Syöminen on maataloutta

Ruoan hinta on vähän väliä otsikoissa ja herättää keskustelua suomalaisten keskuudessa. Oli huojentavaa lukea Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta -kirjaa ja huomata, ettemme ole väärässä ajatellessamme, että ruoassa laatu on määrää tärkeämpää ja että ruoka ylipäätäänkin on tänä päivänä aivan liian halpaa.

Pollan kirjottaa mm. seuraavasti:

"Syöminen on maataloutta", muotoili viljelijä ja yhteiskuntakriitikko Wendell Berry tunnetun näkemyksensä, millä hän tarkoitti, ettemme ole vain passiivisia ruoankuluttajia vaan luomme omalta osaltamme meitä ruokkivat järjestelmät. Me voimme käyttää ruokarahamme joko tukemaan elintarviketeollisuutta, jolle tärkeintä on määrä ja helppous tai lisäarvo, tai vahvistamaan ruokaketjua, jonka ytimessä ovat sellaiset arvot kuin laatu ja terveys. Jälkimmäinen vaatii kuin vaatiikin enemmän rahaa ja vaivaa, mutta kun ruoan hankkimiseen alkaa suhtautua paitsi kuluttamisena myös eräänlaisena äänestämisenä - äänenä terveyden puolesta sen laajimmassa merkityksessä - ei enää halua pihistellä nimenomaan ruoasta". 

 
Lidlin suosio Suomessakin on yksi hyvä esimerkki siitä, että halvan ruoan perässä juostaan. Minulle mahdollisimman halpa ruoka tuo mieleen monia epäkohtia alkaen ruoan tuotantoketjusta ja päättyen sen terveellisyyteen - tunnetusti epäterveellinen ruoka kun on terveellistä halvempaa (esim. pikaruokapaikoissa virvoitusjuoma kuuluu aterian hintaan ja vesi maksaa, tai maustamaton jogurtti on kalliimpaa kun aspartaami-hedelmäesanssi-mössö. Ylipäätäänkin pitkälle jalostettu ruoka on usein jalostamatonta kalliimpaa, luomusta ja ei-luomusta puhumattakaan.

Halvan ruuan välttelystä puhumalla en ihannoi ruualla snobbailua tai tarkoita, että kaupassa pitäisi kotimaisten aamiaismurojen sijaan valita Nestlen tuote, koska se on "kalliimpi merkkituote" . Korkea hinta itsessään ei ole yhtä kuin laatu, vaan kokonaisuus ratkaisee.

On selvää, ettei kaikilla ole mahdollisuutta ja varaa valita sitä terveellisempää ja eettisempää vaihtoehtoa kaupan hyllyltä. Itse olen huomannut, että usein kuitenkin on kyse myös priorisoinneista. Ruoka on oikeastaan kaikkein henkilökohtaisin ja meitä syvimmin koskettava asia, jota kulutamme: suoranaisesti omaan terveyteemme ja hyvinvointiimme vaikuttava tekijä. Miksi emme siis panostaisi siihen?