun mukaan (itse laitoin vajaa 2 tl chilijauhetta)
2 tl tyrnijauhetta
1 dl kookosmaitoa
0,5-1dl kylmää vettä

Lähiruokaa ja herkkuja Helsingissä

2010-02-19T05:58:00.000-08:00

Kulutusjuhlassa oli listattu Helsinkiin kuin sieniä sateella nousseita pieniä lähiruokapuoteja ja leipomoita. Meilläkin ollaan oltu tästä kehityksestä hyvin ilahtuneita, joten ajattelin kirjoitella ylös myös muutamia omia suosikkejamme.

Eat&Joy Maatilatorilla tulee käytyä silloin tällöin. Valikoimissa osoittain samoja tuotteita kuin esimerkiksi Ruohonjuuressa, mutta paljon myös muita herkkuja. Keskeinen sijainti Lasipalatsissa on plussaa.

Hakaniemen Halli on ihana suosikkini - mainitsemisen arvoinen on etenkin luomupuoti Satumarja vihannes- ja hedelmävalikoimineen. DeliDelistä tulee toisinaan ostettua ranskalaisia herkkuja, nougatia ja marenkeja :)

Juuren Puodissa en ole vielä päässyt piipahtamaan, haaveissa on. Ilmeisesti aika lailla Maatilatorin tyyppinen myymäläkonsepti.

Kanniston leipomossa on helppo poiketa ohikulkumatkalla - näitä pieniä boulangerie-tyyppisiä leipomoita ei todellakaan ole liikaa. Jäähyväiset muovipussileiville!

Framboisista meillä oli usein tapana hakea foccacciat, mutta valitettavasti WTC:n kahvila-myymälä on lopettanut toimintansa. :( Leipomotoiminta kuitenkin jatkuu edelleen Munkkiniemessä.

Toivottavasti yhä useampi Helsingin keskustassa liikkuva kuluttaja äänestäisi lompakollaan ja tukisi näiden pienyrittäjien toimintaa.

50+

2010-02-17T05:33:00.000-08:00

Ei ole kauaakaan siitä, kun aloin kirjoittelemaan jo pari vuotta perheemme sisäisessä käytössä ollutta ruokablogia julkisesti - lähinnä omaksi, mutta mahdollisesti myös muiden lukijoiden iloksi.

Yllätyksekseni teidän lukijoiden määrä on tasaisesti kasvanut ja on jo ylittänyt viidenkymmenen rajan.

Kiitos teille kaikille, jotka enemmän tai vähemmän säännöllisesti seurailette blogiani. Otan mielelläni vastaan kommentteja, ideoita ja toiveita liittyen tuleviin postauksiin kevään aikana.

Kevättä odotellessa...

------------------------------------------------------

Yhteisvastuukeräyksen teemana tänä vuonna on köyhien lapsiperheiden auttaminen Suomessa ja Haitissa.

kuva: Yhteisvastuu.fi

"Yhteisvastuukeräys käynnistyy virallisesti 7. helmikuuta. Keräyksen tuotolla Yhteisvastuu auttaa köyhiä lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa turvaamaan itselleen jokapäiväisen leivän. 60-vuotias keräys juhlistaa toimintaansa ponnistelemalla entistäkin kovemmin heikkojen ja hädänalaisten auttamiseksi yli 40 000 vapaaehtoisen voimin.

Poikkeuksellisesti etuajassa liikkeelle lähteneet Yhteisvastuun vapaaehtoiset ovat keränneet katastrofiapua Haitin maanjäristyksen uhreille jo tammikuun puolivälistä lähtien. 7.2. mennessä kertyneet varat ohjataan lyhentämättöminä Kirkon Ulkomaanavun hätäapuun Haitissa.

Keräyksen virallisen käynnistymisen jälkeen varat käytetään Yhteisvastuun perinteen mukaan sekä kotimaassa tehtävään avustustyöhön että Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun.
Yhteisvastuukeräys on Suomen suurin vuosittainen kansalaiskeräys. Sen suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tämänvuotisen keräyksen esimiehenä on arkkipiispa Jukka Paarma." (lähde: Yhteisvastuu.fi)

Jostakin toisesta blogista saamani idean innoittamana olen 50 lukijan rajan rikkoutumisen johdosta halunnut lahjoittaa euron per lukija tähän tärkeäksi kokemaani keräykseen. Lisätietoa keräyksestä täältä.

Ajatuksia ensimmäisistä kiinteistä

2010-02-16T06:46:00.000-08:00

Vauvojen ruokavalio on puhuttanut useammassakin blogissa niin itsetehtyjen soseiden, teollisen purkkiruuan kuin lapsentahtisen sormiruokailunkin puolesta. Itsekin olen aihetta sivunnut jo aiemmin, mutta koska se on meillä tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, ajattelin kirjoitella siitä lisää muutaman sanan perustuen omiin kokemuksiin ja meillä hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.

Kiinteitä aloittelevan lapsen ruokavalioon vaikuttaa ainakin meidän perheessämme tällä hetkellä useita erilaisia trendejä ja ilmiöitä. Yhtäältä lapsentahtisen sormiruokailun idea (jota itse pidän psykologisessa mielessä lapselle parhaimpana lähtökohtana kiinteisiin tutustumiselle), toisaalta taas aikuisten maailmassa jylläävä villitys blendata Vitamixillä kaikki mahdollinen ruuansulatuksen kannalta parhaaseen mahdolliseen optimaaliseen muotoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä käytössä on tällä hetkellä jonkinlainen soseiden ja sormiruokailun tasapaino. Lapsi saa lähes joka aterialla tutkia ja ehkä siinä sivussa syödäkin itse käsin jotakin helposti käsissä pideltävää (esimerkiksi hedelmät, höyrytetyt vihannekset, maustamaton tofu, maissinaksut), mutta ateriat koostuvat pääosin (suurimmaksi osaksi itse tehdyistä) soseista.

Arjen (inho)realismia: lapsentahtinen sormiruokailu on kokonaisvaltaista tutustumista ruokaan kaikilla aisteilla ja välillä melkoisen sotkuista puuhaa. Tässä lapsi ensimmäisiä kertoja omatoimisesti avokadon kimpussa :)

"Soseiden itse vääntämiseen" liittyy nykyvanhempien puheessa usein hankala ja hieman negatiivinenkin mielikuva. On totta, että jo valmiiksi kuormittavassa arjessa tämä voi olla se lopullisesti kuormittava ja uuvuttava tekijä, josta saatetaan kehottaa luopumaan oman ja lapsen hyvinvoinnin nimissä. Itsekin muistan esikoisen vauva-ajoilta, että alkuinnostuksen jälkeen vihannesten höyryttelyyn ja soseutteluun ei tuntunut olevan aikaa tai voimia. Nyt kuitenkin kun lapsia on useita, ruokaa tehdään ja blenderiä käytetään joka tapauksessa, niin yllätyksekseni olen huomannut soseiden syntyvän siinä sivussa, aivan kuin huomaamatta.

Pari hyväksi havaittua vinkkiä:

- Vauvan aamiainen valmistuu helposti vihersmoothien ohessa, kun ensin laitetaan blenderiin vauvalle sopivat ainekset (esim. banaania, mustikkaa tai muuta marjaa, öljyä, vähän marjajauhetta...) Kun tästä on otettu erilleen vauvan aamupala-annos, lisätään vahvemmat aineet ja "superit"
- Vaihtelun vuoksi soseen sijaan saa helposti tehtyä smoothien lisäämällä vettä tarpeen mukaan.
- Marjajauheet ovat huippuja hedelmäsoseiden ravintoarvoa rikastamaan, itse käytän toisinaan myös vähän hampunsiemenrouhetta.
- Vihannekset kannattaa höyryttää sekä marjat ja hedelmät soseuttaa tuoreina.
- Liha luomua aina kun mahdollista.
- Hyviä rasvoja on helppo lisäillä soseisiin - meillä käytössä ovat oliiviöljyn lisäksi olleet kookosöljy sekä camelina- ja hampunsiemenöljyt, joissa omega3- ja 6-balanssi on parhain.
- Esimerkiksi kvinoaa on suhteellisen helppo valmistaa isompi annos ja lisäillä soseisiin proteiininlähteeksi.

Kuten Ilon Pisara -blogin aiheeseen liittyvässä postauksessa todetaan, tuoreista marjoista ja hedelmistä tehtyjen soseiden merkitystä ei tule aliarvioida. Monissa teollisissa hedelmäsoseissa itse hedelmää (sekin kypsennettyä) saattaa olla parikymmentä prosenttia ja loput vettä, riisitärkkelystä sekä hedelmäsokeria.

Neuvoloissa pääasiallisena huolena tuntuu monesti olevan se, kuuluuko vauvan ruokavalioon kotimaisia viljoja ja lihaa. Meidän perheessämme näin sattuu olemaan, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden tärkeyttä usein ylikorostetaan luoden näin vanhemmille mielikuva siitä, että juuri muuta ei lapsen tarvitsisi syödäkään ja tarpeettomasti syyllistäen niitä perheitä, joissa näitä ruoka-aineita ei vauvan ruokavalioon kuulu. Ideaali olisi WHO:n suositusten mukaisesti äidinmaito pääasiallisena ruokana 1-vuotiaaksi ja siinä sivussa tutustuminen monipuolisesti kiinteisiin ruokiin tämän "maailman vanhimman superfoodin" (joka ansaitsisi ihan oman postauksensa) ohella.

Puolukka meets lucuma, täälläkin

2010-02-11T05:18:00.000-08:00

Vihdoinkin sain aikaiseksi kokeilla Aletheian kehittelemää herkullisen oloista puolukka-lucuma-browniereseptiä, jota mm. Kaisun blogissa on jo useampaan otteeseen testailtu kakun muodossa. Itsekin päädyin kakun "form factoriin".

Tämä oli kyllä jotakin aivan suussasulavan ihanaa ja maistui vieraillekin. Itse lisäsin aavistuksen verran mustaherukka- ja tyrnijauhetta ohjeeseen. Puolukkaa olisi omaan makuuni voinut laittaa huomattavasti enemmän - nyt maku hukkui suklaaseen ja lopputulos oli aika makean täyteläinen. Ensi kerralla kokeilen reilumpaa puolukka-annostusta tuomaan mukaan raikasta kirpakkuutta!

Puolukka-lucuma -kakku

- 12 liotettua taatelia
- 2,5 dl liotettuja kurpitsansiemeniä
- 2,5 dl liotettuja rusinoita
- 6 rkl kookosöljyä
- 1 dl kookosjauhoja
- 1,5 dl raakakaakaojauhetta
- 2-3 tl lucumajauhetta
- 2 tl mustaherukkajauhetta
- 1 tl tyrnijauhetta
- 2 tl kanelia
- ripaus suolaa
- noin 1,5 dl puolukoita

Sekoita aineet blenderissä, levitä seos irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin.

Kuorrutuksessa on kaakaomassaa, tummaa agave-nektaria ja kookosöljyä (kaikkia laitoin ihan fiilispohjalta, vaikea muistaa edes arviolta määriä).

Mansikka, lime & rucola

2010-02-10T04:46:00.000-08:00

Vihersmoothieta pukkaa jälleen - viikonlopun kiireetön aamu alkoi ihanan raikkaalla mansikka- ja limepainotteisella sekoituksella, johon vihreyttä toi rucola. (Meillä käytetään paljon rucolaa, vaikka se ei kovin ekoteko tähän aikaan vuodesta olekaan ja luomunakin on usein vaikea löytää).

Mansikka-lime-rucola -vihersmoothie (2 isoa annosta)

2 banaania

paljon mansikoita (noin 2dl)

1 puristettu limetin mehu

kourallinen rucolaa

2 dl vettä

1 rkl hampunsiemeniä

1 rkl tyrnijauhetta

1 rkl lucumaa

1 rkl kookosöljyä

pari jääpalaa

Muffinseja lasten makuun

2010-02-08T01:34:00.000-08:00

Teimme lasten kanssa yhteistyönä muffinseja (liekö kieliopillisesti korrektimpaa puhua muffineista vai muffinseista?), mikä olikin heille mieluista ja helppoakin puuhaa.

Suklaamuffinsit (noin 8-10kpl)

3 dl täysjyvä-spelttijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
tummaa agave-nektaria (tätä laitoimme ihan fiilispohjalta, olisiko ollut noin 0,5dl)
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1,5-2 dl mantelimaitoa
n. 1dl kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet ja lisää sen jälkeen muut. Sekoita tasaiseksi, jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

Päälle olisi voinut tehdä jonkin kaakaomassa-kookosöljy-agaveseoksen - meillä sattui tosin olemaan kaapissa Fazerin leivontasuklaita ja ihan niitä käytettiin tällä kertaa. Gojeilla ja kaakaonibseillä näistä sai ihan herkullisen näköisiä - etenkin nibsit toimivat hyvin koristelussa.

Lapset koristelivat lisäksi itselleen oman makunsa mukaisen muffinsin, johon tuli lisäksi myös hampunsiemeniä ja rusinoita (ja näkyy siellä vähän strösseliäkin joukossa olevan....)

Mendiant suoraan pariisilaisesta kahvilasta, s'il vous plait :)

Uutuuksia "lähikaupasta"

2010-02-05T05:04:00.000-08:00

Ruohonjuurella menee ilmeisen hyvin ja mikäpä sen mukavampaa kuin että tällainen bisnes kukoistaa. He ottavat ymmärtääkseni valikoimiinsa uusia tuotteita helposti myös asiakkaiden toiveiden perusteella ja niinpä olikin positiivinen yllätys eilen viimeksi ostoksilla poiketessani huomata, että Cocovin superfoodien lisäksi valikoimissa on nyt myös Detoxyourworldin tuotteita.

Meille lähti kokeiluun agave-nektaria (jota jo lasten kanssa leivonnassa testailtiinkin), mulberry-marjoja sekä mansikalla ja ruusunlehdillä maustettua raakasuklaata, joka mielestäni ei Ombarista juurikaan eronnut makunsa puolesta.

On se tämä nykyajan elämä helppoa, kun melkein mitä vaan saa jo ihan omasta lähikaupastakin! :)

Smoothie hours

2010-01-22T06:09:00.000-08:00

Meillä aamut ovat usein melko hektisiä ja tästä syystä etenkin oman aamiaiseni on oltava supersimppeli ja nopea nauttia (kyllä, ainakin tälle pikkulapsiperheen äidille ruoan huolellinen pureskelu ja slow food -mentaliteetin toteuttaminen on usein käytännössä mahdotonta). Aamiaisekseni eli vihersmoothiekseni on tätä nykyä vakiintunut seuraavanlainen cocktail:

Hyväksi havaittu kiireisen äidin vihersmoothie:
- 1,5-2 banaania
- 2-3 dl mustikkaa
- 2dl mantelimaitoa
- kourallinen jotain vihreää, mielellään eri päivinä eri lehtivihreitä: pinaatti, persilja, tammenlehtisalaatti...
- vaihtelevasti yhtä tai useita seuraavasti: tyrnijauhetta / mustaherukkajauhetta / lucumajauhetta / raakakaakaojauhetta / hampunsiemenrouhetta / spirulinaa
- vaihtelevasti loraus hamppu- / camelina- / pellavansiemenöljyä
- pari jääpalaa (tai vaihtoehtoisesti juoma hetkeksi pakkaseen jäähtymään)

Ainekset sekaisin blenderissä ja sitten herkuttelemaan.

Lapsilla valitettavasti on vielä ennakkoluuloja kotitekoisia smoothieita kohtaan - silloinkin, kun maut ovat pliisuja ja sekaisin on esimerkiksi vain banaania ja mansikkaa. Kahviloiden ja kauppojen teolliset smoothiet sen sijaan maistuvat. Täytyy siis panostaa edelleen tuotekehitykseen ja markkinointiin :)

Broccolia ja... makkaraa!

2010-01-21T14:03:00.000-08:00

Ei meilläkään aina huipputerveellisesti syödä. :) Kuitenkin jos ja kun syödään makkaraa, se yleensä nautitaan näin:

Resepti on vuosia sitten Ihana Italian keittiö -kirjasta mukaeltuna käyttöön otettu ja aikojen saatossa hyväksi havaittu - helppoa kuin mikä! Alkuperäistä ohjetta on meillä vielä hieman yksinkertaistettu lasten makuun sopivaksi: omassa versiossamme tähän harvoin lisätään mausteita vaan alkuperäisistä mauista nautiskellaan sellaisenaan. Sopivat muuten hyvin yhteen!

Makkaraa ja broccolia (noin 4 annosta)

kaksi isoa broccolia
paketti luomugrillimakkaraa

Höyrytä broccolit "al denteksi", ei siis liian pehmeiksi. Paloittele makkarat ja laita kannella peitettyyn uunivuokaan ja uuniin 175 asteeseen noin 45 minuutiksi.
Lisää broccolit joukkoon juuri ennen tarjoilua (ja lisää halutessasi esim. mustapippuria). Tarjoile lisäksi runsaasti salaattia.

Lempeä juuressosekeitto lasten makuun

2010-01-11T01:33:00.000-08:00

Meillä lapset ovat ihastuneet sosekeittoihin. Juureksista tehty sosekeitto on talvellakin oivallista lähiruokaa!

Tähän keittoon käytettiin kaapista tällä kertaa löytyneitä juureksia.

Juuressosekeitto (noin 5-6 annosta)

noin 700-800 g porkkanoita
2 naurista
1 palsternakka
2-3 sipulia
(valkosipulia)
1,5dl jotakin kermaa (kaura / manteli / kuohukerma)
2-3tl Sysmän luomu kasvisliemijauhetta
mustapippuria myllystä
suolaa
kuivattuja yrttejä
kuivattua ja jauhettua inkivääriä
vettä

Laita kasvikset kattilaan ja lisää vettä vain sen verran että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää joukkoon kasvisliemijauhe. Keitä kypsiksi (höyryttäminen olisi tietysti parempi eli sitäkin kannattaa kokeilla) ja soseuta. Lisää kerma, mausteet, vettä tarpeen mukaan ja kiehauta.

Vauvojen D-vitamiinit

2010-01-08T06:00:00.000-08:00

Neuvolajärjestelmän korruptoituneisuus on itseäni jo pitkään huolestuttanut asia, jota olen jo aikaisemminkin ohimennen sivunnut. Erityisen selkeästi tämä tulee näkyviin vauvojen D-vitamiinibisneksessä.

Orion Pharmalla on ilmeisesti jonkinlainen diili Suomen neuvoloiden kanssa Jekovit-tuotteensa suhteen. Riippumatta asuinpaikasta, lähes jokainen tuntemani tuore suomalainen äiti on vauvan ollessa kaksiviikkoinen saanut neuvolasta joko ohjeet D-vitamiinin antamiseksi Jekovit-esitteen muodossa tai jopa ilmaisen ensimmäisen Jekovit-pullon.

On selvää, että esikoistaan odottavalla äidillä ei raskausaikana varmasti ole ensimmäisenä mielessä sen pohtiminen, minkä D-vitamiinivalmisteen aikoinaan syntyvälle vauvalleen valitsisi. Vauvan synnyttyäkin elämä on niin kaoottista ja täynnä muutoksia ensimmäiset päivät ja viikot, että saattaa tuntua ainoastaan helpottavaltakin, kun neuvolan täti kotikäynnillään tuo "hyvän hyvyyttään" ihan ilmaiseksi sen ensimmäisen D-vitamiinipullonkin, eikä tarvitse lähteä apteekista sitä varta vasten ostamaan.

Tällaisessa lähestymistavassa on ongelmana se, että tietoisuus vaihtoehtoisista, usein paremmista D-vitamiinivalmisteista jää olemattomaksi (mikä tietysti on tällaisen markkinoinnin tarkoituskin). Jekovitin heikkoutena on pidetty etenkin sitä, että se sisältää ainoastaan D2-vitamiinia eikä suinkaan tärkeää ja välttämätöntä D3:sta. Sen lisäksi valmiste sisältää etanolia ja erilaisia apuaineita:

Jekovit-tippojen vaikuttava aine on ergokalsiferoli eli D2-vitamiini, jota on 2440 IU
(= kansainvälistä yksikköä) millilitrassa liuosta. Yksi millilitra on noin 31 tippaa. Yksi tippa sisältää 2
mikrog (= 80 IU), 3 tippaa 6 mikrog (= 240 IU) ja viisi tippaa 10 mikrog (= 400 IU) D2-vitamiinia.
Apuaineita ovat polysorbaatti, butyylihydroksianisoli, propyyligallaatti, sitruunahappo,
propyleeniglykoli, etanoli, sakkariininatrium ja puhdistettu vesi. (pakkausseloste)

Jekovitin vaihtoehdoksi esitetään usein Devitol-tippoja, jotka myöskään eivät sisällä D3:sta, vaan ainoastaan D2:sta. Pakkausselosteen mukaan Devitolissa D-vitamiini on puhtaassa soijaöljypohjassa, eivätkä tipat sisällä mitään lisäaineita. Deetippojen vahvuutena on niiden sisältämä D3-vitamiini, mutta heikkoutena tuoteseloste - jo kaksiviikkoisille vauvoille annettavien tippojen koostumus on seuraavanlainen:

Sakkaroosi, natriumsitraatti, makrogoliglyserolihydroksistearaatti, sitruunahappomonohydraatti, alfa-tokoferoli, keskipitkäketjuisia tyydyttyneitä triglyseridejä, väkiviina 96 %, puhdistettu vesi.

Kuten tässä hyvässä lasten D-vitamiininsaantia käsittelevässä postauksessa osuvasti todetaan: "So 96% alcohol, sugar, saturated fats. I can't believe that this is even legal."

Mistä sitten parempi vaihtoehto? Carlson Labsin d-vitamiini on monien mukaan yksi parhaista. Itsekin lähdin muutamia päiviä sitten "vähän" myöhässä iHerb-hehkutukseen mukaan (ja minä kun luulin, että se aikakausi jolloin pikku-i:n laittaminen minkä tahansa tuotteen nimen eteen teki siitä coolin, on jo takanapäin... :D ) ja napsuttelin sieltä Carlsonin vitskut koko perheelle pitkäksi aikaa eteenpäin.

Jos a) ulkomailta tilaaminen tuntuu itselle vieraalta, b) tuote on out of stock iHerbistä tai c) haluat vain saada tuotteen helposti kauppareissun yhteydessä kotiisi, suosittelen poikkeamaan Lifessä. GimmeFive D-tipat sisältävät vain kasviöljyä ja D-vitamiinia - huolimatta amerikkalaishenkisestä Disney-pakkauksesta jonka perusteella saattaisi kuvitella jotakin aivan muuta. Itse valmistajasta itselläni ei ole tarkempaa tietoa.

D-vitamiini on ollut nyt niin kuuma topic siellä sun täällä, että itselläni ei taida olla mitään uutta sanottavaa enää siihen, miksi d-vitamiinin saanti on äärimmäisen tärkeää jo lapsesta asti. Tässäpä nyt kuitenkin muutama kansantajuinen linkki.
YLE: Suomalaisilla pulaa D-vitamiinista kesälläkin
YLE: Lääkäri kauhistelee suomalaisten vitamiinivajetta
Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute heikentää sikiön synnynnäistä immuunisuojaa
AAP: Prevention of Rickets and Vitamin D Deficiency in Infants, Children, and Adolescents

Avokadolla alkuun

2010-01-06T05:54:00.000-08:00

Reilu puolivuotias vauvamme on viime viikkoina aloittanut kiinteisiin ruokiin tutustumisen ja ylivoimainen suosikki ensimmäisten tuttavuuksien joukossa on ollut jo tämän bloginkin nimeämisessä aikoinaan inspiroinut avokado.

Avokado soveltuu erinomaisesti ensimmäiseksi kiinteäksi ruoaksi. Se on huipputerveellinen, sisältää paljon hyviä rasvoja ja muita ravinteita ja on myös rakenteensa puolesta helppoa syötävää vauvalle.

"Avocado makes a great first food for baby due to its texture and creaminess as well as its high nutrient content.

Avocados are often called one of nature's perfect foods because they are said to contain everything a person needs to survive.

A wonderful "good fat" food for baby's brain and physical development, try an avocado as baby's first food instead of refined cereals.

"Sodium- and cholesterol- free, avocados contain valuable nutrients including 8% of the recommended Daily Value (DV) for folate; 4% DV for fiber and potassium, 4% DV for vitamin E; and 2% DV for iron. A serving of avocado also contains 81 micrograms of the carotenoid lutein and 19 micrograms of beta-carotene. Per serving, avocados have 3.5 grams of unsaturated fats, which are known to be important for normal growth and development of the central nervous system and brain." (http://www.wholesomebabyfood.com/avocadobabyfoodrecipes.html)

Avokadoa voi vauva nautiskella omatoimisesti sormiruokana tai sitä voi myös soseuttaa ja valmistaa erilaisiksi ruuiksi. Wholesomebabyfood -sivustolla on listattuna paljon reseptejä ja ohjeita sekä lisää aiheesta.

Myös täällä ja täällä listattuna avokadon hyviä puolia ja terveysvaikutuksia.

Joulupöydän antimia

2009-12-28T02:30:00.000-08:00

Meillä vietettiin tänä vuonna ensimmäistä jouluaattoa oman perheen kesken, mikä jättikin täysin vapaat kädet joulumenun suunnittelun suhteen. Hyvissä ajoin aloitettu suunnittelu kannatti, sillä sekä suunnittelija itse että muut perheenjäsenet olivat lopputulokseen suhteellisen tyytyväisiä. :)

Ihan aluksi täytyy todeta, että koko joulunajan fiksuin ja onnistunein ostos oli Ruohonjuuresta piparkakkujen tekoa varten hamstraamani maustesetti: paketit Sonnentorin luomuneilikkaa, -kanelia, -inkivääriä sekä -kardemummaa. Niillä leikittelemällä on saanut loihdittua jouluisia makuja ruokaan kuin ruokaan!

Aamiaisella nautiskeltiin mantelimaitoon tehty riisipuuro (jota voin suositella - mantelimaito toi puuroon ihanan pehmeän ja makean maun) luumukiisselin kera ja varsinainen illan menu näytti tältä.

Alkuruoat:

Pienet saaristolaisleipäsydämet jalapeno- ja oliivihummuksen kera (16 kpl)

8 viipaletta saaristolaisleipää
n. 150g hummusta (itse käytin valmiiksi maustettuja)
esim. persiljaa ja tilliä koristeluun
kostukkeeksi esim. mehua (itse käytin sokeroimatonta marjamehua)

Leikkaa leivästä esim. piparkakumuotilla kuvioita, kostuta ja levitä päälle hummus. Koristele persiljlla tai tillillä.

Näistä jalapenoleivät oli allokoitu pääasiassa aikuisille ja oliivileivät lapsille, ja ne kyllä maistuivatkin! Sydänten muotoilusta ylijääneet leivänpalatkin hupenivat hetkessä lasten suuhun. Itse pidin erityisesti jalapenon pirtsakasta mausta. Kiva alkupala, jota täytyy kokeilla toistekin - variaatioitahan tästä voi kehitellä vaikka kuinka!

Graavilohirullat mädillä ja tofu-tuorejuustotäytteellä (8 kpl)

8 graavilohifileetä
n. 100g yrttimaustettua tuorejuustoa (itse käytin Tofutti-tofutuorejuustoa)
tilliä
n. 100 g muikun mätiä

Levitä fileet leikkuulaudalle, levitä päälle tuorejuusto ja tilli. Kääri rullaksi ja koristele mädillä.

Täytyy todeta, että valkosipuli-yrtti-Tofutti sopi tähän erittäin hyvin - rullista tuli todella maukkaita, vaikka ulkoasu jäikin vähän pörhistyneeksi ja etukäteen jännitin (turhaan) millainen floppi nämä tulisivat olemaan...

Pekaanipähkinä-pestogoudasalaatti (noin 8 annosta)

erilaisia luomusalaatteja (itse käytin italialaista (!) sekoitusta, Hakaniemen Hallin Satumarjasta löytynyttä)
noin 100g tummia luomu-viinirypäleitä
puolikas hunajameloni
noin 70g pestogoudaa
pekaanipähkinöitä
camelina- ja oliiviöljyä

Pese ja laita kulhoon salaatti. Paloittele hunajameloni, lisää se ja viinirypäleet ja lopuksi pestogouda ja pähkinät. Lorauta pinnalle öljyjä.

Perinteinen rosolli, mieto versio lasten makuun (6 annosta)

noin 7-8 punajuurta
3-4 porkkanaa
iso omena
1 sipuli

Keitä tai höyrytä punajuuret ja porkkanat, pilko ja lisää joukkoon hienonnettu omena ja sipuli.

Pääruoat:

Poron ulkopaisti ja glögikastike tehtiin aika lailla tämän kaavan mukaan sillä erotuksella, että meidän paistimme valmistui 125 asteessa 60-asteiseksi. Yllätykseksemme lapset suorastaan hotkivat tätä - suurin osa paistista hupeni siis lasten eikä suinkaan aikuisten suihin! Glögikastikkeesta meillä valmistui pipariton versio, glöginä käytettiin Ollin luomutilan glögiä.

Paahdetut punajuuret (pieni kahden aikuisen annos)

4 punajuurta
2 tl kookosöljyä
suolaa
1 rkl siirappia
0,5 rkl inkiväärihunajaa
2 rkl kuivattua timjamia ja basilikaa

Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Kaada kuumalle pannulle kookosöljy, lisää kuoritut ja lohkotut punajuuret. Mausta suolalla ja anna paahtua hetki. Lisää hunajat ja mausteet ja paahda vielä hetki. Kaada uunivuokaan ja paista uunissa noin 20-30 minuuttia.

Pääruuan lisäkkeeksi oli tarjolla myös jo aiemmin valmistunut juureslaatikko.

Jälkiruoat:

Puolukka-vaniljahalvajäädyke (noin 10 annosta)

noin 1dl puolukoita
1 prk maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
1 rkl pakastekuivattua karpaloa hunajassa
1 rkl agave-siirappia
1,5 rkl aroniajauhetta
1 rkl lucumaa
2 rkl kookoshiutaleita
200 g vaniljahalvaa
(piparkakkuja ja kookosöljyä koristeluun)

Tällaiseen kokeiluun päädyin pitkällisen googlailun tuloksena. En osannut tehdä valintaa pipari-puolukkajäädykkeen tai vaniljahalvajäädykkeen välillä, vaan päädyin yhdistelemään eri resepteistä parhaat puolet.

Sellainen kämmi kävi, että vasta ainekset sekoitettuani huomasin ettei Tofuttia saisi pakkauksen ohjeen mukaan pakastaa. Hetken arvoin muokkaanko tästä sitten jonkin rahkan tyyppisen jälkiruuan, mutta päädyin kuitenkin ottamaan riskin ja laittamaan tämän pakkaseen. Se kannatti, sillä lopputulos oli ihanan "smooth" hampaissa inhottavasti narskuviin jäädykkeisiin verrattuna - johtuiko sitten halvasta vaiko ohjeiden vastaisesti pakastetusta Tofutista, tiedä häntä.

Kamera valitettavasti oikutteli jotain jälkiruokapöydässä, joten valitettavasti tästä on ainoastaan tällainen täysin onneton kuva tarjolla ja muista jälkiruoista ei sitten olekaan. Jäädykkeen lisäkkeenä nautittiin siis sahrami-valkosuklaakakkua (lahja ystäväperheeltä, perheen äidin tekemä), kookos-suklaapalloja, ranskalaista nougatia ja sekä manteli-pähkinä-suklaakiviä.

Juomana koko aterialla oli uusi tuttavuus, Korpihillan kuusenkerkkäjuoma sekä lapsille juhlan kunniaksi marjamehua.

Kookos-suklaapallot

2009-12-22T05:25:00.000-08:00

Joulumenua suunnitellaan ja valmistellaan täälläkin. Siinä sivussa on valmistunut myös pientä naposteltavaa. Näissä klassisissa suklaa-kookospalloissa pohjana jo aiemmin hyväksi havaittu suklaaresepti, jota tällä kertaa muunneltiin seuraavasti jouluisten makujen hengessä:

n. 1 dl raastettua kaakaomassaa

n. 4 rkl raakakaakaojauhetta

n. 2 rkl kookosöljyä

3 rkl agave-siirappia

1 tl lucuma-jauhetta

2 tl mustamarja-aroniajauhetta

1/2 tl jauhettua neilikkaa

1/2 tl ceyloninkanelia

pieni ripaus kardemummaa

Seoksen kovetuttua hieman jääkaapissa se pyöriteltiin palloiksi, jotka kuorrutettiin kookoshiutaleilla.

Myös Chocochilissä ja Kemikaalicocktailissa tarjoillaan suklaapallosia ja muita jouluisia suklaaherkkuja - tsekkaa myös nämä veden kielelle tiovat ohjeet!

Talvinen härkäpapukeitto

2009-12-21T04:19:00.000-08:00

Kirpakoihin pakkaspäiviin on lämmin keitto omiaan. Tämä härkäpapukeitto osoittautui varsin herkulliseksi ja kivana bonuksena liemen valmistuksessa käytetyistä juureksista valmistuu vaikkapa jouluinen juureslaatikko käden käänteessä. :)

Alkuperäinen ohje täältä.

Härkäpapukeitto (n. 8 annosta)

1,5 dl härkäpapuja
vettä

Liemi:

2 porkkanaa
pala palsternakkaa
pala selleriä
1 sipuli
1,5 l vettä
3rkl Sysmän luomu kasvisliemijauhetta

Keittoon:

1 kesäkurpitsa

3 porkkanaa
1 paprika

2 sipulia

2 rkl soijakastiketta

3-4 rkl balsamiviinietikkaa
päälle runsaasti silputtua persiljaa

Huuhtele härkäpavut hyvin ja liota kylmässä vedessä yön yli.

Kuori ja paloittele liemeen tarvittavat vihannekset ja sipuli kattilaan. Kaada vesi päälle ja lisää kasvisliemihjauhe. Keitä ilman kantta puolisen tuntia ja siivilöi sitten liemi. Lisää vettä sen verran, että saat valmista lientä noin 1,5l.

Kaada liemi kattilaan ja lisää härkäpavut. Keitä noin 45 minuuttia verran kannen alla ja lisää sitten paloitellut kasvikset, soijakastike ja balsamiviinietikka. Keitä vielä 15 minuuttia. Lisää lopuksi pinnalle hienonnettua persiljasilppua.

Keiton sivutuotteena syntyvä pieni juureslaatikko (noin 4 annosta):

- liemen keittämisestä yli jääneitä vihanneksia (2 porkkanaa, pala selleriä, pala palsternakkaa, yksi sipuli)

- 1dl mantelikermaa

- 1 kananmuna

- 2 rkl siirappia

- mustapippuria myllystä

- 2 tl Sysmän luomu kasvisliemijauhetta

Soseuta juurekset, lisää muut aineet ja sekoita. Paista 200 asteessa vajaa tunti.

Appelsiini <3 neilikka

2009-12-15T06:25:00.000-08:00

Appelsiinit ovat nyt hyviä sesonkihedelmiä, luomua ja reilua kauppaakin on onneksi kivasti tarjolla. Ovat lasten herkkua ja mielellämme itsekin näitä syömme.

Jostain joulukirjasta joskus bongaamani idean innoittamana koristelin appelsiinit luomuneilikoilla. Ihastuttavan jouluinen ja ennen kaikkea hurmaavan tuoksuinen yhdistelmä!

Piparkakkuja

2009-12-14T05:15:00.000-08:00

Häpeäkseni tunnustan tehneeni tänä vuonna ensimmäistä kertaa itse piparkakkutaikinan. Ei ollenkaan niin isotöistä ja hankalaa kun virheellisesti olin vuosikaudet kuvitellut!

Taikinasta valmistui mm. piparikuusia. Tähdet on liimattu toisiinsa sokerikuorrutuksella, välissä intiaanilakritsin paloja.

Piparkakut (noin 60 kpl)

2 dl sokerijuurikassiirappia

2 dl intiaanisokeria

250 g suolatonta voita

1 rkl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2tl kardemummaa

1dl mantelikermaa

2-3 tl ruokasoodaa

1 dl appelsiini- tai laimennettua tyrnimehua

8 dl täysjyvä-spelttijauhoja

3 dl luomuvehnäjauhoja

1 dl kookosjauhoja

Sulata voi ja sokeri kattilassa. Lisää siirappi ja mausteet. Anna kiehahtaa ja maustua miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia välillä sekoittaen.

Sekoita mantelikerma ja mehu ja lisää joukkoon ruokasooda. Lisää hieman jäähtyneeseen voi-sokeri-siirappi-mausteseokseen. Lisää lopuksi jauhot ja sekoittele vain sen verran, että taikina on tasaista. Anna maustua ja vetäytyä jääkaapissa yön yli.

Paista seuraavana päivänä pipareiksi uunin keskitasolla 200 asteessa n. 5-7 min.

Näin jälkiviisaana voi todeta, että makeutta ja mausteita olisi voinut laittaa reippaasti enemmänkin, nyt näistä tuli aika "korppumaisen" makuisia (mitä tosin kompensoi "kaupan" e-ainekyllästetty sokerikuorrutus ja -koristeet pinnalla...) Kookosjauhojen käyttö vaikutti sen, että taikina ja pipareiden ulkoasu jäi karhean ja viimeistelemättömän (ts. sympaattisen ja kotitekoisen) oloiseksi ja kaulitseminenkin oli aavistuksen verran haastavampaa kuin teollisten taikinoiden käsittely.

Speltti-cantuccinit

2009-12-14T03:36:00.000-08:00

Cantuccineihin hurahdimme aikoinaan (kauan sitten) Italiassa, ja niitä onkin sen jälkeen tullut hamstrattua aina kaikenlaisten Italia-teemojen yhteydessä Stockalta ja usein joulun allakin. Mukavan rapeat ja loksahtavat mantelit yhdistettynä rapeisiin kekseihin ovat ainakin omasta mielestäni aivan vastustamaton makuyhdistelmä!

Monkeyfoodin / Bella Vanillan ohjetta vähän modaamalla lopputulemana oli tällaisia sangen herkullisia ja helppotekoisia suupaloja. Tässä taikinan perustana ovat täysjyvä-spelttijauhot, vähän kookosjauhoakin on mukana. Vaniljasokeria, leivinjauhetta ja suolaa lukuunottamatta ainekset luomua.

Cantuccinit (noin 30-40 kpl)

2 kananmunaa
200 g intiaani/ruokosokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl agavesiirappia
150g täysjyvä-spelttijauhoja
50g täysjyvävehnäjauhoja
30g kookosjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
200 g kokonaisia, kuorimattomia manteleita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon vaniljasokeri/-uute sekä agave-siirappi. Sekoita varovasti joukkoon keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää lopuksi pituussuunnassa halkaistut mantelit.

Muotoile taikinasta kaksi pitkää pötköä leivinpaperille ja paista uunissa noin 25 minuuttia. Sen jälkeen ota uunista pois hetkeksi ja leikkaa pötkö haluamasi levyisiksi kekseiksi. Paista uunissa 10 minuuttia leikkauspinta ylöspäin, käännä ja paista toiseltakin puolelta 5-10 min.

Artisokka-avokadosalaatti

2009-12-10T03:34:00.000-08:00

Lähes tyhjästä jääkaapista löytyneistä aineksista tänään kyhätty lounassalaatti.

Artisokka-avokadosalaatti (iso kulhollinen)

1 keräsalaatti
pari kourallista rucolaa
noin 2dl yön yli liotettuja, keitettyjä kikherneitä
1 avokado
puolikas paprika
4 artisokansydäntä neljään osaan pilkottuna
(vähän vehnänorasta laitoin myös mukaan, kun sitä sattui kaapissa olemaan - vaikkakin sen käytöstä salaateissa on eri näkemyksiä)
1rkl auringonkukansiemeniä

Pilko ja sekoita ainekset keskenään. Pinnalle voi lisätä vielä muitakin siemeniä, pähkinöitä ja lorauksen pellava- tai camelinaöljyä.

Pizza alla rucola

2009-12-09T03:56:00.000-08:00

Aina silloin tällöin meillä herkutellaan pizzalla. Tällä kertaa pohjaan on käytetty lisäksi myös kookosjauhoja. Rucolan ja tomaattien osto tähän aikaan vuodesta tosin ei liene mikään ympäristöteko, mutta tällaiseen kompromissiin kuitenkin tällä kertaa päädyttiin.

Pizza (kaksi isoa uunipellillistä)

Pohja:
6dl durumvehnäjauhoja
3dl täysjyvä-spelttijauhoja (näillä voisi ja kannattaisi korvata isompikin osa durumvehnäjauhoista - meillä sattuivat loppumaan kesken tällä kertaa)
1dl kookosjauhoja
pussi kuivahiivaa
4dl vettä
oliiviöljyä oman maun mukaan
(kristallisuolaa: itse en useinkaan laita suolaa pohjaan lasten vuoksi)

Sekoita jauhot ja kuivahiiva, lisää kädenlämpöinen vesi ja lopuksi öljy. Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla.

Täytteet:
purkki tomaattipyreetä
purkki aurinkokuivattuja tomaatteja
purkki vihreitä oliiveja
paketti luomumeetvurstia
paketti fetaa
rasiallinen kirsikkatomaatteja
päälle emmental-raastetta

Sekoita tomaattipyreeseen noin puolet vettä ja levitä se pizzapohjille. Lisää täytteet. Paista noin 230-asteisessa uunissa kunnes kypsää (n. 15min).

Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä ennen tarjoilua ja levitä päälle rucolat.

Fennosupersuklaa

2009-12-09T03:39:00.000-08:00

Raakakaakaon terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä. mutta itse ainakin olen tainnut tässä viime kuukausina jo vähän siihen addiktoituakin ja kohtuudella käytettävänä kokenut sen itselleni hyväksi jutuksi.

Tämän iltapäivän herkuttelusuklaa on kyllästetty kotimaisilla supereilla.

0,5 dl raastettua kaakaomassaa
2rkl raakakaakaojauhetta
2rkl kookosöljyä
1tl tyrnijauhetta
1tl aroniajauhetta
1rkl öljyhampun siemeniä
1tl pellavansiemeniä
0,5tl siitepölyhunajaa
2tl pakastekuivattua karpaloa hunajassa

Kaakaota ja kookosöljyä lukuunottamatta kaikki siis kotimaista luomua. :) Ainekset sekaisin ja hetkeksi jääkaappiin jäähtymään leivinpaperin päälle.

Marjajauheiden puolesta en voi kylliksi hehkuttaa - ne ovat tämän hetken suosikkeja meillä! Menevät puuron päälle, maustamattoman jogurtin ja Yosan joukkoon, "hedelmäsusheihin" ja melkein mihin vaan. Lapsillekin hyvässä muodossa, eipä tarvitse pähkäillä tuleeko kunnolla pureskeltua ja sulaako, kuten kokonaisten marjojen kanssa. Yksi teelusikallinen jauhetta kuulemma vastaa yhtä desilitraa tuoreita marjoja! Tässäpä kotimainen superfood-tuote parhaimmillaan - enemmän tuotteistusta, markkinointia ja hypeä vaan pitäisi vielä saada ympärille. :)

Pakollisena disclaimerina vielä lopuksi todettakoon, että kyseessä ei ole maksettu mainos, vaan hehkuttelen näitä ihan omasta innostuksestani (kuten kaikkia muitakin tässä blogissa hehkuttamiani tuotteita) :)

Koulu- ja laitosruokailun haasteet

2009-12-04T07:14:00.000-08:00

Kuten monessa muussakin julkisen sektorin veronmaksajien rahoilla kansalaisilleen tarjoamassa etuudessa, myös koulu- ja laitosruuassa on omat haasteensa. On kehitettävä suurille massoille aterioita kustannustehokkaasti mahdollisimman halvalla, muutaman euron hintaan. Valitettavasti tämä tarkoittaa usein kompromisseja myös laadun ja terveellisyyden kustannuksella.

Kempparissa oli postaus liittyen A-studiossa julkaistuun juttuun, jonka mukaan Helsingin kaupunki käyttää kouluruuissaan brasilialaista broileria, jonka kasvatuksessa on mahdollisesti käytetty antibiootteja.
Myös Aamulehti uutisoi aiemmin syksyllä, että koulu- ja laitoskeittiöihin nautaa ja possua tuodaan Brasiliasta ja Thaimaasta sekä seitä Kiinasta.

Olen ymmärtänyt myös, että päiväkodeissa yli 1-vuotiaat lapset saavat samaa ruokaa kuin muutkin, mikä usein merkitsee huomattavia suola-, sokeri- ja lisäainemääriä näin pienelle lapselle.

"Ilmainen" päiväkoti- ja kouluruokailu on periaatteessa hyvä ja kannatettava idea, mutta nykyisessä globaalitalouden ja kilpailuttamisen maailmassa ainakin itse näen siihen liittyvän esimerkiksi juuri edellä mainittuja riskejä, kuten moneen muuhunkin kustannustehokkaasti tuotettavaan "etuuteen".

Jäähyväiset E621:lle

2009-12-03T03:23:00.000-08:00

Kuluttajien vaikutusvallasta yritysten toimintaan olen kirjoittanut aiemminkin esimerkiksi tässä ja tässä postauksessa. Tämänpäiväisessä HS:ssä konkreettinen esimerkki aiheesta:

"Suuret elintarvikevalmistajat siivoavat natriumglutamaattia pois ruuistaan.

Vähentäjien listalla on joukko maan suurimpia elintarvikevalmistajia kuten HK, Atria, Saarioinen ja Järvi-Suomen Portti. Yhdessä ne täyttävät kauppojen ruokahyllyistä merkittävän osan.

Natriumglutamaatti on lisäaine, jonka tunnistaa E-koodista E621. Se on elintarvikkeissa yleisimmin käytetty arominvahvenne.

HK:lla ja Atrialla on molemmilla valikoimassaan nyt noin 270 erilaista tuotetta. Niistä kaksi kolmasosaa ei sisällä glutamaattia. Ensi vuoteen mennessä HK aikoo poistaa natriumglutamaatin muun muassa kaikista Kariniemen siipikarjalihatuotteista.

Saarioisen valmistamista elintarvikkeista enää noin viidesosa sisältää natriumglutamaattia.

Syy glutamaatin käytön vähentämiseen on kuluttajien huoli. Glutamaatin on väitetty aiheuttavan herkimmille muun muassa allergisia oireita, kasvojen punotusta, hengenahdistusta ja migreeniä." (HS)

E621:tä käytetään mm. misokeitossa.

Vaikka teollisesta elintarviketuotannosta löytyy monia muitakin epäkohtia, tämä sinänsä "pikkuasialta" vaikuttava juttu on positiivinen signaali siitä, että me kuluttajat voimme tosiaakin lompakollamme äänestää paremman ruuan puolesta!

Paistetut muikut

2009-12-02T07:21:00.000-08:00

Tänään päivälliseksi syötiin paistettuja muikkuja, jotka perinteisen ruisjauhoseoksen sijaan kieriteltiin täysjyväspeltti- ja kookosjauhoseoksessa. Lopputulos ihan onnistunut ja herkullinen - myös 3-vuotias tykkäsi näistä hurjasti. Lisäkkeeksi höyrytettiin ruusukaaleja, jotka nekin ovat lasten suosikkeja meillä.

Paistetut muikut (noin 4 hengelle)

500g tuoretta perattua muikkua
1dl täysjyvä-spelttijauhoja
0,5-1dl kookosjauhoja
rouhittua mustapippuria
kristallisuolaa
camelinaöljyä

suolatonta voita paistamiseen

Sekoita jauhot keskenään. Mausta kalat mustapippurilla ja suolalla ja pyörittele jauhoseoksessa. Paista suolattomassa voissa paistinpannulla useammassa erässä. Lorauta pinnalle camelinaöljyä ennen tarjoilua ja tarjoile esim. kevyesti höyrytettyjen vihannesten kanssa.

Joulukalenteri

2009-12-01T03:52:00.000-08:00

Tämä itsetehty kalenteri on käytössä jo viidettä vuotta. Tänä vuonna lapset saivat valita täytteet ja täyttää kalenterin itse. Sisältä löytyy pekaani- ja cashewpähkinöitä, banaanilastuja sekä seesaminsiemenpatukoita - kaikki luomua :)

Superfoodeista suuntaan ja toiseenkin

2009-11-30T05:08:00.000-08:00

Superfood-villitys tuntuu kesän jälkeen suorastaan räjähtäneen käsiin ja levinneen suurten massojen ulottuville. Juttuja ja luentoja aiheesta on viime viikkoina ollut siellä sun täällä ja myös yhä enemmän tuotteita on ilmestynyt "tavis"kuluttajien saataville - esimerkiksi viime viikolla paikallisessa Life-luontaistuotekaupassa käydessäni totesin, että valikoimiin oli ilmestynyt mm.Cocovin goji-marjoja.

Niin paljon hyviä puolia ja lieveilmiöitä kuin superfood-innostus sisällään pitääkään, on mielestäni tärkeää, että asiasta tuodaan esiin muitakin puolia. Viime päivinä on ainakin Aamiainen ruohikolla- ja Kohti terveellisempää elämää -blogeissa pohdiskeltu superfood-villityksen syvintä olemusta ja myös siihen liittyviä markkinointitemppuja. Hyviä ja miettimisen arvoisia asioita, sillä kriittisyys on aina hyvä pitää mielessä myös "keisarin uudet vaatteet"-ilmiön välttämiseksi.

Itse olen taipuvainen näkemään asian kuten Kemppari-Noora loistavasti kiteyttää Olotilassa superfoodeista:

"Sanat superfood tai superfruit kuulostavat elintarviketeollisuuden uusimmalta rahastuskeinolta, mutta sanat eivät tarkoita uusia ja eksoottisia ruoka-aineita, vaan niitä kaikista vanhimpia. Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin.

Esimerkiksi karpalo, mustaherukka tai mustikka ovat superruokaa. Superruoka tarkoittaa ruoka-ainetta, jolla on erityisen hyvä ravitsemusarvo. Kotoisista metsistämme löytyy mustaherukan lisäksi monia muitakin potentiaalisia superfood-raaka-aineita, joista esimerkiksi mustikka, puolukka, karpalo, vadelma, tyrni, aronia, ruusunmarja, variksenmarja, ja nokkonen lienevät useimmille tuttuja nimeltä, mutta kuinka usein syöt edellämainittuja? Kotimaisia marjoja olisi hyvä nauttia kaksi desilitraa päivässä."

Kuten kte:n postaukseen jo kommentoinkin, itseäni eksoottisemmissa supereissa mietityttää lähinnä alkuperä ja sen luotettavuus. Ehkä olen turhan ennakkoluuloinen, mutta minulla ei edelleenkään ole kovin suurta luottamusta esimerkiksi kiinalaisiin elintarvikkeisiin (vaikka kuinka luomua olisivatkin) mm. taannoisen melamiiniskandaalin ja monen muunkin syyn vuoksi. Siksi yritän suosia kotimaisia supereita aina kun mahdollista ja toki näitä eksoottisiakin pienemmässä määrin.

Tabbouleh

2009-11-27T05:31:00.000-08:00

Yhteen aikaan tein suhteellisen useinkin tabboulehia, nyt viime kerrasta on kulunut varmaan jo pari vuotta. Tähän perusreseptiin lisättiin bulgurin kaveriksi quinoaa, persiljan kaveriksi vehnänorasta sekä aimo loraus camelina-öljyä. Sipulissa oli lasten mukaan "liikaa makua", joten he söivät tätä valikoiden (lähinnä persiljaa ja tomaatteja).

Tabbouleh-salaatti (iso kulhollinen)

2 nippua/ruukullista persiljaa
vehnänorasta oman maun mukaan (itse laitoin ruukullisesta noin puolet)
5 tomaattia
1 iso sipuli
n. 1 dl bulguria
n. 1 dl quinoaa
1 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl camelinaöljyä
ripaus rouhittua mustapippuria

Silppua persilja sekä vehnänoras ja pilko tomaatit ja sipuli pieniksi paloiksi sekaan. Purista joukkoon sitruunoiden mehu. Lisää keitetty quinoa ja bulgur. Lisää öljyt ja mustapippuri, suolaakin halutessasi.

Raakasuklaata

2009-11-26T04:37:00.000-08:00

Herkutteluhetkiin...

Aineksina mitä kaapista tällä kertaa löytyi:

- n. 1dl raastettua kaakaomassaa

- n. 4rkl raakakaakaojauhetta

- 2rkl kookosöljyä

- 4tl tyrnijauhetta

- 2rkl Mesiniityn pakastekuivattua mustikkaa hunajassa

- 2rkl kuorittuja hampunsiemeniä

Mustikkahunajan ansiosta tässä oli kivan raikas maku ja makeutta tulikin heitettyä mielestäni juuri sopivasti suhteessa muihin aineksiin - pääsi kaakao oikeuksiinsa :)

Get them young!

2009-11-25T14:31:00.000-08:00

Lastenruokabisnestä olen sivunnut hieman jonkin aiemman postauksen yhteydessä, mutta aihe on sen verran laaja ja itseäni kiinnostava, että päätin laatia siitä ihan oman juttunsa.

Taustana ja pienenä disclaimerina ensinnäkin todettakoon, että vaikka ajatus erillisistä “lastenruuista”, puhumattakaan niiden valmistukseen keskittyvästä omasta erillisestä teollisuudenalasta, on historiallisesti verrattain uusi ja hieman erikoinenkin, en pidä tätä bisnestä – kuten muutakaan ruokabisnestä – pelkästään negatiivisena tahona, jota tulee hampaat irvessä vastustaa. Hektisessä 24/7- yhteiskunnassamme on tilanteita ja hetkiä, jolloin osa vanhemmista näkee valmiiden lastenruokien vastaavan omiin tarpeisiinsa. Nämä tarpeet eivät ainakaan hetkessä tule muuttumaan, monestakaan eri syystä.

Uskon ja tiedän, että lastenruokateollisuuden – kuten muunkin elintarviketeollisuuden - suuri haaste ja pyrkimys tällä hetkellä on selvittää juurta jaksain, keitä me kuluttajat olemme, millaiset arvot ja asenteet määrittelevät valintojamme, miten elämme jokapäiväistä elämäämme, mitä haluamme ja tarvitsemme. Näitä kaikkia tutkitaan ja selvitetään yrityksissä monien eri alojen ammattilaisten toimesta. Itse ilahduin kovasti saadessani taannoin kutsun Elovenan teettämään, lastenruokia koskevaan kuluttajatutkimukseen, ja olin todella harmistunut ja pahoillani siitä, ettei aikataulu sopinut minulle enkä päässyt osallistumaan. Olisin enemmän kuin mielelläni ollut antamassa “inputia” tuotekehitykseen laukomalla mielipiteitäni ja esittelemällä omaa kulutuskäyttäytymistäni ja kuluttajan profiiliani.

Lastenruokabisneksessä on mielestäni tiettyjä epäkohtia, joihin olen kiinnittänyt huomiota ensimmäisen lapseni syntymästä lähtien. Olennaista olisi tuoda yrityksille esiin, mitä me kuluttajat näistä epäkohdista ajattelemme. Enemmistö vanhemmista ei ainakaan empiiristen havaintojeni mukaan joko näe näitä epäkohtia tai ainakaan vaivaudu antamaan yrityksille palautetta niistä. Tämän seurauksena kustannustehokkuuden ja kilpailun nimissä tehdään yhä enemmän ja enemmän kompromisseja, koska yritykset toteavat, että kuluttajia eivät näköjään nämä asiat kiinnosta pätkän vertaa.

WHOn kansainvälinen äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodi kieltää äidinmaidonkorvikkeiden mainostamisen suoraan kuluttajille. Tämä koodi sisältää myös kiellon markkinoida lastenruokia alle puolivuotiaille vauvoille. Suomi, kuten moni muukaan Euroopan maa, ei ole ratifioinut tätä osaa koodista. Niinpä kauppojen hyllyt pursuavatkin erilaisia neljän kuukauden ikäisille vauvoille suunnattuja soseita ja vellejä, joita markkinoidaan yleisesti “hyvinä aloitussoseina” - huolimatta siitä, että WHO suosittelee globaalisti kuuden kuukauden täysimetystä ja myös Suomessa tämä samainen suositus on edelleen voimassa

Korvikekoodin kiertäminen ilmenee täysimetyssuosituksen rikkomisen lisäksi myös neuvolajärjestelmän käyttämisessä markkinointikanavana (joka olisi aivan oma aiheensa, niin räikeää ja törkeää se mielestäni on). Toisen lapseni ollessa vauva meillä oli neuvolantäti, joka heti ensimmäisellä kotikäynnillä vauvan ollessa viikon ikäinen lätkäisi (niiden lukemattomien Jekovit-, Bepanthen-, Pampers- ym. mainosten lisäksi) pöydälle paksun Nestlen kirjasen: “Niin tässä on sitten tällasta hyvää tietoo ravitsemuksesta, imetyksestä ja kiinteiden aloituksesta ym.” Kohteliaasta kieltäytymisestäni huolimatta kyseinen terveydenhoitaja tyrkytti samaista opasta suunnilleen joka kerta tavatessamme, aina siihen asti, kun lapsi oli puolivuotias ja vielä muistaakseni sen jälkeenkin. “Niin, täähän on vähän tällainen mainos, mutta on tässä kyllä paljon ihan hyvää asiaa ja tietoa kuitenkin”, hän vihdoin kerran myönsi.

Olen nähnyt useita markkinointi-ihmisille suunnattuja materiaaleja, joissa kehotetaan nimenomaan rantautumaan sinne kohderyhmän – tässä tapauksessa epävarmojen tuoreiden vanhempien – pariin, tuomaan tuotteet sinne missä nämä liikkuvat, käyttämään asiantuntijoita eli esimerkiksi terveydenhoitajia ja lääkäreitä tuotteiden suosittelijoina. Kyllähän Nestlen Bona varmasti on hyvää kamaa, kun neuvolassakin suosittelivat sitä antamaan ja näkyipä neuvolan tädillä olevan Bona-kynä ja kansiokin hyllyssään. Puhumattakaan ihanasta, jo siitä äidin omasta lapsuudesta tutusta Bona-hymynaamajulisteesta, jota vauveli voi hoitopöydällä köllötellessään ihastella. Recommended by Neuvola – siis todella luotettava ja hyvä tuote!

Kaikki lastenruokafirmat harrastavat tätä enemmän tai vähemmän (jopa luomu, Nestleä inhimillisempänä pidetty peluri Hippkin Itä-Euroopassa sangen räikeällä tavalla.. Yksi valmistaja on kuitenkin mielestäni tässä mainitsemisen arvoinen: Nutricia, jonka sinänsä innovatiiviset, tetroihin pakatut Muksu-puurot mullistivat lasten valmispuurobisneksen.

Nutricia (piilo)markkinoi aggressiivisesti tuotteitaan neuvoloissa mm. kynien, pehmolelujen ja neuvolakortin kansien välityksellä. Niille neljän kuukauden ikäisten lasten vanhemmille, jotka eivät ole hyvissä ajoin tehneet markkinointikieltoa, lähetetään postissa kirje ja myöhemmin lisäksi tuotenäytteitä. Kuitenkin tuotteet, joita markkinoidaan, ovat usein eri kriteerein mitattuna kansallisten ravitsemussuositusten vastaisia: 5-6 kuukauden ikäisille lapsille suunnatuissa puuroissa on mm. valkoista sokeria ja lehmänmaitoa, jota suositellaan annettavaksi vasta yli 1-vuotiaille. Se käyttöä perustellaan sillä, että "Muksu-velleissä ja -puuroissa lehmänmaidon koostumusta on muokattu vauvalle sopivaksi käyttäen herajauhetta ja laktoosia" ja "Nutricia Muksu -lastenruoat täyttävät kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 789/1997 lastenruoille asetetut vaatimukset. Maitoa voidaan käyttää lastenruokien valmistuksessa samoilla edellytyksillä kuin äidinmaidonkorvikkeidenkin valmistuksessa."

Laittaessani joskus palautetta aiheesta sain kiertelevän ja kaartelevan vastauksen, jonka mukaan suositukset ovat suosituksia mutta vauvat yksilöitä, ja koska on haastavaa kehittää sekä lapsille maistuvia että ravitsemuksellisesti hyviä tuotteita, on niihin lisätty maitoa ja sokeria, joka suurimmassa osassa tuotteista on fruktoosia eikä suinkaan valkoista sokeria.

Muksu-puuroihin on useimmiten lisätty vitamiineja, mikä antaa vanhemmalle mielikuvan siitä, että kyseessä on ravinteikkaampi ja terveellisempi tuote kuin “tavallinen” kaurapuuro. Olenpa jopa kuullut (yllätys yllätys) neuvolassa näitä suositellun "parempina" puuroina juurikin lisättyjen vitamiinien vuoksi!

Meidänkin perheessämme on ollut monia aikoja ja tilanteita, joissa Muksu-puurot ja muutkin valmisruuat ovat olleet tarpeen. Vaikka tällaisia aikoja ei välttämättä enää kovin monia eteen tulisikaan (koska lapseni ansaitsevat parempaa syötävää), haluaisin silti kuluttajana tehdä kaikkeni, jotta kyseessä oleva ja moni muukin yritys kuulisi sanottavani ja ottaisi sen tosissaan. Kuten olen useasti ennenkin sanonut, suhtaudun erittäin positiivisesti kuluttajien vaikutusvaltaan. Meillä on täysi syy ja oikeus esittää toiveita ja vaatimuksia, ja yrityksillä on velvollisuus ottaa ne tosissaan.

Aspartaami pois antibiooteista!

2009-11-25T13:56:00.000-08:00

Postailutaukoa on pitänyt pienen nettikatkon vuoksi, joten vähän myöhässä linkitän minäkin tärkeään Makeutusaineet pois lasten lääkkeistä -addressiin ja siihen liittyvään hyvään postaukseen Geek gone raw-blogissa.

Käykäähän allekirjoittamassa!

Ensimmäiset kiinteät: sormiruokaa, soseita vai jotain siltä väliltä?

2009-11-19T05:32:00.000-08:00

Melkoista telepatiaa: postaus vauvojen / pienten lasten kiinteiden aloitukseen ja ruokailuun liittyen on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta siihen tarvittava aika on ollut kortilla. Tänään sitten olin allokoinut aikaa tähän ja yllätyksekseni koneelle päästyäni huomasin, että Aletheia oli juuri laatinut erittäin ansiokkaan ja kattavan postauksen aiheen tiimoilta - käykäähän lukemassa!

Nuorin lapseni alkaa lähestyä puolta vuotta ja vähitellen alkaa tulla ajankohtaiseksi kiinteisiin ruokiin tutustuminen äidinmaidon rinnalla. Korostan sanaa tutustuminen, sillä kovin usein neuvoloissa ohjataan (osittain lastenruokateollisuuden tehokkaan lobbauksen "ansiosta") pumppaamaan vauvaan heti alusta asti suuria määriä kiinteitä, äidinmaidon jäädessä näin toisarvoiseksi ravinnoksi ja valitettavasti mahdollisesti jopa kokonaan ruokavaliosta pois.

Sosiaali- ja terveysministeriön imeväisikäisten lasten ravitsemussuosituksessa kuitenkin todetaan, että

"Äidinmaito riittää D-vitamiinia lukuunottamatta ainoaksi ravinnoksi ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan useimmille normaalipainoisina syntyneille lapsille. Täysimetyksessä rintamaidon ravintoaineet imeytyvät parhaiten ja sen taudeilta suojaava vaikutus on tehokkain.

Äidinmaidon erityispiirteenä on vähäinen proteiinipitoisuus ja runsas laktoosipitoisuus,rasvan erityislaatu sekä monien ravintoaineiden erityisrakenne, joka parantaa niiden imeytymistä. Rintamaidon proteiini on hyvin imeytyvää ja ihanteellista imeväisikäiselle. Sille on tyypillistä heraproteiinin suuri osuus, noin 70 %. Kaseiinia on vain noin 30 %. Tämä selittää äidinmaidon hyvän sulavuuden. Osa proteiineista on ns. suoja-aineita, entsyymejä, hormoneja ja kasvutekijöitä, joilla on tärkeä merkitys esimerkiksi lapsen suoliston ja hermoston kypsymiselle ja immuunivasteen kehittymiselle. Rintamaidon vapaista aminohapoista tauriinia pidetään välttämättömänä aminohappona vastasyntyneelle. Sitä tarvitaan sappihappojen muodostumisessa ja mahdollisesti aivojen kehittymisessä.

Rintamaidossa on runsaasti rasvaa. Rintamaidon rasva imeytyy tehokkaasti ja sen sisältämä lipaasi tehostaa rasvan imeytymistä myös muusta ravinnosta. Rasvan laatu muuntuu äidin ravinnon ja imetyksen keston mukaan. Rintamaidossa olevien monityydyttymättömien rasvahappojen suhdetta pidetään ihanteellisena. Rintamaidon rasvahapoista osa on sellaisia, joita ei ole äidinmaidonkorvikkeissa. Kolostrumissa on erityisen runsaasti näitä hermoston kehityksessä tärkeitä rasvahappoja."

Imetyksen jatkaminen kiinteiden rinnalla on siis ensiarvoisen tärkeää. STM suosittelee imetystä muun ruoan ohella vähintään vuoden ikään ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi sitä haluavat. WHO:n globaali, myös länsimaita koskeva suositus osittaisimetyksestä on 2-vuotiaaksi asti. Ylipäätään nykyiset lyhyet imetysajat ovat historiallisesti ja kulttuurisesti uusi ja harvinainen ilmiö.

"Maailman johtaviin imetystutkijoihin kuuluvan antropologi Katherine Dettwylerin mukaan nykyinen länsimainen imetys- ja hoivakäytäntö on historiallisesti ja kulttuurisesti marginaalinen. On erikoista, että pienet vauvat viettävät aikaansa pinnasängyissä, vaunuissa ja sittereissä ja että heitä imetetään vain joitakin kuukausia.

Keskimäärin maailman lapsia imetetään Dettwylerin mukaan noin kolme vuotta. Hän huomauttaa kuitenkin, ettei keskiarvo välttämättä kerro olennaista, koska hajonta kulttuurien välillä on suurta. Samoin on muistettava, että siitä, mitä on tehty ennen tai tehdään nykyisin toisessa kulttuurissa, ei voida päätellä, mikä on hyvää tai luonnollista.

Luonnollisuutta etsittäessä voidaan sen sijaan tarkastella kulttuureja, joissa lapset vieroittuvat rinnalta pääsääntöisesti omaan tahtiinsa. Antropologien keräämien aineistojen perusteella tämä tapahtuu keskimäärin 3–4 vuoden iässä.

Arvokasta lisävaloa tuo vertailu ihmisapinoihin, gorillaan ja simpanssiin, joiden geenistö on 98-prosenttisesti sama kuin ihmisellä. Poikanen vieroittuu suunnilleen silloin, kun se on saavuttanut kolmanneksen aikuisiän painostaan, kun se on nelinkertaistanut syntymäpainonsa tai kun sen pysyvät hampaat puhkeavat.

Antropologit ovat näin päätelleet ihmislapsen luonnolliseksi vieroitusiäksi 2,5–7 vuotta. Dettwylerin mukaan 2,5 vuotta imetystä on ehdoton minimi, sillä ihmislapsi on evoluution myötä kehittynyt imemään usein ja pitkään. Jos lapsi ei saa tyydyttää perustarvettaan rinnalla, hän hakee lohtua peukalosta, tutista tai muusta korvikkeesta. " (koko artikkeli täällä)

Mikä olisi sitten optimaalisin ja paras tapa tutustuttaa imeväinen ensi kertoja kiinteään ruokaan? Etenkin Suomessa vallitsevin ja tunnetuin lähestymistapa on pitkään ollut (valmis)soseiden lappaminen vauvan suuhun aikuisen toimesta. Lapsentahtiseen sormiruokintaan perehtyneen brittiläisen WHO-asiantuntija Gill Rapleyn mukaan tämä on peruja ajoilta, jolloin vauvoille alettiin antaa kiinteitä ruokia jo silloin, kun he eivät vielä siihen olleet motorisesti tai muutenkaan valmiita - esimerkiksi moni meistä 70-luvulla syntyneistä on saanut appelsiinimehua jo kolmen viikon iässä sekä raasteita ja kiisseleitä 6 viikon iässä..

Lapsentahtinen sormiruokailu (baby-led weaning) on yleistynyt ja saanut suosiota viime vuosina joko soseruokinnan rinnalla tai kokonaan sen korvaavana. Sen mukaan kiinteiden aloitusta sanelee lapsen kehitys, eli lapsi on valmis syömään kiinteää ruokaa osoittaessaan tiettyjä kypsyyden merkkejä (haluaa laittaa ruokaa suuhun, ei työnnä sitä kielellään pois tai kakistele, osaa istua, kiinnostunut muiden ruokailusta, hampaita tullut tai tuloillaan). Tällöin hän ei tarvitse erillisiä soseutettuja tai muussattuja "vauvanruokia", vaan pystyy itse poimimaan ruokaa paloina, muussaamaan ne ikenillään tai hampaillaan ja nielemaan ruoan turvallisesti. Täällä hyvä lehtiartikkeli sormiruokailusta.

Jo esikoisen vauva-aikaan kolme vuotta sitten BLW tuntui hyvältä ja luontevalta lähestymistavalta tutustuttaa lapsi kiinteään ruokaan. Jossain vaiheessa meillä siirryttiin kuitenkin myös soseisiin, lähinnä kai jonkin kummallisen "sosiaalisen paineen" ja yhteenkuuluvuuden tunteen vuoksi - tuntui "tutulta ja turvalliselta" syöttää lapselle kahvilassa sosetta purkista, koska kaikki muutkin tekivät niin. Oma haasteensa oli myös monien sormiruokien säilytys ja kuljetus esimerkiksi pidemmillä reissuilla: valmis sosepurkki tuntui "helpolta" ratkaisulta.

Keskimmäinen onkin syönyt alusta asti suhteellisen BLW-painotteisesti, koska ei ole milloinkaan suostunut lusikalla syötettäväksi. Itse olin tästä hyvin helpottunut, koska lapsen syöttäminen ja maanittelu puoliväkisin hermot kireällä ei ole myöskään vanhemmalle kovin palkitsevaa. Olen ajatellut, että haluan lasteni sisäistävän nautinnollisen, hyvän ja terveen suhteen ruokaan. Itse olen etenkin aiemmin ollut kova "hotkimaan" ruoat mahdollisimman nopeasti ilman, että malttaisin pysähtyä nauttimaan niistä. Uskon, että kun lapsi saa itse tutustua ruokiin ja säädellä syömistään aktiivisena subjektina, myös suhde ruokaan muodostuu erilaiseksi kuin lapsen ollessa passiivisena syöttämisen kohteena.

BLW on varmasti lapselle sensomotorisesti optimaalisin tapa tutustua kiinteisiin ruokiin, mutta entäpä sitten ruuansulatusmielessä? Isot, muutamalla hampaalla banaanista tai broccolista järsityt palat eivät välttämättä sula kovin hyvin - ainakin oman kokemukseni mukaan vielä isommallakin lapsella osa ruuasta tulee vielä hyvin pitkään sulamattomana ulos, jos lapsi ei sitä malta pureskella kokonaan. Itse smoothieiden ja blendattujen juttujen maailmaan juuri sukeltaneena olen alkanut miettiä, mahtaisiko soseuttaminen (ainakin osittain) sittenkin olla ruuansulatuksen kannalta parempi vaihtoehto myös pienelle lapselle. Jonkinlainen soseiden ja sormiruokien kombinaatio - esimerkiksi soseutetun mössön jättäminen niin paksuksi, että siitä voi pyöritellä esimerkiksi palloja, joita lapsi saa sitten itse omatoimisesti pistellä suuhunsa? Vinkkejä, ideoita ja ajatuksia voipi jättää kommenttilaatikkoon.

Roskaruuasta tutkimusta

2009-11-16T04:57:00.000-08:00

HS uutisoi pari päivää sitten Washingtonin yliopiston tutkijoiden tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin roskaruoan vaikutuksesta suoliston bakteerikantaan.

"Roskaruoka ei lihota ainoastaan siksi, että siinä on paljon kaloreita. Uuden tutkimuksen mukaan rasvainen ja sokeripitoinen ruoka muuttaa suolistobakteerien koostumuksen sellaiseksi, että ylipainoa kertyy entistä helpommin." (HS.fi)

Samaiseen uutiseen liittyvä hyvä ja perusteellisempi postaus täällä.

Pestokuorrutettu lohi

2009-11-13T04:01:00.000-08:00

Lohi on meillä lasten suurta herkkua - tässä yksi tämän hetken suosikeista, joka onkin supernopea ja -helppo valmistaa.

Noin 4 hengelle:

-n. 600-700g pala lohifileetä

- purkillinen pestoa (joko itsetehtyä tai valmista luomua)

Laita lohi uunivuokaan ja uuniin 175 asteeseen noin 15 minuutiksi.

Levitä päälle pesto. Paista vielä 10min.

Nauti salaatin ja höyrytettyjen vihannesten kanssa.

Elintarviketeollisuus - ystävä vai vihollinen?

2009-11-11T04:25:00.000-08:00

Tällainen postaus on pyörinyt jo pitkään mielessä ja suunnitelmissa, ja nyt luettuani Mari Koon ja Jennin hyvät ja mielenkiintoiset aiheeseen liittyvät postaukset sain vihdoin lopullisen sysäyksen kirjoittaa tästä sydäntäni lähellä olevasta aiheesta.

Suhtautuminen elintarviketeollisuuteen, kuten kaikkeen muuhunkin bisnekseen, vaihtelee kuluttajien keskuudessa laidasta laitaan. Yleensä eniten ääntä pitävät ja suunvuoroa saavat tässäkin asiassa ääripäihin menevät näkemykset.

Yhtäällä, valitettavan yleisenä vielä tänäkin päivänä suurten massojen keskuudessa, vallitsee sokea luottamus ja hälläväliä-ajattelu: "eihän tätä ja tätä saisi myydä jos se olisi jotenkin haitallista" ja "ei kai nyt pieni määrä sitä tai tätä myrkkyä ruuassa nyt mitään haittaa" -tyyppinen lähestymistapa, joka on luonnollisesti johtanut yhä räikeämpään ja törkeämpään elintarvikkeiden väärentämiseen, laadun huononemiseen ja kuluttajien huijaamiseen. Toisessa ääripäässä on sitten puolestaan kaupallisen, teollisen elintarviketuotannon demonisointi ja näkeminen yksinomaan pahana voimana, joka yrittää kaikin tavoin manipuloida niin viranomaisia kuin tiedostamattomia, asioihin perehtymättömiä kuluttajaparkojakin ja syytää markkinoille epäterveellistä, ravintoköyhää ja jopa terveydelle vaarallista roskaa.

Oma näkemykseni on, että ensinnäkin kriittisyys ja kyseenalaistaminen on todella tärkeää. Kuluttajien oma välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ollut omalta osaltaan johtamassa nykyiseen tilanteeseen, jossa laadusta ja terveellisyydestä on jouduttu tinkimään halvan hinnan kustannuksella. Taannoinen Kiinan melamiiniskandaali on yksi esimerkki siitä, miten kauhistuttaviin äärimmäisyyksiin näissä asioissa voidaan liike-elämän etiikasta piittaamatta mennä, mikäli kuluttajat eivät ole valppaita ja kriittisiä ja tarvittaessa äänestä jaloillaan.

Kuitenkaan en kannata täydellistä ruokabisneksen demonisoimista - esimerkiksi Petos lautasella -kirja oli mielestäni herättelevä ja silmiä avaava teos taviskuluttajan näkökulmasta, mutta itseäni kieltämättä paikoin myös ärsyttikin tietty mustavalkoinen, rivien välistä paistava "elintarviketeollisuudesta ei voi tulla mitään hyvää" -asenne. Fakta kuitenkin on, että elämme markkinataloudessa halusimmepa tai emme - ja että ennen kaikkea näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tuotekehittely ja innovaatiot eivät synny pelkästä keinotekoisesta, "pahojen kapitalistisikojen" rahan kiilto silmissä keksimästä ideasta "luoda vaan joku tuote, ihan mikä tahansa, ja tunkea se markkinoille", vaan jo vuosikausia (edelläkävijä)yritykset ovat tehneet kaikkensa myös sen eteen, että oppisivat ymmärtämään kuluttajien tarpeita ja kehittämään niihin parhaalla mahdollisella tavalla vastaavia tuotteita. Lukuisia esimerkiksi eri ihmistieteiden ja monien muiden tieteenalojen asiantuntijoita työskentelee yritysten palveluksessa pääasiallisena työtehtävänään soveltaa alansa uusinta tutkimustietoa nimenomaan kuluttajien tarpeiden, toiveiden ja halujen ymmärtämiseen. Firmat seuraavat edelläkävijäkuluttajien blogeja ja -keskustelufoorumeita, ottavat heitä mukaansa tuotekehitysprosessiin ja käyttävät vuosittain valtavia rahasummia tutkiakseen perinpohjaisesti, mitä kuluttajat haluavat ja miten näihin haluihin ja tarpeisiin voitaisiin vastata.

Toki yritykset ovat ahneita ja pyrkivät voiton maksimointiin, mutta sellaiset väitteet, että ne vain silkkaa ilkeyttään haluavat myrkyttää meitä kuluttajaraukkoja E621-mössöillä ja aspartaamilla, jättävät kuluttajat täysin passiivisiksi, valintakyvyttömiksi uhreiksi ja kieltävät sen suuren vaikutusvallan, joka jokaisella kuluttajalla tänä päivänä myös firmojen tuotekehitykseen on. Me itse omalla toiminnallamme, priorisoinneillamme ja valinnoillamme olemme omalta osaltamme luomassa ja rakentamassa sellaista tulevaisuuden elintarviketeollisuutta, joka vastaa omia toiveitamme ja tarpeitamme. Meitä tarkkaillaan ja seurataan enemmän kuin uskommekaan, toimikaamme siis sen mukaan! :)

Karpalon ja hunajan liitto

2009-11-10T05:24:00.000-08:00

Maustetut hunajat ovat mielessäni pitkään olleet jonkinlaisia väliinputoajatuotteita, joita en ole osannut laittaa oikein mihinkään kategoriaan. Yhteen aikaan ostelin innoissani heräteostoksina kaiken maailman myyjäisistä, pikkuputiikeista, toreilta jne. toinen toistaan houkuttelevampia pikkupurkkeja kotimaisten tuottajien maustettuja hunajoita - milloin salmiakin-, milloin tyrnin-, milloin mansikanmakuisia. Hunajaa maisteltiin jonkin verran ja lopulta se unohtui kaappiin, koska käyttö oli jotenkin hankalaa: tuote ei ollut selkeästi hunajaa (sivumaut häiritsivät käyttöä hunajan korvaajana esim. leivonnassa) ja muita käyttötarkoituksia oli vaikea keksiä.

Niinpä reagoin jälleen aavistuksen verran skeptisesti, kun viimeksi Ruohonjuuressa käydessäni törmäsin Mesiniityn tuote-esittelyyn. (Reagoin tosin skeptisesti aina tuote-esittelyihin ylipäätäänkin, koska en pidä "push-markkinoinnista" tai halua ostaa tuotetta painostuksen alaisena, vaan mieluummin löydän sen itse). Kuultuani, että kyseessä onkin maustetun hunajan sijaan pikemminkin pakastekylmäkuivattua marjaa hunajassa, suostuin kokeilumielessä maistamaan ja sehän oli menoa saman tien. Karpaloversio lähti mukaan siltä istumalta ja kuten kuvasta näkyy parissa päivässä tätä herkkua on kulunut jo puoli purkillista, uskomatonta mutta totta! :)

Tämä maistuu siis pikemminkin karpalolta (yksi suosikkimarjoistani) kuin hunajalta. Kuvauksen mukaan marjojen määrä vastaa 150-200 g tuoreita marjoja purkillisessa (300 g). Karpalon kirpakka maku ja hunajan pehmeä rakenne on täydellinen yhdistelmä!

Muita makuja löytyy mustikkaa ja tyrniä, niitäkin ehkä tulee testailtua. Siitepölyhunajaakin oli valikoimissa, etenkin näinä aikoina sekin varmasti olisi ihan hyvä vaihtoehto.

Isänpäiväherkutteluja

2009-11-09T04:20:00.000-08:00

Isänpäivänä meillä herkuteltiin tällaisillla:

Ohjeen pohja täältä - oma versioni on aavistuksen verran terveellisempään suuntaan modattu (vaikka mukana tosin onkin esimerkiksi espressoa, isän suurta herkkua).

Pohja

4dl intiaanisokeria

4dl täysjyvä-spelttijauhoja

1dl kookosjauhoja

2tl vaniljasokeria

1 1/2 tl soodaa

2,5dl vettä

100g suolatonta voita

100g kookosöljyä

3-4rkl raakakaakaojauhetta

1dl (kupillinen) espressoa

2 kananmunaa

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Sulata voi, sekoita joukkoon kookosöljy, vesi ja raakakaakaojauhe. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen joukkoon espresso ja kun taikina on tarpeeksi jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta sen jälkeen.

Kuorrute

noin 1dl kookosöljyä

2rkl espressoa

1 rkl raakakaakaojauhetta

ruokotomusokeria

Sekoita kookosöljy, espresso ja raakakaakaojauhe ja lisää sen jälkeen joukkoon tomusokeria oman maun mukaan. Levitä pohjalle ja koristele kaakaonibseillä (itse laitoin osaan luomukookoshiutaleita lapsille, heidän mielestään kun nibseissä on liikaa makua).

Ruoan ja mielenterveyden yhteydestä

2009-11-06T05:16:00.000-08:00

Muutama pikainen ajatus taannoisen BBC:n uutisen johdosta, jonka mukaan prosessoitu ruoka lisää masennuksen riskiä ja terveellinen ruokavalio puolestaan on yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin. Kannattaa lukaista myös Urbaanin orangin, kte:n ja Nooran hyvät postaukset aiheesta.

Olen pannut merkille, että monissa pienten lasten vanhemmille suunnatuissa lehdissä ja oppaissa näkee aina silloin tällöin annettavan - hyvää sinänsä tarkoittaen - asiantuntijoiden toimesta vanhemmille esimerkiksi sen tyyppisiä ohjeita kuin "pienten lasten äidin ei kauheasti kannata stressata ruuan terveellisyydestä, Saarioisten äitien tekemät ruuat ovat ihan hyviä nekin" tai "kyllä sitä hyvää ja terveellistä luomuruokaa ehtii sitten vääntää kun lapset ovat vähän isompia - nyt pikkulapsiaikana voi ihan hyvin syödä eineksiäkin, ettei uuvuta itseään täysin" tms.

Ajatus ja tarkoitus näissä neuvoissa on sinänsä hyvä - kohdistuuhan meihin nykyäiteihin aivan valtava määrä ulkoisia paineita ja mittareita siitä, millainen "hyvän äidin" tulisi olla. Monesti näihin liittyy myös (myyttinen) mielikuva siitä, että hyvä äiti tosiaan kasvattaa ne luomuporkkanat ja -nauriit itse ja vääntää joka ikisen aterian alusta loppuun omin käsin vain niistä puhtaista raaka-aineista. Tällainen idealistinen äitimyytti on monelle (kuten itsellenikin) kuitenkin mahdotonta saavuttaa, joten helppo puolustautumismekanismi on sitten kokonaan toiseen ääripäähän meneminen ja asian torjuminen tyyliin "minä en jaksa stressata, minä uskon että lapsistani kasvaa ihan normaaleja vaikka saavatkin silloin tällöin tai useamminkin Saarioisten pizzaa". Moni asiantuntija on varmaankin myös ihan omien havaintojensa perusteella päätynyt suosittelemaan vanhemmille, että ruuanlaiton kanssa voi ottaa vähän rennommin - kukapa nyt haluaisi tahallaan ajaa jo entisestään stressaantuneita, usein työn ja perhe-elämän karusellissa tasapainottavia äitejä stressaamaan vielä enemmän ruokailutottumustenkin suhteen?

Tarkoitus on hyvä, mutta ajatus taustalla (tai sen käytännön toteutus) usein vähän turhankin mustavalkoinen: on olemassa JOKO hyvä, itse-alusta-asti-kasvatettu-ja-viljelty-luomu TAI teolliset valmis-/einesruuat. Todellisuus ja monen terveys- ja ravintotietoisen perheen valinnat löytyvät kuitenkin usein jostakin sieltä välistä. Kompromisseja on varmasti tehtävä, mutta senkään ei tarvitse merkitä totaalista "hanskojen naulaan heittämistä", vaan myös pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi saada ruokavalion pidettyä terveellisenä ja monipuolisena ilman epäinhimillisiä ponnisteluja: superfoodien (joiden ei välttämättä tarvitse olla eksoottisia ja toiselta puolelta maailmaa roudattuja, kotimaisiakin löytyy!) lisääminen, luomun suosiminen, E-koodien ja muiden lisäaineiden, valkoisen sokerin ja vehnän vältteleminen ja ylipäätäänkin tuoteselosteiden tarkempi tutkiminen ovat jo monesti edes vähän parempaan suuntaan menoa. Eineksissäkin on sitä paitsi suuria eroja: vähemmän lisäaineita sisältävät, mahdollisesti jopa luomuaineksista valmistetut einesruuat voivat joissakin tilanteissa olla ihan perusteltuja kiireisen arjen helpottajia.

Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä koko väestön, mutta myös pienten lasten vanhempien parissa; esimerkiksi synnyttäneistä äideistä jopa 20 prosenttia kärsii jonkinasteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. On hyvä, että vanhempia kehotetaan ottamaan rennommin ja stressaamaan vähemmän, mutta etenkin tämän BBC:n uutisen valossa paras vaihtoehto välttämättä ei ole terveellisestä ruuasta tinkiminen. Etenkin meille suomalaisille terveellisempi ruokavalio olisi hyvä ja tehokas mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy- ja vähentämiskeino, vaikkei niitä kokonaan poistaisikaan.

Täytetyt tomaatit

2009-11-05T01:47:00.000-08:00

Kauniin talvipäivän lounaalle täytettyjä tomaatteja. Ohje on itse spontaanisti kehittelemäni kaapeista tänään löytyneiden ainesten pohjalta.

12 tomaattia

Täyte:

noin 1,5-2dl quinoaa

2 rkl raastettua porkkanaa

2rkl yön yli liotettuja kurpitsansiemeniä

3rkl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä

3 aurinkokuivattua tomaattia (näitä voisi varmaan laittaa enemmänkin makua antamaan)

kourallinen ruukkusalaattia

kourallinen tuoretta pinaattia

1 valkosipulin kynsi

ripaus mustapippuria ja kuivattua basilikaa

Valmista quinoa. Halkaise tomaatit kahtia. Poista sisältö ja laita se kulhoon.Lisää muut ainekset ja blendaa. Lopuksi lisää quinoa.

Sopivat lisäkkeeksi tai pääruuaksi, meillä tänään tarjolla lohen kanssa. Valkosipulia tosin taisi tulla aavistuksen verran liikaa lasten makuun tällä kertaa... Samoin täytettä jäi jonkin verran yli - jämät ajattelin käyttää levitteenä leivän päällä.

Muutama vihersmoothie

2009-11-03T05:09:00.000-08:00

Tämänaamuinen "rikastettu muunnelma" vanhasta suosikki-smoothiestamme, joka koostuu kookosmaidosta, banaanista ja kuivatuista (liotetuista) viikunoista. Lopputulema oli ihanan lempeä ja maku pehmeä, 3-vuotiaskin maistoi tätä ja pyysi vielä lisääkin.

- n. 1,5dl kookosmaitoa

- 1 banaani

- 2 kuivattua, yön yli liotettua taatelia

- kourallinen tammenlehtisalaattia

- 1tl kuorittuja hampunsiemeniä

- 0,5tl spirulinaa

- vähän vettä

Eilinen kokeilu oli myös ihan jees:

- 1 banaani

- 1 omena

- n, 0-5-1dl mustikkaa

- kourallinen tuoretta pinaattia

- noin 1rkl kuorittuja hampunsiemeniä

- 0,5tl spirulinaa

- loraus tyrnitäysmehua

- vettä

Ainekset luomua/reilua kauppaa aina kun mahdollista.

Aamiaisaikaan alkaa olla jo sen verran hämärää, että onnistuneiden kuvien ottaminen on aavistuksen verran haastavampaa kuin ennen. :)

Turhakkeisiin jopa 40 prosenttia ruokakuluista

2009-11-02T05:57:00.000-08:00

Taannoiseen ruuan hinta -postaukseeni liittyen törmäsin mielenkiintoiseen selvitykseen, jonka on tehnyt Ruotsin kansanterveyslaitos Statens folkhälsoinstitut. Sen mukaan ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia ruokakuluista.

" Vaikka edistäisi ruokavalinnoillaan terveyttä ja ympäristön hyvinvointia, voi silti säästää rahaa, osoittaa Ruotsin kansanterveyslaitoksen Statens folkhälsoinstitutin Ruotsin hallitukselle laatima selvitys. Useimmille kuluttajatyypeille kestävät ruokahankinnat osoittautuivat tavanomaisia halvemmiksi.

Ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia ruokakuluista, Statens folkhälsoinstitut summaa. Suurin säästö tuleekin siitä, että ostetaan puolet vähemmän turhakkeita. Laskelmien mukaan vuositasolla säästöä voi kertyä 140 - 830 euroa, riippuen alkuperäisistä ruokailutottumuksista.

Kestävien ruokavalintojen tekeminen onnistuu helpoiten vähentämällä lihan syöntiä sekä niin sanottua viihdesyömistä. Alkoholin, virvoitusjuomien, makeisten, leivonnaisten ja muiden ravintoarvoltaan köyhien turhakkeiden sijaan kestävän ruuan kuluttaja lastaa ostoskoriinsa hedelmiä ja vihanneksia sekä viljaa ja palkokasveja, jotka ovat hyvä proteiininlähde.

Osan kertyneestä säästöstä fiksu kuluttaja sijoittaa luomuruokaan, laitos suosittelee.

Siirtyminen kestäviin ruokavalintoihin parantaa ravitsemuksen tasapainoa ja mahdollisuuksia saada riittävästi vitamiineja ja mineraaleja. Tutkijat esittävät toiveikkaasti, että tämä voisi olla yhteydessä kansanterveyden paranemiseen ja lihavuuden ehkäisyyn.

Sesonginmukaisuus hyödyttää sekä talouden että ravitsemuksen tasapainoa. Ympäristötietoinen kuluttaja valitsee sesonginmukaisia kasviksia. Paikalliseen tarjontaan sopeutetut ruokavalinnat merkitsevät säästöjä: Pohjolan talvessa juurekset ovat edullisempia kuin tuontisalaatit ja -tomaatit.

Parhaassa tapauksessa sesonginmukainen ajattelu saisi myös nykyisin niukemmin kasviksia kuluttavat sosioekonomisesti heikommat ryhmät lisäämään hedelmien ja vihannesten syöntiään.

Statens folkhälsoinstitut peräänkuuluttaa laaja-alaista yhteistyötä, jotta kestävät ruokavalinnat tulisivat osaksi yhä useamman kuluttajan arkea.

- Mahdollisuuksia tehdä terveellisiä ja kestäviä ruokavalintoja voidaan vahvistaa parantamalla kansalaisten tietoja ja tietoisuutta, toteaa osastopäällikkö Anita Linell Statens folkhälsoinstitutista."

(koko juttu täällä)

Pientä herkuttelua

2009-10-29T02:22:00.000-07:00

Vasta nyt huomasin, että Ruohonjuuresta saa tällaistakin suklaata. Maistiaisia pikku makeannälkään tuli tietenkin napattua mukaan. :)

Testissä on toistaiseksi ollut vasta cashew-kookos-versio, mutta ihan herkulliselta vaikutti. Kaakaota on vain vähintään 50%, mikä aluksi kuulosti tosi pieneltä määrältä - kuitenkaan tässä maku ei ole yhtään pliisu toisin kuin mainstream-maito-"suklaissa", koska puuttuva kaakao on korvattu muulla hyvällä kamalla (mm. kookoskerma ja agavenektari).

Lapselle E-koodipommi vai reikiintyneet hampaat?

2009-10-28T06:12:00.000-07:00

Suomalaisten lasten hampaiden hoito on asiantuntijoiden mukaan huonolla tolalla. Niinpä alan ammattilaiset ovat jo vuosia kampanjoineet paremman hammashygienian ja hampaiden hoidon puolesta. Vanhemmille annettavissa ohjeistuksissa on havaintojeni mukaan jonkin verran alueellista vaihtelua, mutta noin yleisesti ottaen lapsille suositellaan hampaiden harjausta kaksi kertaa päivässä heti niiden puhkeamisesta alkaen ja sen lisäksi ksylitol-purukumia tai -pastilleja jokaisen aterian jälkeen.

Koska pikkulasten hampaiden harjaus on (kuten monet vanhemmat varmaankin tietävät...) lievästi sanottuna haastavaa, olen sen lisäksi yrittänyt omien lasteni suhteen kunnostautua ksylitolin käytössä. Meillä on otettu noin yksivuotiaana ksylitolituotteet mukaan kuvioihin ja tärkeimmät kriteerit niiden valinnassa ovat olleet

a) valmistus Suomessa,

b) ei sisällä aspartaamia (eikä mielellään myöskään asesulfaami K-ta),

c) täysksylitolituote, eli makeutusaineena käytetty ainoastaan ksylitolia.

Niinpä käytössä ovat olleet Xylident-tuotteet (aikaisemmin pienen Fennobon-nimisen yrityksen mutta nykyään Fazerin ostama brändi). Purkat tai pastillit on siis vetäisty joka kerta aterian jälkeen eli noin 4-5 kertaa päivässä suunnilleen 1-vuotiaasta asti. Tänään sitten taas pitkästä aikaa satuin vilkaisemaan lapsille suunnatun Muumi-täysksylitolipurkan tuoteselostetta ja järkytyin, vaikka totuuden tavallaan jo tiesinkin: kokonaista kymmenen eri E-ainetta!

Ainekset: makeutusaine (66%), purukumin perusmassa, aromit (mitä nämäkään sitten mahtavat olla....) sakeuttamisaine E414, kosteudensäilyttäjä E422, emulgointiaine E322, värit E171, E160A, happamuudensäätöaineet E300, E296, pintakäsittelyaineet E903, E901, E904.

Kysymys nyt kuuluukin, kumpi lienee loppupelissä pienempi paha - reikiintyneet hampaat vai moinen E-koodipommi monta kertaa päivässä pikku taaperolle?

Luomumisoa

2009-10-27T04:27:00.000-07:00

Taannoisen misokeitto-postauksen yhteydessä suunnittelin seuraavalla kerralla E621-vapaan luomumisotahnan testaamista. Nyt on sellaistakin sitten kokeiltu, kyseessä Urtekramin tuote.

Ainekset: luomusoijapavut, vesi, luomuohra, merisuola, kojibakteeri (Aspergillud oryzae).

Hyvin tuntuu toimivan ja tällä kertaa jäi keitosta dashi-jauhekin pois, kun tätä tarjoiltiin vegevieraille. :) (Dasheissakin näkyy olevan säilöntä- ja lisäaineita jos jonkinlaisia, lieköhän niille luomumpia vaihtoehtoja?)

Suklaamousse

2009-10-26T05:36:00.000-07:00

Ex tempore-makeannälkään kehittelin tällaisen (mielenkiintoisen näköisen...) sekoituksen, joka on eräänlainen muunnelma suklaapiirakan kuorrutuksesta. Kovin eksakteja määriä en valitettavasti osaa sanoa - heittelin aineksia sekaan ihan fiilispohjalta ja tarvittaessa lisäsin sitten.

- raakakaakaojauhetta noin 0,5dl

- kookosöljyä

- agave-siirappia

- ripaus tyrnijauhetta

- n. 1rkl auringonkukansiemeniä

- n. 1tl pellavansiemeniä

- 2 kuivattua luomutaatelia pieninä paloina

- vähän vettä

Kiireisenä perheenäitinä nautin tätä(kin) itse asiassa juuri parhaillaan banaanin täytteenä - helppo ja nopea herkkupala iltapäivän "kahvi"hetkeen! Meillä käytetään (ainakin toistaiseksi) viljatuotteita, joten kokeilin myös hapankorpun päällä ja hyvää oli. Muita mahdollisia käyttötarkoituksia voisi olla juurikin esim. maapähkinävoin tapaan tai tietystikin täytteenä erilaisissa leivonnaisissa.

Kakunleipojan ristiriitaiset intressit

2009-10-26T04:00:00.000-07:00

Olen aina ollut esteettisten ja tyylikkäiden täytekakkujen ystävä, mutta vasta lasten syntymän myötä alkanut itsekin niistä kiinnostua siinä määrin, että aina silloin tällöin tekee mieli yrittää itsekin väsätä jotain.

Olen ollut suhteellisen vaikuttunut mutta myös osittain hieman hämmentynyt huomattuani, millainen "industry" kakkujen ympärille on Suomessakin nopeasti noussut. Kauas historiaan ovat jääneet ajat, jolloin kakun päälle levitettiin vaatimattomasti kermavaahtoa ja marjoja. Verkkokaupat ovat pullollaan toinen toistaan eksoottisempia kakunkoristelutuotteita, jotka nyt ovat helposti kenen tahansa kotileipurin ulottuvilla. Pastavärejä, kristallipulvereita, kulta- ja hopeamaaleja, elintarviketusseja, efektisävyvärijauheita, kimallegeelejä ja -sprayta lukuisissa eri väreissä, kaikki tietysti "syötäviä ja täysin turvallisia".

Jos päämääränä on saada aikaan erikoinen ja tyylikäs luomus, niin nämä ovat tietysti hyviä ja tarpeellisia. Vaan kun kyseessä tosiaankin on kakku, joka pitäisi vielä syödäkin, niin itseäni kyllä jossain määrin arveluttaa. Erään verkkokaupan sivuilla esimerkiksi mainittiin, että myynnissä ei ole tietynvärisiä spraymaaleja, koska niiden sisältämä väriaine on EU:ssa kielletty.

Jonkinlainen kompromissi siis pitäisi löytää ja kaipailisinkin vinkkejä: miten saada aikaan tyylikkäitä kakkuja "luomummin" menetelmin, vai onko tällainen haave ihan mission impossible?

Viikonloppuna valmistuneessa 2-vuotiskakussa, kuten sen edeltäjä-prototyypissäkin, sovelsin sitä kuuluisaa lisäämisperiaatetta mahdollisuuksien mukaan: taikina on täysjyväspeltjauhoista ja intiaanisokerista, välissä on luomukerman ja -karviaishillon kavereina kaakaonibsejä :D Marsipaanille kuitenkin kaipaisin jotakin "luomu"vaihtoehtoja, samoin juurikin noille paljon mainostetuille kakunkoristeluväreille ym. "epämääräisille" aineille.

Ruokamenot ja kuluttajan vastuu

2009-10-21T03:46:00.000-07:00

Minulta on pyydetty postausta liittyen siihen, miten paljon kalliimmaksi terveelliset ja eettiset valinnat tulevat isommassa taloudessa, jossa syöjiä on useampia kuin yksi. Tämä aihe onkin mielenkiintoinen ja olen sitä kypsytellyt mielessäni pitkään - näkökulmia on monia ja ajattelin vihdoin saada jotain niistä kirjoitettua auki. :)

Ihan aluksi todettakoon, että oikeastaan olen jäävi kommentoimaan oikeasti ison kotitalouden ruokakuluja, koska lapsemme ovat vielä niin pieniä (3v, 2v ja 4kk) etteivät vielä syö ja kuluta paljoakaan (ainakaan vauva, joka on edelleen täysimetyksellä ;-)). Toki lasten kasvaessa ruoan menekki ja sen myötä myös kulut tulevat kasvamaan. Olemme kuitenkin kuluttajina liikkeellä sillä asenteella, että tällöinkään ruuan laadusta ja terveellisyydestä ei tarvitse tinkiä: sen sijaan, että siirtyisi ostamaan kaiken mahdollisen Lidlistä, ruokavaliota voikin yksinkertaistaa ja ohjata ne vähäiset käytettävissä olevat pennoset kotimaiseen luomuruokaan siinä missä herkkujen ja ylimääräisten luksustuotteiden ostelusta voi tinkiä. Monet kotimaiset vihannekset, kuten esimerkiksi keräkaali, on superhalpaa luomunakin ja kaiken lisäksi terveellistä. Lihaakaan (luomuna tietysti) ei tarvitse syödä joka päivä, vaan ehkä juhlatilanteissa kerran kuussa tai parissa. Vaikka epäterveellinen ruoka tunnetusti on terveellistä halvempaa, uskon että myös minimibudjetilla voi syödä terveellisemmin suosimalla mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa.

Toisekseen ruoan hinta, jota jo eräässä aiemmassa postauksessa käsittelin, on vain yksi pieni muuttuja kokonaisuudessa. Michael Pollan kirjoittaa, että aikaisemmin on ollut aivan tavallista, että ihmiset ovat käyttäneet suurimman osan käytettävissä olevista tuloistaan ruokaan. Nyt elämme ensimmäistä kertaa sellaista vaihetta maailmanhistoriassa, jossa ihmiset käyttävät tuloistaan hyvin pienen osan ruokaan ja silti syövät epäterveellisempää ja huonompaa ruokaa kuin koskaan. Samaan tulokseen päätyy myös Mats-Eric Nilsson Petos lautasella -kirjassaan. Hän kirjoittaa:

"Mielenkiintoista kyllä, ruotsalaiset ja suomalaiset käyttävät nyt ruokaan selvästi pienemmän osan tuloistaan kuin 20 vuotta sitten. Lisäksi ruoanvalmistus vie vähemmän aikaa kuin tuolloin. Kyse on siis osittain tärkeysjärjestyksestä. Millaisen osan tuloistamme ja ajastamme ruoka mielestämme ansaitsee? Litteä TV, uusi auto vai laadukkaampaa ruokaa?"

Tässä kiteytyy oikeastaan loistavasti pähkinänkuoressa kaikki se, mitä alkuperäiseen kysymykseen haluaisin mahdollisimman kattavasti vastata. Aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja on totta, että köyhyysrajalla ja minimituloilla eläessä järkevä priorisointikaan ei välttämättä anna mahdollisuuksia terveellisemmän ruuan ostamiseen. Useimmilla meillä suomalaisilla kuitenkin perustarpeet ovat kunnossa ja sen lisäksi rahaa jää myös ylimääräistä käytettäväksi. Se, onko kulttuurissamme hyväksytympää käyttää tämä ylimääräinen ruokaan vaiko viihde-elektroniikkaan tai asuntolainaan, onkin sitten jo toinen kysymys :-)

Kuluttajien sielunelämästä ja myös tuotekehityksestä jotain tietävänä uskon vakaasti siihen, että me kuluttajina olemme tekemiemme valintojen kautta avainasemassa myös ohjaamassa yritysten toimintaa. Emme ole passiivista massaa, jolle voi syytää millaista roskaa hyvänsä, vaan ajattelevia ja tiedostavia yksilöitä, jotka joudumme päivittäin tekemään arkipäivän valintoja. Uskomme tai emme, meidän valintamme vaikuttavat myös elintarviketeollisuuden tekemiin peliliikkeisiin samoin kuin myös kauppojen tarjontaan. (Tästä on mielestäni yksi oiva osoitus tämän postauksen yhteydessä oleva, tänään lähimarketin makeutusainehyllystä nappaamani kuva, jossa agave-siirappi on uutuustuotteena otettu mukaan valikoimiin). Niin kauan kuin suostumme syömään mahdollisimman halpaa, lisäaineilla kyllästettyä ja vettä täyteen pumpattua moskaa sen terveellisyyttä kyseenalaistamatta, elintarvikefirmat jatkavat sen suoltamista markkinoille. Omilla käytettävissä olevilla pennosillamme - olipa niitä sitten enemmän tai vähemmän - voimme omalta osaltamme vaikuttaa.

Kaipailisin mielelläni myös suoremmin alkuperäiseen kysymykseen vastaavia kommentteja niiltä lukijoilta, joiden taloudessa syöjiä oikeasti on useampia - itse kun tosiaan en vielä oikein mitään konkreettista osaa siihen sanoa :)

Omenapaistos

2009-10-19T06:10:00.000-07:00

Omenapaistos on jokasyksyistä herkkua meillä. Tänä vuonna tätä ollaan tehty jo useampaan otteeseen seuraavanlaisena variaationa: luomukaurahiutaleiden sekaan kunnon loraus kylmäpuristettua oliivi- ja vähän camelinaöljyäkin, mauksi pieni loraus agave-siirappia, vaahterasiirappia sekä ripaus intiaanisokeria (hunaja ja kookosöljy sopisivat varmaankin myös). Tarkkoja määriä ei valitettavasti ole antaa, laitan noita aineksia aina ihan mutu-tuntumalta :) Haudutellaan sitten uunissa kannellisessa vuoassa ainakin tunnin, mahdollisesti jopa parinkin verran matalassa lämmössä (150-175 astetta).

Härkäpapua sarvista

2009-10-16T04:36:00.000-07:00

Ei, en ole lukenut kyseistä kirjaa (yleissivistyksen vuoksi ehkä pitäisi...) vaan ostin ensimmäistä kertaa härkäpapuja kokeiluun!

Tässä tosiaan suomalaista lähiruokaa, joka ei kalliiksikaan tule: 300 gramman pussi irtona Ruohonjuuresta maksoi noin 80 senttiä.

Olin saanut sen käsityksen, että nämä ovat itsessään puisevan makuisia ja kovakuorisia ja syötävään kuntoon saaminen vaatii jonkin verran vaivaa. Yön yli liotuksen ja reilun tunnin kiehautuksen jälkeen nämä kuitenkin maistuivat lapsille ihan sellaisenaankin, 2-vuotias jopa innostui näistä siinä määrin että huusi koko ajan "mulle lisää härkäpapua, mulle lisää härkäpapua". Heitin näitä myös Bionan valmiin pastakastikkeen joukkoon jota sitten söimme Urtekramin lasten täysjyväpastan kanssa, siihenkin tarkoitukseen sopivat vallan mainiosti. :)

Itä-Helsingin paras ruokakauppa

2009-10-15T04:02:00.000-07:00

Ruohonjuurella on vaikuttava kasvustrategia: puolitoista kuukautta sitten laajeni keskustan myymälä market-kokoiseksi ja eilen avattiin toinen yhtä hulppea myymälä Itäkeskukseen. Nyt saa Itä-Helsingistäkin sitten "kunnon ruokaa" ja kaikkea muutakin kivaa ja ihanaa suhteellisen vaivattomasti!

Kävin paikan päällä tutustumassa ja myymäläkonsepti on sama tuttu ja turvallinen kuin keskustan myymälässäkin, visuaalinen ilme designtoimisto Mozon Shop Desing 360 -tiimin käsialaa..Superfoodit löytyvät omasta hyllystään, samoin hevi-osasto on vaikuttava. Ainoastaan sijainti on etenkin ilta-aikaan vähän "eläintarhamainen", mutta onpahan ainakin metrolla liikkuvien helppo piipahtaa tässä!

Hyvä, hyvä, Ruohonjuuri!

Mukaan tarttui pikaisella ostosreissulla monenlaista herkkua, uusimpana tuttavuutena mainittakoon CocoVin spirulina jota tänä aamuna jo vihersmoothien seassa testailinkin.

Aamiais"sushi" 2.0

2009-10-14T02:18:00.000-07:00

Taannoisesta keep-it-simple- "sushi"kokeilusta innostuneena samaa periaatetta tuli sovellettua toisenkin kerran. :)

Banaanien kaveriksi sopivat nibsien lisäksi ainakin auringonkukan- sekä öljyhampunsiemenet. Pinaattikääröjen täytteenä tällä kertaa cantaloupe-melonia ja tummien luumuviipaleiden välissä kuivattua luomuaprikoosia.

Simppeliä mutta hyvää!

Vihersmoothie

2009-10-13T04:28:00.000-07:00

Tänä aamuna valmistui vihdoin tämän talouden ihka ensimmäinen vihersmoothie-sekoilu. Heittelin sekaan randomilla kaikkea mitä kaapista sattui löytymään: luomutammenlehtisalaattia, tuoretta luomupinaattia, yhden ison omenan, vettä ja Kaskein Marjan tyrnitäysmehua.

Lopputulos olikin sitten melkoisen tuju pinaatin ja tyrnimehun suhteellisen suuresta osuudesta johtuen. Lapset totesivat heti maistettuaan, että "liikaa makua" ja itsellänikin teetti vähän töitä saada tämä alas (ja tätä sitten kun oikeaoppisesti pitäisi vielä pitkään pureskellakin suussa...)

Ne paljon hehkutetut positiiviset vaikutukset kuitenkin olivat mielestäni selkeästi havaittavissa, olivatpa sitten placeboa tai ei :) Olo oli uskomattoman pirteä, energinen ja hyvä koko aamupäivän - täysin erilainen kuin vaikkapa raskaan aamupuuron jälkeen. Wau, lisää tällaisia aamuisia flow-kokemuksia odotellessa...

Eat&Joy Maatilatori

2009-10-12T02:03:00.000-07:00

Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorille suuntasin kesällä innoissani heti avajaispäivänä, mutta ensivaikutelma ei ollut paras mahdollinen useastakin syystä. Ensinnäkin ahdas pikku putiikki oli tupaten täynnä porukkaa (mikä sinänsä on kyllä positiivista) ja toisekseen paikkaa ei olla suunniteltu rattailla liikkumiseen (sekin tavallaan ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että myymälälle ollaan haluttu mahdollisimman keskeinen sijainti). Taukoa on siis pitänyt tuolla vierailuissa ja mieluummin olen suunnannut Ruohonjuureen, joka etenkin laajennuksen jälkeen on ihanan tilava ja jonka valikoimissa onkin paljolti samoja tuotteita kuin Maatilatorilla.

Viikonloppuna poikkesimme Maatilatorilla uudelleen ja kokemus olikin nyt jo positiivisempi. Mukaan lähti paljon herkkuja, joista ehkä mieluisin uusi tuttavuus oli tämä Hommanäsin inkiväärijuoma:

Edelleenkin kyllä kieltämättä vähän harmittaa se, että myymälä tuntuu olevan suunniteltu "ei-liikuntarajoitteisille" eli joko citysinkuille tai hyvin toimeentuleville, tiedostaville harmaille panttereille - lapsiperheelle paikka on kieltämättä vähän ahdas ja nytkin putiikissa jouduttiin käymään vuorotellen sillä aikaa, kun toinen odotteli rattaiden kanssa oven ulkopuolella. Suosittelen kuitenkin myymälää lämpimästi niille, joilla siellä on mahdollisuus poiketa!

Teollisia suklaasuosikkeja

2009-10-09T05:41:00.000-07:00

Teollista tummaa suklaata meillä kuluu edelleen, vaikka raakakaakaotuotteiden käyttö on lisääntynytkin ja tavoitteena on sitä edelleenkin lisätä. Tässä joitakin suosikkeja, valitettavasti luomua/reilua kauppaa ei taida olla näistä yksikään hamppusuklaata lukuunottamatta. Kaakaota kaikissa on kuitenkin vähintään 75%, Francois Pralusissa ja Stainer-"liskosuklaassa" täydet 100%.

"Pottua" imeväiselle?

2009-10-09T05:33:00.000-07:00

"Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea. Perunaa kun syödä saa, voimia se kasvattaa. Suureksi saa meidät pieni peruna."

Moniko 80-luvulla koulunsa käynyt muistaa vielä tämän tunneilla lauletun "propaganda"laulun? Ajatus siitä, että peruna on välttämätön ja elintärkeä osa ruokavaliota, on iskostunut syvään useimpien suomalaisten mieleen jo lapsuudessa. Viime aikoina tätä ajatusta on kuitenkin alettu kyseenalaistaa yhä enemmän, kun ymmärrys nopeasti imeytyvistä hiilihydraateista ja glykeemisestä indeksistä on lisääntynyt. Myös HS:n eilisessä lautasmallijutussa tuotiin esiin mm. se seikka, että suomalaiskansallinen perunan ylenmääräinen glorifiointi on vähitellen osoittautumassa perusteettomaksi.

Aihe tuli mieleeni kuultuani jälleen kerran (ties kuinka monennenko kerran), että neuvolassa oli (WHO:n ja STM.n imeväisikäisten ravitsemussuositusten vastaisesti) suositeltu antamaan "pottua" hyvin kasvavalle ja tyytyväiselle, täysimetyksellä olevalle 4kk ikäiselle vauvalle.

Monien asiantuntijoiden tietämättömyydestä tai jopa imetysvastaisuudesta huolimatta WHO:n ja STM:n virallinen 6 kuukauden täysimetyssuositus ei edelleenkään ole muuttunut tai muuttumassa mihinkään, kuten Neuvolatyön tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tiedotteessakin todetaan. Elämäntilanteita on monenlaisia, ja onneksi jokaisella vanhemmalla on suosituksista riippumatta mahdollisuus ja vapaus aloittaa kiinteiden maistelut siinä vaiheessa kun se hyvältä tuntuu. Se, että tämä päätös perustuu tietoon ja asioista on otettu selvää, on kuitenkin eri asia kuin terveydenhuollon ammattilaisten "mutu-tuntumalta" heittämien ohjeiden (tutkimusten mukaan edelleenkin vain kolmannes neuvolan terveydenhoitajista omaa ajanmukaista tietoa imetyksestä) totteleminen aiheeseen sen kummemmin perehtymättä.

Tutkitaanpa hieman tämän "ihmeitä tekevän" perunan ravintosisältöä ja verrataan sitä äidinmaitoon, imeväiselle optimaalisimpaan ruokaan:

Ravintoarvot/100g (lähde: Fineli)

Äidinmaito:

Energia: 303kcal
Hiilihydraatti imeytyvä: 6,5g
Rasva: 4,5g
Proteiini: 1,5g
Rasvahapot yhteensä: 3,8g
Natrium: 20mg
Kalium: 50mg
Magnesium: 3mg
Kalsium: 27mg
Fosfori: 10mg
Rauta: <0,1mg
Jodi: 13mg
A-vitamiini: 52,5mikrog
C-vitamiini: 6,0mg
Folaatti: 5mikrog

Peruna:
Energia: 311kcal
Hiilihydraatti imeytyvä: 15,5g
Rasva: 0,2g
Proteiini: 1,9g
Rasvahapot yhteensä: <0,1g
Natrium: 1,0mg
Kalium: 500mg
Magnesium: 24mg
Kalsium: 5,6mg
Fosfori: 45,0mg
Rauta: 0,7mg
Jodi: 1,0mg
A-vitamiini: 0,6mikrog
C-vitamiini: 6,5mg
Folaatti: 16,2mikrog

Pikaisesti vilkaisemalla voidaan huomata parikin asiaa: ensinnäkin energiapitoisuus on suhteellisen sama, huolimatta siitä, että perunaa kuulee monesti äidinmaitoon verrattuna kutsuttavan "tukevammaksi" tai "kunnon ruuaksi". Peruna on pääasiassa hiilihydraattia. Hyvät, välttämättömät rasvahapot puuttuvat perunasta lähes tyystin, samoin monien vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta pitoisuus on alhaisempi.

Fineli kertoo kuitenkin vain mitattavissa olevaa faktaa, ja äidinmaidon koostumus onkin mielenkiintoinen ja monitahoinen juttu - lisää äidinmaidon sisältämiä "ihmeaineita" löytyy vähän väliä. Jo maalaisjärjellä ajatellenkin on suhteellisen selvää, että ihmisen maito on yksilöllisesti ihmislapsen tarpeisiin räätälöityä ja suunniteltua - parasta mahdollista ravintoa imeväisikäiselle, eikä suinkaan lehmänmaitoon rinnastettavaa "pelkkää maitoa" perunan rinnalla. Tänä "perunakriittisenä" aikana tulee väistämättä mieleen sellainenkin radikaali ajatus, että mahtaakohan "potun" tarjoaminen ensimmäiseksi kiinteäksi ruuaksi ylipäätäänkään olla lapselle se paras ja optimaalisin vaihtoehto.

Laatua lapsille

2009-10-08T04:34:00.000-07:00

Otetaan pari teelusikallista tehotuotettua, antibioottijäämäistä lihaa ja vihanneksia. Soseutetaan se ja lisätään kolme neljäsosaa vettä ja halpaa riisitärkkelystä. Säilötään purkkiin kuukausiksi ja lätkäistään kylkeen etiketti: "Peruna-lihapataa, kehitelty yhdessä lastenlääkäreiden kanssa lapsesi parhaaksi!"

Tai ehkä vielä parempi esimerkki: otetaan pieni pala tehotuotettua, torjunta-ainekyllästettyä päärynää (tai mahdollisesti valmista päärynäsosetta). Lisätään siihen kolme neljäsosaa riisitärkkelystä, vettä ja päärynämehua. Soseutetaan, purkitetaan ja laitetaan kylkeen etiketti: "Päärynää". Vain parasta lapsellesi!

Suomi on monien tilastojen valossa maailman suurin lasten purkkiruokien kuluttaja. Täällä elää vahva usko tieteeseen ja teknologiaan (ja nutritionismiin, sanoisi Michael Pollan!) Uskomme, että oikein "lastenlääkäreiden kanssa yhteistyössä" kehitetty, tarkoin valittuja optimaalisia ainesosia sisältävä ruoka on varmasti hyvä vaihtoehto, joidenkin mielestä jopa paras.

En halua totaalisesti dissata purkkiruokia - meilläkin on tietyssä vaiheessa kulunut etenkin Hippin ja Semperin purkkeja. Elintarvikkeiden jatkaminen halvalla tärkkelyksellä on kuitenkin tunnettu teollisuuden käyttämä kuluttajien "huijauskeino", josta esimerkiksi Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella -kirjassa puhutaan. Vanhemmille syntyy mielikuva, että lapsi tarvitsee lämmintä ruokaa "kaksi purkillista päivässä", ja tähän helposti verrataan esimerkiksi lapsentahtisesti sormiruokailevan lapsen vähäiseltä näyttävää ruokamäärää.

Toinen esimerkki: Lapsiperhe menee ravintolaan ja pyytää lasten listan. Lähes poikkeuksetta tarjolla on ranskalaisia, nauravia nakkeja tai nuggetteja. Ruotsinlaivan buffetissakin monet lapset saavat tyytyä näihin, vaikka toinen toistaan herkullisempia vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

Uskomme myös, että lapset automaattisesti rakastavat roskaruokaa ja valinnanmahdollisuuden saadessaan päätyvät luonnollisesti niihin hampurilaisiin ja ranskalaisiin. Voidaan kuitenkin miettiä, missä määrin kyseessä on opittu tapa ja vanhempien asenteiden ja puheiden pohjalta herännyt kiinnostus roskaruokaan ja "makeisiksi" kutsuttaviin lisäaine-atsoväri-klöntteihin.

Taannoisen KTL:n tutkimuksen "Lapsen ruokavalio ennen kouluikää" mukaan moni lapsi saa 1-vuotiaaksi asti "terveellistä" ruokaa, mutta lapsen siirtyessä muun perheen ruokavalioon ravitsemus menee huonolle tolalle. HS jopa populistisesti uutisoi aiheesta, että "moni lapsi saa päiväkodissa terveellisempää ruokaa kuin kotona". "Terveellisyydellä" viitataan tässä arvatenkin tyydyttyneiden rasvojen ja valkoisen sokerin määrään, joka päiväkodin lihapullissa ja kinkkukiusauksissa saattaa kotiin ostettuja eineksiä alhaisempi ollakin. Sen sijaan laitoskeittiöruuan ravitsemuksellisesta laadusta muuten voitanen olla montaa mieltä: esimerkiksi natriumglutamaatin käyttö on arkipäivää (joskin esim. Espoon kaupunki on sen edelläkävijänä kieltämässä) ja ateriat voivat olla hyvinkin liha-, vilja- ja hiilihydraattipainotteisia siinä missä vihannesten osuus jää suhteellisen vähäiseksi.

Jonkinlainen kansanliike "parempaa ruokaa lapsille" olisi varmaankin paikallaan. Jo ihan pienen empiirisen kokemukseni pohjaltakin olen taipuvainen uskomaan, että ainakin useimmat lapset nauttivat ja arvostavat hyvää ja laadukasta ruokaa, jos heille sitä tarjotaan ja se esitetään houkuttelevana vaihtoehtona. Pari hyvää bisnesvinkkiä ravintola-alalle benchmarking- mielessä esimerkiksi täällä ja täällä.

Konseptiauto

2009-10-08T01:32:00.000-07:00

Auton mallinen kakkuvuoka saapui meille hiljattain täältä - kahden pojan äitinä olen nimittäin vakuuttunut siitä, että tällaiselle tuotteelle tulee olemaan käyttöä meillä myös tulevaisuudessa. :)

Ensimmäinen prototyyppi, konseptiauto (tämä on tietysti plugin-hybridi... ;-)) , syntyi kokeilumielessä pari viikkoa ennen pojan varsinaista syntymäpäivää. Ottaen huomioon täydellisen aloittelijuuteni ja kokemattomuuteni marsipaanin käsittelyssä kuin myös ylipäätään kakkujen teossa olen lopputulokseen ihan kohtuullisen tyytyväinen:

Ei-niin-täydellisestä ulkonäöstään huolimatta tämä auto kuitenkin koostuu aavistuksen verran paremmista aineksista ;-) Pohjaan on käytetty täysjyvä-speltjauhoja, intiaanisokeria ja luomukananmunia ja leivinjauhetta. Täytteenä itsetehtyä marjamehua, karviaishilloa sekä vadelma-kerma-rahkaseosta. Marsipaani on tässä se "heikoin lenkki", olen itse hulluna marsipaanikakkuihin enkä tiedä olisiko sille edes teoriassa olemassa mitään toimivaa korviketta.

Misokeitto kauden vihanneksista

2009-10-07T02:01:00.000-07:00

Misokeitto on meillä etenkin 3-vuotiaan tytön suurinta herkkua, ja maistuu se toki muillekin :)

Kauden tuoreista luomuvihanneksista väsätty misokeitto on todellinen "think globally, act locally" -ruoka. Dashijauhe, misotahna ja wakame ovat ainoat ei-kotimaiset ja ei-luomut osat tässä, ja koska tuoteselosteista en ymmärrä hölkäsen pöläystä niin saattaapa niistä löytyä sitä aasialaisessa keittiössä niin vakiokalustoon kuuluvaa E621:täkin. :( Seuraavalla kerralla tsekkaan kyllä Ruohonjuuren misovalikoimat, josko sieltä löytyisi natriumglutamaatti-vapaa versio.

Ohje täältä.

"Sushia" aamiaiseksi

2009-10-06T01:57:00.000-07:00

Olemme sushin ystäviä, mutta laiskuuden ja ajan puutteen vuoksi ostamme sitä pääasiassa valmiina silloin tällöin. Tällaiset "vaihtoehto-raakasushit" tuli kuitenkin pyöräytettyä aamiaiseksi tänään:

Puolisoni innovoi kaakaonibsbanaaneista lasten naposteltavaksi sopivan "sushiversion". Sen kaveriksi sopivat itse spontaanisti kehittelemäni "nori-rullat" eli pinaatinlehdet, joiden sisään on kääritty porkkanasuikaleita, hampun- ja auringonkukansiemeniä sekä pienenpieni loraus camelina- sekä pellavansiemenöljyä.

Raakasuklaapiirakka

2009-10-05T03:38:00.000-07:00

Kaikkien aikojen ensimmäinen raw -leipomukseni valmistui viikonlopuksi vieraita varten:

Olen aina kuvitellut raw-kokkailut jotenkin isotöisiksi, mutta totta puhuen tämä olikin paaaaljon vaivattomampi valmistaa kuin perinteiset vispattavat (sotkevat) taikinat ja uunissa paistettavat leivonnaiset!

Alkuperäinen ohje täältä seuraavin muokkauksin:
- raakakaakaojauhe oli lopussa Ruohonjuuresta, joten käytin ihan Green & Blacksia, jonka olen ymmärtänyt olevan suht lähellä "sitä itseään"
- lähimarketissamme ei ollut kaurasuurimoita, joten käytin sen sijaan 50% luomukaurahiutaleita ja 50% kauramannasuurimoita
- blenderimme odottaa korjausta edelleen, blendasin pohjan ainekset siis sauvasekoittimella ja ihan jees onnistui
- kuorrutukseren tuo ohjeen mukainen annos ei riittänyt meillä vaan jouduin tekemään noin kolminkertaisen annoksen :)

Olipa kyllä ihan mielettömän upea fiilis syödä jotakin näin hyvää vailla mitään syyllisyydentunteita - vaan päin vastoin suorastaan nauttien siitä, miten hyvää tämä tekee! Tulipa mieleen se Pollanin kirjassakin mainittu seikka, että länsimaisessa ruokavaliossa syyllisyys ja huono omatunto ovat lähes aina herkutteluun liittyviä fiiliksiä. Harmin paikka, sillä onhan vallitseva herkuttelukäsityksemme (valkoinen sokeri ja vehnäjauhot ovat sitä suurinta herkkua, jolla itseään voi palkita...) kieltämättä suhteellisen rajoittunut!

Tätä siis tullaan tekemään uudestaankin - aloin heti innovoida että saman kaavanhan mukaan voisi tehdä esim. pieniä esteettisiä "mokkapaloja" ja koristella ne kaakaonibseillä :) Lastenkin on tätä helppo syödä kiinteän rakenteen vuoksi.

Raakasuklaasta puheenollen, huomenna toivottavasti päästään tutustumaan myös tänne! Tämäniltaiset avajaiset valitettavasti missataan, vaikka siellä kuulemma on raakasuklaamaistiaisiakin tarjolla... :)

Ruokaa tänään: Pinaattitäytteiset kalarullat

2009-10-02T04:59:00.000-07:00

Yksi tämänhetkisistä suosikki-kalaresepteistämme. Ohje on yksinkertaistettu mukaelma Libanonin makuja -kirjan reseptistä "Pinaattisiikaa".

Käytämme vaihtelevasti kuhaa, siikaa, ahventa tai puna-ahventa (valitettavasti lähimarkettimme kalavalikoimat etenkin viikolla ovat kehnohkot). Quinoaa -blogissa oli postaus kalansyönnin eettisyyteen ja etenkin kalanviljelyyn liittyviin epäkohtiin liittyen ja se herätti kyllä ajatuksia. Pyrimmekin suosimaan pyydettyä kalaa aina kun mahdollista, valitettavasti niin kauan kuin haemme kalamme lähimmästä marketista.se ei ole mahdollista kovin usein :(

Pinaattia olemme tilanneet luomuruokapiirin kautta suoraan viljelijältä ja se päihittää kyllä kaupan italialaisen tuorepinaatin mennen tullen! Viime viikkoina meillä onkin syöty pinaattia runsaasti, tilasin sitä viimeksi nimittäin jättimäisen kilon pussin :)

Pinaatinlehdet siis käytetään nopeasti kiehuvassa vedessä ja levitellään perattujen, maustettujen (ehkä vähän mustapippuria ja merisuolaa) kalafileiden päälle.

Fileet kääritään rullalle ja kiinnitetään cocktail -tikuilla. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Jos aikaa ja energiaa riittää, niin lisäkkeeksi vielä esim. höyrytettyä tuoretta broccolia tai spelt-quinoa-couscousta vaikkapa tomaattimurskalla, linsseillä ja yrteillä maustettuna :)

Luomu ON terveellisempää!

2009-10-02T04:26:00.000-07:00

"Suomalainen ruoka on puhdasta." Näin me suomalaiset uskomme, ja tässä on yksi syy siihen, miksi luomubisnes on täällä vielä lapsenkengissään (tosin jotain edistystä on onneksi tapahtunut viime vuosina).

Luomun paremmuudesta on ollut jos jonkinlaista tutkimusta puolesta ja vastaan. Nyt Ranskan Elintarviketurvallisuusvirasto on julkaissut aiheesta raportin, jonka löydökset tukevat esim. Michael Pollanin kirjassakin esiintuotuja tutkimustuloksia:

Tutkimuksesta uutisoidaan luomu.fi - sivuilla:

"Uusi Ranskan Elintarviketurvallisuusviraston raportti osoittaa, että luomuelintarvikkeet ovat parempia ihmisille ja sisältävät vähemmän torjunta-ainejäämiä ja nitraattia, jonka on osoitettu aiheuttavan terveydellisiä haittoja kuten diabetesta ja Alzheimerin tautia.

Nyt julkaistu tiedeartikkeli perustuu kirjallisuustutkimukseen, jonka tekoon osallistui 50 ranskalaista asiantuntijaa eri sektoreilta. Ryhmän yhdessä hyväksymä laaja loppuraportti julkaistiin ranskaksi. Tämän raportin pohjalta on nyt julkaistu asiantuntijatarkastettu artikkeli Agronomy for Sustainable Development-tiedelehdessä.

Ranskalaistutkimuksen mukaan luomutuotteiden kuiva-ainepitoisuus on tavallisia tuotteita korkeampi ja ravintoainetiheys suurempi. Myös luomukasvisten kivennäispitoisuudet ovat korkeampia (mm rauta, magnesium).

Luomuvihannekset, -marjat ja -hedelmät sisältävät enemmän antioksidantteja kuten fenoleja ja salisyylihappoa, jonka tiedetään suojaavan syöviltä, sydänsairauksilta ja monilta muilta sairauksilta. Luomueläintuotteissa on enemmän monityydyttämättömiä rasvahappoja, joka suojaavat mm sydän- ja verisuonisairauksilta.

Eräiden vihannesten C-vitamiinipitoisuudet näyttävät olevan tavanomaista korkeampia. Mutta luomuelintuotteiden hiilihydraatti-, valkuais- ja vitamiinipitoisuuksista tarvitaan lisää tutkimuksia.
Luomuelintarvikkeet ovat valtaosin vapaita torjunta-ainejäämistä (94-100 prosenttia puhtaita). Luomuvihannekset sisältävät keskimäärin noin 50 prosenttia vähemmän nitraattia kuin tavanomaiset vihannekset. Sienien tuottamien homemyrkkyjen pitoisuuksissa ei ole eroja viljelymenetelmien välillä."

Alkuperäinen dokumentti löytyy täältä.

Harwardin malli

2009-10-02T04:10:00.000-07:00

Näkemyksiä terveellisestä ja täysipainoisesta ruokavaliosta on lukuisia. Nämä näkemykset ovat aina väistämättä kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Kansallisiin suosituksiin (esim. amerikkalainen ruokapyramidi tai suomalainen ruokaympyrä) ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös elintarviketeollisuuden intressit.

Omasta lapsuudestani tuttu ruokaympyrä perustui agraariyhteiskuntaan ja silloin saatavilla oleviin elintarvikkeisiin. Viime vuosina sen on syrjäyttänyt lautasmalli, joka sekin on saanut osakseen monenlaista kritiikkiä.

Harwardin yliopiston tutkijat ovat laatineet uusimman tieteellisen tutkimustiedon pohjalta teollisuuden intresseistä riippumattoman "terveellisen syömisen pyramidin" ("Eating Healthy Pyramid"), joka vaikuttaa kohtuullisen järkevältä mallilta:

Kuva: Harward School of Public Health

Pointit lyhyesti:
- pääasiassa tulisi syödä hedelmiä ja vihanneksia, etenkin lehtivihreää
- loput koostetaan parhaista proteiininlähteistä kuten kala, kananmuna, palkokasvit, pähkinät, siemenet - punaista lihaa voi syödä vähän satunnaisesti, mutta ei ole välttämätöntä
- terveellisiä rasvoja (oliivi-, camelina- ym. öljyt, avokado) päivittäin

Tähän vielä lisäyksenä torjunta-aineiden määrän minimoiminen ostamalla kaikki mahdollinen luomuna ja mahdollisimman puhtaana/käsittelemättömänä, niin ollaan varmaan jo suhteellisen lähellä ihanteellista ruokavaliota. Ilon Pisara -blogista löytyy myös hyvä aiheeseen liittyvä postaus "Tarvitsemmeko ravintolisiä?"

Syöminen on maataloutta

2009-09-29T06:09:00.000-07:00

Ruoan hinta on vähän väliä otsikoissa ja herättää keskustelua suomalaisten keskuudessa. Oli huojentavaa lukea Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta -kirjaa ja huomata, ettemme ole väärässä ajatellessamme, että ruoassa laatu on määrää tärkeämpää ja että ruoka ylipäätäänkin on tänä päivänä aivan liian halpaa.

Pollan kirjottaa mm. seuraavasti:

"Syöminen on maataloutta", muotoili viljelijä ja yhteiskuntakriitikko Wendell Berry tunnetun näkemyksensä, millä hän tarkoitti, ettemme ole vain passiivisia ruoankuluttajia vaan luomme omalta osaltamme meitä ruokkivat järjestelmät. Me voimme käyttää ruokarahamme joko tukemaan elintarviketeollisuutta, jolle tärkeintä on määrä ja helppous tai lisäarvo, tai vahvistamaan ruokaketjua, jonka ytimessä ovat sellaiset arvot kuin laatu ja terveys. Jälkimmäinen vaatii kuin vaatiikin enemmän rahaa ja vaivaa, mutta kun ruoan hankkimiseen alkaa suhtautua paitsi kuluttamisena myös eräänlaisena äänestämisenä - äänenä terveyden puolesta sen laajimmassa merkityksessä - ei enää halua pihistellä nimenomaan ruoasta".

Lidlin suosio Suomessakin on yksi hyvä esimerkki siitä, että halvan ruoan perässä juostaan. Minulle mahdollisimman halpa ruoka tuo mieleen monia epäkohtia alkaen ruoan tuotantoketjusta ja päättyen sen terveellisyyteen - tunnetusti epäterveellinen ruoka kun on terveellistä halvempaa (esim. pikaruokapaikoissa virvoitusjuoma kuuluu aterian hintaan ja vesi maksaa, tai maustamaton jogurtti on kalliimpaa kun aspartaami-hedelmäesanssi-mössö. Ylipäätäänkin pitkälle jalostettu ruoka on usein jalostamatonta kalliimpaa, luomusta ja ei-luomusta puhumattakaan.

Halvan ruuan välttelystä puhumalla en ihannoi ruualla snobbailua tai tarkoita, että kaupassa pitäisi kotimaisten aamiaismurojen sijaan valita Nestlen tuote, koska se on "kalliimpi merkkituote" . Korkea hinta itsessään ei ole yhtä kuin laatu, vaan kokonaisuus ratkaisee.

On selvää, ettei kaikilla ole mahdollisuutta ja varaa valita sitä terveellisempää ja eettisempää vaihtoehtoa kaupan hyllyltä. Itse olen huomannut, että usein kuitenkin on kyse myös priorisoinneista. Ruoka on oikeastaan kaikkein henkilökohtaisin ja meitä syvimmin koskettava asia, jota kulutamme: suoranaisesti omaan terveyteemme ja hyvinvointiimme vaikuttava tekijä. Miksi emme siis panostaisi siihen?

Maailman paras maapähkinävoi

2009-09-29T05:16:00.000-07:00

Olemme koko perhe maapähkinävoin ystäviä, mutta käyttöä on vähän hillinnyt se, että tuotteet ovat useimmiten olleet isojen korporaatioiden tuotteita, joihin lisäksi on lisätty mm. sokeria ja ties mitä muuta. No, mopo karkasi käsistä tyystin kun jokin aikaa sitten löysimme tämän Urtekramin version Ruohonjuuresta - lähimarketista ei (onneksi?) vielä tätä saa, vaikka siellä hyvät Urtekram-valikoimat onkin! Nyt tätä lähtee purkillinen aina Ruohonjuuri-reissulta mukaan.

Ainesosaluettelo on vaikuttava: luomumaapähkinöitä 99,5% ja himalajansuolaa 0,5%, ei muuta. Loistava tuote lapsiperheille siis. Meillä tätä syödään mm. hapankorppujen päällä :)

Cacao nibs -banaanit

2009-09-23T04:58:00.000-07:00

Aamiaiseksi söimme tällaiset kivat ja maailman helpoimmin valmistettavat snacksit, joiden ohje on alunperin täältä.

Olen pitkään yrittänyt ideoida käyttövinkkejä nibseille ja tässä mielestäni yksi erittäin hyvä sellainen - näin saa nibsit uppoamaan lapsillekin :)

Ruokaa tänään: Pinaatti-hirssi-salaatti

2009-09-22T05:59:00.000-07:00

Mitä meillä syödään tänään? Pikainen kaapin perukoilta löydetyistä aineksista kyhätty salaatti:

- jäävuorisalaattia

- luomukirsikkatomaatteja

- kurkkua

- persiljaa

- kananmunaa

- hirssiä

- aurinkokuivattuja tomaatteja

- tuoretta pinaattia

Pinaatin ansiosta tätä tekisi mieli kutsua jopa jonkinasteiseksi superfood-salaatiksi. Etenkin, kun lisäkkeeksi vielä hampun- ja auringonkukansiemeniä ja lapsille herkkujaan, Urtekramin luomucashew-pähkinöitä.

("Ruokaa tänään!" on vajaa 2-vuotiaan poikani nälkäisenä toistelema slogan. Kehittelen tästä mahdollisesti ajan myötä jonkinlaista juttusarjaakin, omaksi ja muiden inspiraatioksi.)

The Alkusanat

2009-09-22T05:47:00.000-07:00

Tämän aloitusta olen kypsytellyt mielessäni pitkään, pitkään. Aiemmin olen blogannut perheemme sisäiseen käyttöön ja menuplännäys-tarkoituksessa "mitä meillä syötiin tänään" -periaatteella. Nyt kun ajatuksia ja kiinnostusta ravitsemusasioihin ja laadukkaaseen ruokaan on enemmänkin, laajennan tätä ideaa vielä astetta pidemmälle ja muidenkin iloksi.

Suomalainenkin blogosfääri alkaa jo kukoistaa hyvän ja laadukkaan, oikean ruuan tärkeyttä hehkuttavista blogeista. Minulla ei ole tarpeeksi tietoa (ainakaan vielä) jotta voisin tuoda siihen hirveästi uutta. Lähinnä kirjoittelen asioista lapsiperheen näkökulmasta: helppoa, nopeaa arkiruokaa ja silti parhaista aineksista, terveyttä tai hyvinvointia kompromissaamatta.