Sohvaperunasta liikkujaksi - miten?

Kuulun siihen yhä kasvavaan joukkoon ihmisiä, jotka jotenkuten onnistuivat sinnittelemään elämässään keski-iän kynnykselle asti harrastamatta oikeastaan mitään säännöllistä liikuntaa – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Suurimpina syinä tähän omalta osaltani oli muutamien lannistavien koululiikuntakokemusten perusteella muotoutunut "minä en ole liikunnallinen, liikunta ei ole minun juttuni" -identiteetti  sekä koettu ajan puute, joka oli esteenä säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamiselle niin sinkkuaikoina kuin perheellisenäkin. Oli vaikea käsittää, miten ja mistä ihmeestä monet jo muutenkin kiireiset ihmiset löytävät aikaa liikkumiseen säännöllisesti. 

Kuten varmasti kaikki meistä, tiedostin itsekin kyllä liikkumisen hyödyt. Niin kauan kuin asia tuntui pakkopullalta, jota "pitäisi" tehdä vaikkei kiinnosta, oli vaikea löytää säännöllisyyttä ja mielekkyyttä arkiliikuntaan. Itse havahduin vasta 35-vuotiaana siihen, että päivät kuluivat toimistossa istuessa ja ylipainoakin oli kertynyt. Jotain tarttisi tehdä, mutta mitä? Useamman vuoden kokeilujen ja yritysten jälkeen pääsin pari vuotta sitten vihdoin aloittamaan säännöllisen lenkkeilyn hitaasti omassa tahdissa, ja siitä se innostus sitten lähti. :)

Tätä blogia ei kirjoittele sporttinen, tavoitteellisesti urheileva tyyppi vaan aivan tuiki tavallinen perheenäiti, joka on löytänyt säännöllisen arkiliikunnan ja sen elämään tuomat hyödyt. En osaa tai haluakaan jakaa treenivinkkejä tai suosituksia siitä, miten paljon ja millaista liikuntaa tulisi harrastaa tai miten urheilla tavoitteellisesti. Koska koen itsekin edelleen olevani puoliksi sohvaperuna, tiedän monien etenkin samassa elämäntilanteessa olevien painivan samojen asioiden kanssa. Mistä löytää aikaa, mistä saada motivaatiota, miten pitää sitä yllä? Ajattelinkin jakaa omat vinkkini muille näitä asioita miettiville kohtalotovereille, jotka tuskailevat säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamisen kanssa. Ja disclaimerina mainittakoon vielä, että kyseessä eivät ole tai yritä olla mitkään asiantuntijan vinkit, vaan yhden yksittäisen yksilön arkiset kokemukset. :)

 

1. Lähde liikkeelle hitaasti. Aloita pienestä. Viralliset liikuntasuositukset saattavat kuulostaa hurjilta, jos ei ole koskaan liikkunut oikeastaan yhtään. Miten ihmeessä kukaan ehtisi joka päivä liikkua puoli tuntia? Suosituksia tuijottaessa rima nousee korkealle ja voi tulla tunne, ettei kannata edes aloittaakaan, kun ei niihin yllä. Tosiasiassa kaikki liikunta on varmastikin kotiinpäin ja plussaa. Aloita vaikka kerran viikossa, sekin on varmasti parempi kuin ei mitään. Jos elämä on hektistä ja aikataulut täyteen buukattuja, mieti olisiko omalta osaltasi mahdollista edes osittain hyödyntää vaikkapa työmatkat tai jopa lounastauot? Itselleni tämä oli suurin oivallus ja on pakko todeta, että ilman työmatkajuoksun ja -pyöräilyn keksimistä pähkäilisin edelleen mistä löytää tuon  ylimääräisen ajan liikkumiseen.

2. Inspiroidu. Et koskaan voi aloittaa liikkumista liian myöhään. Lue ja seuraa muita inspiroivia, samanlaisia tai vielä huikeampia tarinoita. Toiset aloittavat triathlon-harrastuksen 70-vuotiaana, toiset juoksemisen reilusti yli kolmikymppisinä. Et ole ainoa, joka aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Löydä juuri sinulle sopivin inspiraation lähde, lue ja kuuntele muiden kokemuksia ja opi niistä, jaa myös omiasi. Itselleni esimerkiksi juoksuharrastusta aloitellessa yhtenä keskeisenä inspiraation lähteenä toimi kirjojen ja Juoksija-lehden lisäksi myös netti ja sosiaalinen media. Yhtenä itseäni ehkä eniten inspiroineista blogeista haluaisin mainita Karoliinan Candy on the Run -blogin, jonka aito, positiivinen ja iloinen fiilis tarttuu väistämättä myös lukijoihin. Vaikka itse olenkin edelleen täysin eri tasolla oleva aloittelija, olen aina saanut paljon motivaatiota ja innostusta Karoliinan postauksista. Etenkin myös viime aikoina, koska odotusaikana ja synnytyksen jälkeen ovat samat asiat pohdituttaneet. :)

3. Näe aina lasi puoliksi täynnä. Älä vertaa itseäsi muihin, etenkään edistyneempiin ja täysin eri lähtökohdista ponnistaviin. Itselleni oli alkuun kova paikka lähteä juoksulenkille, kun koko ajan itseä nuorempaa, hoikempaa ja kovakuntoisempaa porukkaa paahtoi ohi tuhatta ja sataa. Nykyään lähinnä huvittavat ne tunteet, joita silloin mielessä heräsi, vaikka onkin aivan inhimillistä, että etenkin alussa sitä usein vertailee itseään muihin. Jokaisella meillä on kuitenkin oma tiemme ja kilpailukin on käytävä ennen kaikkea itsensä kanssa, ei muiden. Ajattele lasin olevan puoliksi täynnä ja että se, että olet lähtenyt liikkeelle, päihittää aina sohvalla makaamisen 100-0. 

Sama periaate on itseäni auttanut juostessakin, silloin kun motivaatio tuntuu olevan lopussa ja mikään ei auta. On parempi katsoa kiitollisuudella taaksepäin ja kehua itseään siitä miten on päässyt jo tähän asti, kuin harmitella sitä miten paljon matkaa on vielä edessä.

4. Löydä oma motivaation lähteesi. Hyödynnä ne asiat, jotka auttavat ja tekevät liikkumisesta juuri sinulle helpompaa ja mielekkäämpää. Valitse lajit ja paikat, kuten vaikkapa juostessa reitit sen mukaan, mikä ilahduttaa myös mieltä ja silmää (kuvissa muuten näkyy yksi omista suosikki-lenkkireiteistäni). Jos Pokemon Go innostaa sinut ylös sohvalta ja ulos liikkumaan, mahtava juttu. :) Jos kuulut niihin joille uudet lenkkarit tai treenivaatteet antavat motivaatiota, go for it. Niiden hankkimisen ei muuten suinkaan tarvitse olla ympäristöä tai kukkaroa kuluttavaa, itsekin olen ison osan suosikki-urheiluvaatteistani löytänyt parilla eurolla kirppikseltä tai jopa kierrätyskeskuksesta.

5. Kun elämä potkii päähän, lähde liikkeelle. Viime aikoina ei ole voinut välttyä tutkimustuloksilta liikunnan merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille. Tässä yksi HS:n taannoinen uutisointi aiheesta sekä toinen käytännön kokemus. Monesti elämässä eteen tullut suru tai kriisi voi olla myös mahdollisuus johonkin uuteen. Itsekään tuskin olisin jaksanut jatkaa säännöllistä juoksemista alkuinnostuksen laannuttua, jollei elämä olisi koetellut ja pakottanut etsimään arjesta niitä positiivisia,  iloa ja voimaa antavia asioita, joista juoksu osoittautui yhdeksi. < 3

Parhaimmillaan elämä on sitä, kun vielä vastoinkäymisten jo jäätyä taakse huomaat että asiat, jotka silloin kannattelivat, ovat edelleen elämässä läsnä pysyvästi tuomassa iloa ja positiivisuutta jokaiseen päivään. 

Itse olen kiitollinen siitä, että olen saanut säilyttää säännöllisen liikunnan arjessani myös odotusaikana ja nyt pienen vauvan kanssa. Juoksu jäi joskus rv 30 tienoilla, mutta sen jälkeen olen nauttinut kävelylenkeistä aina vauvan syntymäpäivään asti ja heti seuraavana päivänä sen jälkeen tuli jo käytyä rauhallisella pikku kävelyllä, kun siltä tuntui. Nyt vauvan ollessa parin kuukausden ikäinen on tehnyt jo mieli kokeilla silloin tällöin hidasta hölkkäämistä, mutta pääasiassa mennään vielä pitkään pelkillä kävelylenkeillä ja jossakin vaiheessa myös kuntosali olisi tarkoitus ottaa taas mukaan kuvioihin. Täällä hyviä ohjeita raskausaikaan ja sen jälkeiseen liikuntaan.

Löytyykö sieltä ruudun takaa muita entisiä tai nykyisiä sohvaperunoita? :) 

Terveellisemmät treenieväät: suosikkejani

* kaupallinen yhteistyö *   

Liikuntaa harrastaessa hyvin olennainen osa suoritusta on hyvät treenieväät. Kun itse aloin harrastaa suht säännöllistä liikuntaa, tuli tämäkin kysymys ajankohtaiseksi. Mitä ja miten syödä ennen ja jälkeen liikuntasuorituksen, ja mistä saada tarvittaessa energiaa myös sen aikana?

"Perinteiset" urheilujuomat, -geelit ja -patukat ovat itselleni tuntuneet aina hieman keinotekoisilta ja vierailta. Esimerkiksi juoksutapahtumissa olen kuitenkin urheilujuomia ottanut, kun tarjolla on ollut, mutta geelien tilalle olen valinnut mieluummin esimerkiksi Honey Stingerin hunajapohjaisia geelejä, joista kirjoittelinkin aiemmin HCR2015-kokemusten yhteydessä.

Ilahduin itse todella positiivisesti huomatessani, että Hunajainen SAM on äskettäin tuonut markkinoille esimerkiksi juuri urheilijoita varten suunnatut hunajatikut*. Kyseessä on siis 100% luonnontuote eli hunaja, jota myydään pieninä "shotteina" isommissa pakkauksissa.

Olinkin itse jo  aiemmin pohdiskellut, että pelkkä hunaja sellaisenaan olisi mitä mainioin luonnollinen energiaboosti, mutta pohdiskellut käytettävyyttä ja mukana kuljettamista. Nämä hunajatikut olivat siis kuin suora vastaus tähän tarpeeseen! Viime aikoina ne ovatkin olleet olennainen osa etenkin aamutreenejäni. Kuulun niihin, jotka eivät yleensä syö aamiaista ennen aamulenkkiä tai -kuntosalia, suurimmaksi osaksi käytännön pakon vuoksi (arkiaamuina ei millään ole mahdollista syödä aamiaista 2-3 tuntia ennen harjoitusta). Niinpä olenkin nyt yhä useammin nauttinut esimerkiksi ennen kuntosalille menoa hunajatikun, joka kulkeekin tosi kätevästi mukana taskussa tai treenikassissa, ja saanut siitä energiaa aamutreeneihin.

Entäpä muut syötävät sitten? Hedelmät, pähkinät ja raakapatukat ovat tietysti aina in ja kätevä vaihtoehto. Sen lisäksi rahkabuumi on ollut kuntoilijoiden ja muidenkin parissa kuumimmillaan nyt pari vuotta. Itsekin olen silloin tällöin halunnut ostaa mukaan helposti lusikoitavan välipalan, ja rahkan lisäksi erityisen ihastunut olen ollut markkinoille tulleisiin kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin. Yosa Sport on ollut käytössä jo pidemmän aikaa (iso plussa mukana tulevasta muovilusikasta, jonka ansiosta herkun voi lusikoida kätevästi missä vaan  - vaikkapa matkalla salille tai jumppaan) ja nyt suureksi ilokseni kasvipohjaisten vaihtoehtojen valikoimat laajenivat entisestään, kun Alpro toi markkinoille aivan ihastuttavat, soijapohjaiset Go On -rahkat*.

Nämä ihanat uutuudet ovat Suomessa saaneet todella hyvän vastaanoton. Esimerkiksi vegaanisissa Facebook-ryhmissä niitä on koko alkuvuoden ajan metsästetty pääkaupunkiseudun kaupoista ja bongauksia jaettu innolla muiden kanssa. Itsekin viime kuukausien ajan kauppaan mennessäni olen suunnistanut lähes aina tsekkaamaan, löytyykö Go Oneja hyllystä. Helmikuun alusta tuotteita on onneksi alkanut saada Suomesta laajemminkin, ja niitä voikin nyt löytää melkein mistä vain hyvinvarustellusta ruokakaupasta!

Näistä uutuuksista hdottomia suosikkejani treenieväiksi ovat maustetut passionhedelmä ja mustaherukka, joiden tuotekonsepti muistuttaa jonkin verran maitopohjaisia, joitakin vuosia sitten markkinoille tulleita kreikkalaisia jogurtteja, joiden pohjalla on hilloa. Näissä Alpron vegaanisissa vastineissa pohjalla on siis maustettu hillo ja myös itse rahka on joko mustaherukan tai passionhedelmän makuinen. Sarjaan kuuluu myös maustamaton rahka isommassa purkissa, joka sekin on suorastaan suussasulavan hyvää esimerkiksi laadukkaan hunajan sekä tuoreiden hedelmien ja/tai marjojen kanssa nautittuna.

Mitä juomiin tulee, luonnollisempi vaihtoehto perinteisille urheilujuomille on ollut Big Tree Farms kookosvesi. Joitakin vuosia sitten oli keskustelua siitä, onko kookosvesi tuotteena ja sen ympärille syntynyt buumi pelkkää huijausta. Itse ajattelen, että valmiiden kookosvesien osalta näin ehkä osittain onkin, koska onhan kyseisessä tuotteessa myös paljon katetta ja se roudataan Suomeen toiselta puolelta maailmaa. Toisaalta urheilujuomatarkoituksessa kookosvesi jauheen muodossa on mielestäni kuitenkin aivan huippuhyvä tuote. Luonnollisempi kuin tuntemattoman kuuloisia ainesosia sisältävät urheilujuomat ja kuitenkin ravinteikkaampaa kuin pelkkä vesi. Varsin kätevä kuljettaa mukana ja sekoittaa veteen urheilujuomajauheen tapaan.

Onko sinulla omia suosikkeja treenieväistä, joita haluaisit suositella muillekin? :)

`tuotteet saatu // yhteistyössä Hunajainen Sam sekä Alpro

Joulujuoksu – Hyvän mielen juoksutapahtuma

Olen todella iloinen ja kiitollinen siitä, että kuluneen vuoden aikana olen aloittelijana saanut olla ensimmäistä kertaa elämässäni mukana upeissa juoksutapahtumissa. Vuoden 2015 Helsinki City Run, Helsinki Half Marathon sekä pari pienempää juoksutapahtumaa jäävät kallisarvoisina muistojen helminauhaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että tänä vuonna sain mahdollisuuden osallistua hienon juoksuvuoden päätteeksi Pelastakaa Lasten Joulujuoksuun lauantaina 5.12. Finlandia-talolla.

Joulujuoksu-tapahtuma on itselleni erityisen lähellä sydäntä, sillä sen tuotto ohjataan Pelastakaa Lasten lastensuojelutyöhön, tukiperhe-, tukihenkilö- ja lomakotitoimintaan. Olemme oman perheeni kanssa olleet toiminnassa mukana nyt muutaman vuoden ajan toimimalla itse tukiperheenä, ja voimme suositella mukaan lähtemistä lämpimästi kaikille, joilla siihen löytyy kiinnostusta ja mahdollisuus. Vapaaehtoistyötä, jolla on suuri merkitys ja joka on myös antoisaa tekijälleen. Tukiperhetoiminnasta kiinnostuneille lisää tietoa täältä.

Joulujuoksun sääolosuhteet eivät tänä vuonna olleet mitä parhaimmat, mutta nostan hattua kaikille meille, jotka voittivat itsensä ja uskaltautuivat mukaan sateesta, pimeydestä ja myrskysäästä huolimatta juoksemaan hyvän asian puolesta joko 5 tai 10 km. Joukkoon mahtui myös muutama huippujuoksija ja mainittakoon loppukevennyksenä, että itse vasta 4 km kohdalla hidasta vauhtia hölkötellessäni havahduin yhtäkkiä siihen, kun 10 km voittaja Alisa Vainio pinkaisi ohitseni ollessaan itse menossa jo 9 km kohdalla. :) Joka tapauksessa, me ollaan yhtä lailla sankareita ja voittajia kaikki! Suosittelen lämpimästi osallistumista tähän hyvän mielen juoksutapahtumaan. Osallistua voi myös silloin kuin sinulle parhaiten sopii, Juokse & lahjoita -periaatteella.

Helsinki Half Marathon -kokemuksia

Viime lauantaina juostiin Helsingissä kaikkien aikojen toinen Helsinki Half Marathon. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, ilmoittauduin mukaan melko viime metreillä HCR-kokemuksesta innostuneena.

No miten meni? :) Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen. Hyvin järjestetty, pienimuotoisempi juoksutapahtuma Stadin upeissa maisemissa.

Kisaexpo avautui paria päivää ennen Kansalaistorilla. Sieltä pääsi hakemaan numeron ja kisapaidan sai noutaa sitten numeroa vastaan Intersport Mikonkadulta.

Kisaexpossa juoksijoita palveli myös parin päivän ajan Armas pikaruokalan HHM Pasta Party, jossa oli tarjolla kaksi erilaista versiota -  Runners' Highin huippujuoksijoiden ja -valmentajien varta vasten juoksijoille optimaalisesti suunnittelemien reseptien mukaisesti. :) Pitihän tämä toki käydä testaamassa myös kisaa edeltävänä päivänä. Omalle lautaselleni päätyi Aki Nummelan kehittelemä "Maili" -kasvispasta, hyvää oli.

Sponsorina tapahtumassa oli myös mm. itselleni entuudestaan tuntematon Northforce, jonka geelejä juoksijoille jaettiin kisaexpossa. Itse olin jo tästä tietämättä ennättänyt hankkia pari suosikkiani Honey Stingeriä koitosta varten. Hyviksi havaittuja aiempien kokemusten perusteella ja lisäksi vieläpä luomua. Northforcesta nappasin kuitenkin mukaan sekä kofeiinillisen että kofeiinittoman version. Testiin menevät sopivan tilaisuuden tullen.

Entäpä itse juoksu sitten? :)

Lähtö tapahtui Baanalta 8.40. Se oli loppujen lopuksi mielestäni oikein hyvä aika, vaikka jakaakin mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin ja voi olla haastava kauempaa tuleville. Itse heräsin viiden jälkeen keittelemään kaurapuurot ja valmistautumaan tulevaan päivään. Toisin kuin HCR:lla, täällä kaikki juoksijat lähtivät samaan aikaan ja oman tavoiteajan mukaan asettauduttiin lähtökarsinoihin. 

Reitti oli yksi pääasiallinen syy, miksi lähdin jo tänä vuonna mukaan. Ja olihan se upea Kaivopuiston rantoineen ja Kauppatoreineen. Mukaan mahtui myös Kalasataman rosoisia tunnelmia, Arabianrannan pitkiä reittejä merenrantaa pitkin, Vallilan ja Pasilan talojen välissä puikkelehtimista. Todellinen urbaani city-reitti siis monipuolisine maisemineen.

Käytännön järjestelyt hoituivat hyvin, juomapisteitä oli sopivin väliajoin ja vettä, urheilujuomaa ja noin 15 km kohdalla geelejäkin niitä tarvitseville tarjolla.

Juoksu ei omalta osaltani sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin HCR:lla. Edeltävien viikkojen kiireet, liian vähäiset yöunet ja kaikella tapaa niin henkisesti kuin fyysisestikin HCR:aa vähäisempi valmistautuminen näkyivät sekä itse matkassa (joka tällä kertaa tuntui aika pitkältä ja raskaalta) että lopputuloksessa, joka oli viitisen minuuttia HCR-aikaa enemmän. Omalta osaltani aika on kuitenkin sivuseikka. Osallistun juoksutapahtumiin ensisijaisesti hyvän mielen vuoksi ja koska juoksisin joka tapauksessa, tapahtumissa lenkki tulee tehtyä kätevästi hyvissä tunnelmissa ja juoksuseuraakin riittää. :)

Maaliin saavuttiin kuitenkin kunniakkaasti ja lopputulemana HHM:sta jäi hyvä fiilis kaikin puolin. Mahdollisuuksien mukaan olen ehkä ensi vuonna myös mukana. Ja ainakin voin suositella tapahtumaa lämpimästi myös ensikertalaisille!

Pian se on täällä: #WeRunHelsinki

Vihjaisin taannoin Helsinki City Run –tunnelmista kirjoitellessani, että saapa nähdä missä ja milloin juoksen seuraavan puolikkaani. :) Ei mennyt montaakaan päivää tästä kepeästä heitosta, kun tein päätökseni. Se tulisi olemaan Helsinki Half Marathon, joka juostaan siis tulevana lauantaina 6.6. stadin upeimmissa urbaaneissa maisemissa.

Alun perin ajatukseni oli ollut tsekata tänä vuonna vain HCR ja mahdollisesti sitten vuoden kuluttua HHM. Olivathan tapahtumat ajallisesti niin lähellä toisiaan -  vain muutama viikko välissää - etten ennen HCR:aa pitänyt millään lailla realistisena, että aloittelija voisi juosta molemmat melkein putkeen. HCR:n jälkeen mieli kuitenkin muuttui ja löysinkin itseni hyvin pian tutkailemasta HHM:n reittiä. 

Päätöstä ei tarvinnut kauaa pohtia. Helsinki Half Marathonin reitti on yksinkertaisesti upea. Se kulkee halki monien, itsellenikin jo useamman vuosikymmenen ajalta tuttujen ja rakkaiden maisemien ja paikkojen. Aika nopeasti olin päättänyt, että haluan ehdottomasti juosta läpi sen heti ensi tilassa nyt, kun siihen tilaisuus tarjoutuu. En aikoisi odottaa vuotta, sillä koskaan voi tietää, olisiko osallistuminen vuoden päästä edes mahdollista. Elämä kun on tässä ja nyt.

Tällä hetkellä aikaa koetukseen on kokonaista kolme päivää. Startti on aikaisin lauantaiaamuna. Ylihuomenna avautuu kisaexpo Kansalaistorilla ja pääsen hakemaan numeroni. Sitä odotellessa olen HCR:n jälkeen valmistautunut seuraavasti:

HCR:n jälkeinen viikko palautumista ja paljon lepoa. Pari rauhallista palauttavaa noin 30 min lenkkiä.

Seuraava viikko saman ohjelman mukaisesti kuin HCR:llekin treenatessa toiseksi viimeinen viikko. Yksi pitkä lenkki (1,5 h) ja kolme noin 30-40 min lenkkiä, joista osassa mukana vk-harjoituksia. Lisäksi kahvakuulailua.
 

Kulunut viikko valmistautumista, kaksi rauhallista noin 30-40 min lenkkiä joista jälkimmäinen eli viimeinen ennen lauantaita on tiedossa huomenna. Ruokailut painottuneet hieman hiilaripainotteisempaan suuntaan ja tällä viikolla onkin tullut melkoisen huolettomasti herkuteltua hyvällä omallatunnolla esimerkiksi Fafa’sin, Cafe Kokon sekä The Cockin (Dessert Ping Pong table mukaan lukien - tästä myöhemmin lisää) antimilla. 

HHM:n jälkeinen viikko tuleekin olemaan itselläni hektisempi kuin aikoihin, joten saapa nähdä milloin ennätän päivittämään tänne kuulumiset lauantailta. Ainakin Instagramin puolelle välittyy kuitenkin varmasti ainakin jonkin verran päivän tunnelmia, joten kannattaa liittyä seuraajaksi sielläkin puolella. :)

Löytyykö muita HHM:lle tulijoita? Kuinka moni oli jo viime vuonna mukana? :)

Pari päivää puolimaratoniin

Parin päivän päästä koittaa elämäni ensimmäinen puolimaraton, Helsinki City Run. Minun lisäkseni 15 000 muutakin odottaa lauantaita samoissa merkeissä, osa enemmän, osa vähemmän jännityksellä. Omana tavoitteenani on ainoastaan päästä kunnialla kolmen tunnin kisa-ajassa koetus läpi. Uskoisin, että noin suureen joukkoon mahtuu mukaan monenlaista menijää, joten ihan viimeisenä ei varmaankaan (toivottavasti?) tarvitse maaliin saapua, vaikkakin häntäpäässä sitä varmasti tullaan olemaankin. Olen kuitenkin harjoitellut suhteellisen systemaattisesti kyseiseen tapahtumaan tähdäten viime syksystä saakka.
 
Netti on pullollaan toinen toistaan parempia ohjeita puolikkaalle valmistautumiseen, treeneihin, aloittelijoille ja ihan joka lähtöön. Itse olenkin aloittelijana ollut lähinnä kuuntelijan ja oppijan roolissa, mitä niihin tulee. En siis tässä vaiheessa koe voivani jakaa treenivinkkejä tai harjoitteluvinkkejä muille puolikkaalle tähtääville ensikertalaisille, mutta sen sijaan ajattelin listata hienoja ajatuksia, joista itse olen sohvaperuna-tason aloittelijana saanut paljon voimavaroja ja tsemppausta juoksuun ja harjoitteluihin. Kuten todettua, juoksuhan tapahtuu ennen kaikkea päällä eikä jaloilla.

"On good days I workout, on bad days I workout harder."

"Running slow isn't a character flaw; Quitting is."

"A short run is better than no run."

"No matter how slow you go, you are still beating everyone on the couch."

"The tragedy of life doesn't lie in not reaching your goal. The tragedy lies in having no goal to reach."

"I may not be there yet, but I'm closer than I was yesterday."

"When life throws you lemons, grab your running shoes."

"The tortoise and the hare both finished the race."

"If no one thinks you can, then you have to."

Lisää motivaatiota ja inspiraatiota voi käydä kurkkimassa vaikkapa Pinterestistä.


Näissä tunnelmissa siis lauantaita kohti!

Löytyykö lukijoista muita HCR:lle tulijoita? Tai onko muita juoksutapahtumia suunnitteilla sinun kesääsi? :)

Miksi juoksen? :)

Olen juossut nyt säännöllisesti pian vuoden päivät. Useiden satunnaisten kokeilujen jälkeen hurahdin juoksuun totaalisesti viime kesänä. Se on oma, pitkä tarinansa, josta ei juuri nyt sen enempää. Todettakoon vain, että juoksu on yksi elämäni hienoimmista asioista just nyt.

Miksi juoksen? Erittäin hyvä, jopa suorastaan filosofinen kysymys, johon löytyy myös paljon hyviä vastauksia. Olen tykästynyt Juoksija-lehden juttusarjaan, jossa joka kuukausi yksi juoksun harrastaja vastaa kysymykseen omasta näkökulmastaan. Hesarissa oli viime viikolla viikolla mitä mainioin juttu juoksusta ja juoksuvalmentaja Joonas Laurilasta. Joonas kiteytti jutussa hienosti myös omiakin tuntemuksiani ja ajatuksiani siitä, miksi juokseminen on aivan mahtavaa.

Viime viikon pitkällä lenkillä jälleen kokemani huikean "runners highin" aikana sain idean tähän postaukseen ja monta hienoa oivallusta siitä, miksi juoksen. Listaan ne tähän, vaikkakaan ajatus ei enää juokse eivätkä sanat tavoita fiiliksiä yhtä hienosti kuin tuolloin, parhaimman flown ollessa päällä.

Juoksu on yksilölaji. Päätät itse, milloin, minne ja millaista vauhtia juokset. Toki löytyy PT:t, juoksuvalmennukset ja -koulut, jotka antavat vinkkejä tekniikkaan ja suorituksen parantamiseen. Periaatteessa kuitenkin teet kaiken yksin, voitat ensisijaisesti vain oman mielesi ja omat ajatuksesi, jotka ehkä käskevät lopettamaan tai kääntymään takaisin.

Runners high. Vain toinen juoksija tietää, mistä on kyse ja miten hieno juttu on kyseessä. Laittaisin saman "sateenvarjon" alle myös sen kuuluisan aivojen nollauksen ja ajatusten tuuletuksen sekä hienot oivallukset, jotka syntyvät juostessa.

Ympäristö haltuun kuten haluat. Itse olen elänyt ja liikkunut parinkymmenen vuoden ajan aktiivisesti julkisilla kulkuneuvoilla ympäri Helsinkiä ja pk-seutua, nauttien urbaanista elämästä ja eri kaupunginosien tunnelmista. Vasta juoksuharrastus on kuitenkin tuonut kaupungin todella "iholle" ja haltuun. On huikeaa olla yhtenä hetkenä vaikkapa Töölönlahdella ja jo seuraavassa hetkessä Arabianrannassa, siirtyä hetkessä paikasta toiseen. Etäisyydet tuntuvat lyhyiltä ja paikat läheisiltä, kaikki on itse saavutettavissa kuin parin askelen päässä.

Päätät matkan ja ajankohdan itse. Mitä hektisempi elämä ja arki, sitä parempi on harrastus, jonka ajankohdan ja keston voit päättää itse tilanteen mukaan. Lähteä hyvän hetken tullen ja viipyä sen verran kuin mahdollista. Juoksulenkkarit ja -vaatteet myös kulkevat kätevästi mukana niin loma- kuin työmatkoillakin. Jos vain aikataulu antaa myöten, on lenkki helppo sisällyttää ohjelmaan myös reissuolosuhteissa.

Hyvä fiilis, joka liittyy kiinteästi myös runners high -osioon. Hyvä fiilis syntyy juostessa ja jatkuu pitkään sen jälkeen, säteillen hyvää oloa ja positiivisuutta koko päivään. Kuten yksi hyviä sanonta kuuluu: et koskaan kadu sitä että lähdit, vaan sitä, jos et lähtenyt. Pitää muuten täysin paikkansa!

Löytyykö teidän lukijoiden joukosta muita juoksufaneja? :)

Mukavaa illan jatkoa ja sporttista viikkoa!