SYKSYINEN KURPITSASOSEKEITTO

Pakko myöntää, että olen ollut hieman "myöhäisherännäinen" kurpitsojen suhteen. Jo useampana syksynä olen seuraillut sivusta, miten toiset loihtivat niistä piirakoita tai milloin mitäkin antimia syksyiseen ruokapöytään. Itse en ole tullut kurpitsoita hankkineeksi tai hyödyntäneeksi juurikaan johtuen laiskuudesta - en ole vain jaksanut etsiskellä ideoita, mitä kaikkea niistä voisi tehdä.

Nyt sitten eräänä päivänä sain tuliaisiksi kaksi isoa myskikurpitsaa ja vielä parin päivän päästä kaksi toista pientä, pyöreää oranssia kurpitsaa, joten pakkohan niistä oli jotain keksiä. :)

Päädyin sosekeittoon, jonka arvelin miellyttävän myös lapsia. Toisin kuitenkin kävi, sillä lähes kaikki lapsista vierastivat kurpitsasta tehtyä keittoa perinteisen juuressose- tai vastaavien keittojen sijaan. Me aikuiset puolestaan olimme lopputulokseen oikein tyytyväisiä. Myskikurpitsan pehmeä, hieman pähkinäinen maku yhdistettynä kurkumaan toi keittoon lämpimän, syksyisen maun. Mitä parhainta syksyistä lähiruokaa siis! :)

KURPITSASOSEKEITTO  (n. 6-7 hengelle)

2 isoa myskikurpitsaa
2 pienempää oranssia kurpitsaa
(1/2 sipulia)
vettä
sitruuna-oliiviöljyä
2 dl ruokakermaa (maito- tai kasvipohjainen)
1 rkl kurkumaa
suolaa ja mustapippuria
tuoretta chiliä
päälle tuoretta persiljaa¨

Kuori ja pilko kurpitsat, poista siemenet. Kuullota viipaleita kattilassa tai paistokasarissa sitruunaoliiviöljyssä. Jos haluat käyttää sipulia, pilko ja kuullota se myös yhdessä kurpitsojen kanssa.
 
Lisää vettä vain sen verran, että kurpitsaviipaleet peittyvät ja anna kiehua pehmeiksi. Sen jälkeen soseuta kurpitsat sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää vettä tarvittaessa. Lopuksi lisää ruokakerma ja mausteet ja kuumenna kattilassa kiehuvaksi. Halutessasi pilko sekaan tuoretta chiliä ja ripottele päällä tuoretta persiljaa.

Mitä kaikkea teillä ollaan loihdittu kurpitsoista? :)

HÄRKIS TESTISSÄ + MUUTAMA RESEPTI

Pakko myöntää, että olen  hieman hämmentyneenä seurannut maailman menoa viime kuukausien aikana. Tiedättekö sen tunteen, kun asia joka itselle on aina ollut ollut arkipäivää mutta valtavirran silmissä marginaalia ja josta on siksi vuosikymmenten ajan täytynyt pitää hieman matalaa profiilia, onkin yhtäkkiä huipputrendikkäänä kaikkien huulilla? Juuri tältä tuntuu minusta nyt vuonna 2016, kun erilaisia kasviproteiinivalmisteita toinen toisensa jälkeen pukkaa markkinoille ja yhtäkkiä kaikki ihmiset ruokavaliosta riippumatta metsästävät niitä ympäri kauppoja kiilto silmissään, niin että meininki on kuin Hulluilla Päivillä konsanaan.

Kirjoittelin taannoin ruokavaliohin liittyen myös omia kokemuksiani siitä, millaista kasvipohjaisen ruokavalion noudattaminen oli vuosikymmeniä sitten verrattuna nykypäivään. Omassa lapsuudessani 1980-luvulla kaupoissa tarjolla olevat kasvipohjaiset proteiininlähteet olivat usein pitkän kaavan mukaan kypsennettäviä kuten vaikkapa linssit ja pavut, joita liotettiin, esikeitettiin ja keitettiin pitkään ennen valmistusta. "Pikaruokavaihtoehtona" paikallisessa luontaistuotekaupassa oli tarjolla valmiita soijastroganoff- ja gulassiaineksia. Soijarouhetta ei tuolloin vielä ollut ainakaan kovin laajasti saatavilla, itse muistan törmänneeni siihen vasta 1990-luvun puolivälissä, kuin myös tofuunkin. Joka tapauksessa monipuolisen kasvisruoan kokkailu oli usein melko aikaa vievää puuhaa.

Sekä Gold&Green Foodsin kehittämän nyhtökauran että sen uusimman kilpailijan, Verso Foodin Härkis* -härkäpapuvalmisteen kantavana ajatuksena on ollut nimenomaan tarjota vastaus tähän ajankäytölliseen ruoanlaittoon liittyvään haasteeseen. Muun muassa me perheenäidit kaipaamme usein arjen kiireiden keskellä helppoja ja nopeita ratkaisuja, kuten esimerkiksi jauhelihan tyyppisiä monikäyttöisiä tuotteita. Soijarouhe on yksi hyvä ja edullinen vaihtoehto tähän, mutta haittapuolena on ei-kotimaisuus ja kaikki eivät myöskään voi tai halua soijaa syödä.

Nyhtökauran saatavuus on ollut haastavaa ja itselläni ei ole ollut mahdollisuutta olla aina oikeissa paikoissa tiettyihin kellonaikoihin, joten toistaiseksi nyhtistä olen päässyt maistelemaan vain kerran Sis. Delissä salaatin joukossa. Hiljattain markkinoille tullutta Härkistä sen sijaan on valmistaja luvannut löytyvän aina kaupoista, mikä kuulostaa oikein hyvältä - tällaisen tuotteen kun tulisi ehdottomasti olla mahdollisimman helposti ja vähällä vaivalla kaikkien saatavilla.

Härkis kuulostaa siinäkin mielessä hyvältä, että olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt miksei kotimaista härkäpapua hyödynnetä enemmän. Löysin itse joskus tämän blogin alkuaikoina (2009) Ruohonjuuresta kuivatut härkäpavut, jotka olivat kotimaista edullista lähiruokaa parhaimmillaan. Niistä tuli kokkailtua mm. keittoja ja salaatteja.

Härkis on sellaisenaan valmista käytettäväksi ja siinä mielessä vielä jauhelihaakin helpompi tuote valmistaa, että periaatteessa pelkkä lämmittäminen riittää eikä erillistä pannulla ruskistamista tms. tarvita. Itse luulenkin, että meillä tullaan käyttämään tätä hyvin samaan tapaan kuin jauhelihaa tai soijarouhettakin on käytetty: pastakastikkeissa, tortillojen ja pizzojen täytteenä jne. Ensimmäiset kokkailuni Härkiksestä olivatkin perus pastakastike sekä tex mex -salaatti. Mitäpä sen erityisempää tarvitsisikaan olla, kun on helpoista ja nopeista arkiruoista kyse. :)

HÄRKIS-PASTAKASTIKE n. 5 annosta

1 pkt Härkistä
2 prk tomaattimurskaa (esim. chilillä maustettua)
1/4 tuoretta chiliä pilkottuna
 suolaa ja mustapippuria
2 rkl sitruunaöljyä

Jos haluat päästä oikein helpolla, voit käyttää valmista pastakastiketta - niin itsekin usein teen. Tässä tapauksessa kuitenkin lämmitin ensin Härkiksen paistokasarissa, lisäsin tomaattikastikkeen ja muut ainekset ja annoin kypsentyä pannulla noin 5-10 min. Jos tykkäät sipulista (meillä osa syöjistä ei, joten en siksi käyttänyt) voit ruskistaa sen myös pannulla ensin ennen muiden ainesten lisäämistä. Kastike maistui sekä raa'an kesäkurpitsapastan (kuvassa yllä) että täysjyväfusillin kanssa.

Härkiksen maku sopi mielestäni tomaattipohjaiseen kastikkeeseen hyvin ja kaikille perheenjäsenille se maistuikin erinomaisesti. Uskoisinkin, että tästä tulee meidän perheessämmekin ainakin silloin tällöin käytettäväksi ihan varteenotettava tuote osaksi arkista ruokavaliota. 

Myös taco-mausteet sopivat hyvin härkiksen kanssa ja siitä sai helposti loihdittua suht vähällä vaivalla tex mex -henkisen salaatin.

HÄRKIS-TEX MEX -SALAATTI
(iso kulhollinen)

2 kerää jääsalaattia
3-4 tomaattia
1 pkt Härkistä
1 pss valmista taco-mausteseosta + vettä (pakkauksen ohjeen mukaan)
1/3 tuore ananas
1 punainen paprika
muutama lehti lehtikaalia
tortilla chipsejä

Ruskista tai lämmitä härkis pannulla, lisää taco-mausteet ja vesi ja sekoittele joukkoon.
Pilko salaattiainekset kulhoon, lisää härkis ja ripottele päälle tortillasipsejä.

Onko teillä jo kokkailtu Härkiksestä tai kenties nyhtökaurasta? Vinkkaa oma suosikkireseptisi kommentteihin :)


* Härkis saatu testiin valmistajalta / Verso Food

Real food, mostly plants – mietteitä ruokavalioista

* kaupallinen yhteistyö *

Ruokavaliot puhuttavat, kuten ovat jo monta vuotta puhuttaneet. Asiantuntijoita ja näkemyksiä tuntuu riittävän joka lähtöön siitä, mitä pitäisi tai kannattaisi syödä.

Itse olen käynyt vuosien ja vuosikymmenten saatossa läpi monia erilaisia vaiheita ja mietteitä aiheeseen liittyen, joita ajattelin jakaa mahdollisesti muillekin asiaa pohtiville.




Michael Pollanin "Eat real food, mostly plants" on slogan, joka itselleni on vuosien saatossa, erilaisten vaiheiden tuloksena jäänyt ehkä selkeimpänä ja kirkkaimpana periaatteena ohjailemaan syömiseen liittyviä valintoja. Se ei ole sääntö tai rajoite, pikemminkin ohjenuora. Parhaiten voin syödessäni siten, mikä hyvältä ja oikealta milloinkin ja kussakin tilanteessa tuntuu.

Kasvisruokavalion hyödyistä on viimeisen vuosien aikana puhuttu paljon eikä varmasti monikaan ole voinut olla törmäämättä tutkimustuloksiin ja suosituksiin sen hyödyistä niin ympäristön kuin yksilön terveydenkin näkökulmasta.

Itse olen ollut kasvissyöjä elämäni ensimmäiset 25 vuotta, mistä kuuluu suuri kiitos aikaansa edellä olleille vanhemmilleni. Suurimman osan tästä ajasta ruokavalioni on ollut lakto-ovo-vegetaarinen, vajaan parin vuoden ajan myös vegaaninen. Olen siis toisin sanoen elänyt kokonaisen neljännesvuosisadan ilman punaista lihaa, broileria tai monia muita eläinkunnan tuotteita, jotka ovat iso osa monen suomalaisen perusruokavaliota.

80-luvulla kasvissyönti oli todella marginaalissa niin kauppojen valikoimien ja tarjonnan kuin asenteidenkin osalta. Itsekin sain jo alakouluikäisenä vastailla aikuisten ihmettelyihin ja kauhisteluihin, mistä proteiinia ja kalsiumia sitten oikein saa ja myös kokea esimerkiksi lihapullien tai muiden liharuokien tuputtamista, koska kyllähän nyt kasvavan lapsen pitää lihaa saada. Koulu- ja päiväkotiruokailujen kanssa luoviminen oli myös jokseenkin haastavaa ja muun muassa 90-luvun lama-aikana ateriani koulussa saattoi koostua pelkistetyimmillään pelkästä näkkileivästä, koska "säästösyistä" kasvisruokavaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Voitte vain kuvitella, kuinka onnellinen olin aloittaessani lukion, jossa yli puolet oppilaista oli kasvissyöjiä tai jopa vegaaneja ja monipuolinen, lämmin kasvisruoka oli tarjolla joka päivä!

Jossakin vaiheessa siirryin kokeilemaan sekasyöjän elämää, lähinnä sosiaalisten tilanteiden helpottamiseksi. En ole itse koskaan oikeastaan halunnut tehdä syömisistäni tai syömättä jättämisistäni numeroa, ja joissakin tilanteissa tuntui vain helpommalta olla aiheuttamatta hämmennystä ja syödä sitä mitä annetaan. Muutaman vuoden opettelun ja harjoittelun jälkeen totesin kuitenkin, etten ollenkaan pidä lihasta ja sen käsittelykin tuntuu pahalta, joten siirryin takaisin syömään kasvispainotteisesti.

Tilannesidonnaisuus kuitenkin jäi ja se määrittääkin yhä vahvasti syömisiäni. En itse osta tai laita punaista lihaa ruoaksi juurikaan kuin erityistapauksissa, mutta jos esimerkiksi kasvisvaihtoehtoa ei ole jossain sosiaalisessa tilanteessa tarjolla, kunnioitan sitä ja syön mukisematta mitä annetaan, ainakin pääpiirteissään. Voisikin todeta, että edellä mainittu pollanilainen "mostly plants" -periaate on edelleen voimissaan ja ohjaa ehkä syömisiäni selkeämmin kuin jokin tietty luokittelu kasvis- tai sekasyöjien leireihin, joista kumpaankaan en itseäni tällä hetkellä edes pysty selkeästi kategorisoimaan. :)

Ymmärrys on lisääntynyt ja marginaalileima hälvennyt, mutta edelleen moni kasvissyöjä ja etenkin vegaaniruokavaliota noudattava saa vastailla kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin: mistä proteiinit, entä kaikki tarvittavat vitamiinit? Kasvipohjaisista proteiininlähteistä on tietoa täynnä netti pullollaan, joten en lähde tässä kohtaa ns. keksimään pyörää uudelleen vaan suosittelen lukaisemaan esimerkiksi nämä muutamat hyvät jutut aiheesta:

Kasvit, proteiinit ja kasviproteiinit
Liikkujan kasvisruokavalio
Ota kaikki hyöty irti kasviproteiineista
Vegaaniruokavalion koostaminen

Olipa ruokavalio mikä hyvänsä, ravintoaineiden monipuolisesta saannista tulisi huolehtia ja lautasella tulisi mielellään olla esimerkiksi kasviksista kaikkia mahdollisia värejä (#eattherainbow). Perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kun on tyypillisesti kuulunut pääosassa liha, peruna ja viljatuotteet siinä missä kasvikset, hedelmät ja vihannekset ovat jääneet valitettavan pieneen rooliin.

Kasvipohjaisina proteiininlähteinä pavut, linssit, herneet, pähkinät, siemenet ja soija eri muodoissaan ovat itselleni tuttuja jo lapsuudesta asti. Kehitys kuitenkin kehittyy ja huikean hienoja uutuuksia tulee markkinoille jatkuvasti valikoimien laajentuessa, kuten huippusuosion ja some-hypen aikaan saanut suomalainen nyhtökaura. Vaihtoehtoja siis on!

Muutama oma suosikkituotteeni, joita meiltä löytyy lähes aina kaapista, ovat vihreät ja punaiset linssit, kikherneet, erilaiset pavut* siemenet, kvinoa*, hamppuproteiini* tai -siemenet, tofu sekä soijarouhe/hiutaleet/suikaleet tai kotimainen härkäpapu eri muodoissaan. Esimerkiksi Foodinin verkkokaupasta löytyy hyvät valikoimat erilaisia kasvipohjaisia proteiininlähteitä.

Yksinkertaisimmillaan käytän näitä perusruoissa lihan korvikkeena. Soija- tai härkäpapurouhe pastakastikkeeseen tai makaronilaatikkoon jauhelihan sijaan, tofu wokkeihin ja keittoihin broilerisuikaleiden sijaan, pavut ja linssit laatikoihin ja keittoihin. Viimeksi mainitut toimivat myös mitä mainioimmin ihan vain sellaisenaan salaatteihin lisättyinä tuomaan mukaan ruokaisuutta ja proteiinipitoisuutta.

Jos mietit, mitä muuta näistä voisi kokkailla, tässä muutama resepti blogiarkiston syövereistä :)

Tulinen kookoskeitto savustetulla tofulla ja Silmusalaatilla
Tabbouleh-salaatti
Härkäpapukeitto
Raaka kesäkurpitsapasta tofulla
Parsa-härkäpapusalaatti


Iloista, terveellistä viikkoa! :)


* tuotteet saatu / yhteistyössä Foodin

Kasvisherkkuja pääsiäispöytään

* yhteistyössä Foodin *

Mitä pääsiäisenä syötäisiin? Siinäpä ajankohtainen kysymys, etenkin jos etsii vaihtoehtoja perinteisille pääsiäisruoille. Meillä päädyttin tänä vuonna tällaiseen menuun, jonka kehittelin fiilispohjalta vähän viime tingassa. Kaikki annokset sopivat kasvisruokavalioon ja halutessaan niistä saa helposti tuunattua myös täysin vegaaniset versiot.

Salaattiin halusin jotakin keväisen keltaista ja raikkaan vihreää. Proteiininlähteenä ja ruokaisuutta mukaan tuomassa Foodinin vihreät linssit.

LINSSI-APPELSIINISALAATTI (n. 5-6 hengelle)

puolikas kerä jäävuorisalaattia
1 jääsalaatti
n. 250 g tuoretta pinaattia
n. 200g Foodin vihreitä linssejä*
2 appelsiinia
1/2 kurkku
koristeeksi herneenversoja

Huuhtele linssit huolella ja keitä noin 20-25 min, huuhtele keitinvesi pois. Valmista sillä välin salaattipohja, huuhtele ja pilko salaatit kulhoon. Lisää linssit, paloiteltu kurkku, appelsiini ja herneenversot. Tarjoa halutessasi lisänä oliiviöljyä tai muuta salaattikastiketta. 

Pääruoan suhteen halusin tehdä jotakin helppoa, nopeaa ja uunissa valmistuvaa. Jo kymmenisen vuotta sitten sattumalta löysimme ja otimme käyttöön tämän ohjeen, jonka ideaan ihastuimme juurikin sen helppouden vuoksi. Aikojen saatossa olen tuunaillut ohjetta ja mm. alkuperäisen ohjeen kalkkuna on vaihtunut tofuun tai soijasuikaleisiin. Myös mausteiden suhteen reseptiä voi varioida lähes loputtomiin. Tällä kertaa aasialaisvivahteinen hunajan, soijakastikkeen, kookosmaidon ja keltaisen currytahnan yhdistelmä oli myös lasten makuun.

KOOKOS-TOFU-VIHANNESVUOKA (2 keskikokoista uunivuokaa, noin 2x5 annosta)

n. 200-300g täysjyväriisiä tai -ohraa

1 paketti tofua

noin 300-400g pilkottuja vihanneksia tai pakaste-wokvihanneksia 

1 tölkki kookosmaitoa

4 dl vettä

1-2 rkl keltaista currytahnaa

2 rkl hunajaa

0,5-1dl soijakastiketta

Paloittele tofu ja laita se uunivuokaan. Lisää kaikki muut ainekset ja sekoita. Laita n. 175-200 -asteiseen uuniin (riippuen kuinka pitkään ja kypsäksi haluat haudutella) alatasolle noin tunniksi.

Jälkiruoaksi valmistuivat raikkaan keväiset mango-passion-kookosmaljat. Soseutetusta mangosta, ananaksesta, tyrnirouheesta ja hunajasta koostuva pohja pysyy koossa kylmäpuristetun kookosöljyn ansiosta. Päällimmäinen kerros on Alpro Natural kookoksella -jogurttia, jonka päällä passionhedelmää sekä sitruunamelissan lehtiä.

MANGO-PASSION-KOOKOSMALJAT (5 annosta)

1 kokonainen, kypsä mango

1/2 tuore ananas

2-3 rkl tyrnirouhetta

1 rkl hunajaa

n. 1 dl Foodin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä* 

1 prk (noin 400-500g) kasvipohjaista kermaa tai rahkaa (tässä käytetty Alpro Natural kookoksella)

koristeluun passionhedelmää ja sitruunamelissan lehtiä

Kuori, pilko ja soseuta mango ja ananas. Lisää tyrnirouhe, hunaja ja kookosöljy. Lusikoi tarjoilulaseihin tai -kulhoihin ja laita jääkaappiin, kunnes seos on hieman kovettunut. Laita päälle kerma- tai rahkakerros. Koristele tuoreella passionhedelmällä ja sitruunamelissan lehdillä.

 * tuotteet saatu / yhteistyössä Foodin

Jalotofu meets Silmusalaatti: Blogihaaste 2/2

// yhteistyössä Jalotofu ja Silmusalaatti

 

Oli synkkä ja myrskyinen syysilta. Tarvittiin jotakin tulista, lämmintä ja terveellistä. Jotakin, mistä saisi voimaa, puhtia ja energiaa siirtyä talviaikaan.

Niin syntyi Jalotofu & Silmusalaatti -blogihaasteen toinen resepti: tulinen kookoskeitto. Ehkä jo tuttuakin tutumpi, mutta kuitenkin aina yhtä iloisesti yllättävä. Tuoreen chilin tulisuus, kookoksen ja savutofun pehmeys sekä rapean rouskuva Silmusalaatti. Maistui myös perheen pienimmille.

TULINEN KOOKOSKEITTO SAVUSTETULLA TOFULLA JA SILMUSALAATILLA
(noin 5 pienehköä annosta)

4-5 dl vettä
2 dl kookosmaitoa
1 tuore broccoli
2-3 porkkanaa
noin 200g nuudeleita
1 pkt (300g)  Jalotofu kylmäsavutofua
1-2 kokonaista tuoretta chiliä
1 rkl currytahnaa
tuoretta korianteria
Tulista Silmusalaattia

Mittaa vesi kattilaan. Pilko ja huuhtele broccolit ja porkkanat ja kiehauta muutama minuutti "al denteksi".
Lisää nuudelit ja anna kiehahtaa pakkauksen ohjeen mukaan (yleensä noin pari min).
Pienennä lämpöä ja lisää kookosmaito, paloiteltu tofu ja currytahna.
Ripottele valmiin keiton päälle tuore pilkottu chili, tuore korianteri sekä Silmusalaatti.

Tsekkaa myös samaisen blogihaasteen ensimmäinen resepti täältä :)

Jalotofu meets Silmusalaatti: Blogihaaste 1/2

// yhteistyössä Jalotofu ja Silmusalaatti

Mainitsinkin jo I love me 2015 -postauksessa Jalotofun ja Silmusalaatin blogihaasteesta. Innostuin siitä valtavasti heti haaateen saatuani, kuuluvathan molemmat tuotteet omiinkin suosikkeihini.

Tofua olen käyttänyt säännöllisesti ruoanlaitossa eri muodoissaan jo varmaan parisenkymmentä vuotta, ja erityisen paljon tykkään Jalotofun valmiiksi kylmäsavustetusta tai marinoidusta tofusta ruoanlaitossa kiireisen arjen keskellä. Jalotofun sivuilta löytyvä reseptihaku on myös todella kätevä :)

Erilaiset versot ja idut ovat myös perheemme suosikkeja salaateissa ja ruoanlaitossa. Niitä vain ei tule juurikaan kotioloissa idätettyä ja kaupastakin hyvin harvoin niitä raaskii valmiina ostaa isolle porukalle, pakkausten ollessa suhteellisen pieniä.

Silmusalaattiin tutustuin parisen vuotta sitten ja melkein koko tuotevalikoima on jo tainnut tulla kokeiltua. Erityisesti Silmusalaatissa on ihastuttanut sen nerokas viljelymenetelmä sekä salaattien tuoreus. Myös Silmusalaatin sivuilta löytyviä reseptejä on tullut silmäiltyä aina silloin tällöin!

Sain haasteeseen liittyen testiin Jalotofun Miedon chilitofun ja Kylmäsavustetun tofun, sekä retiisin, apilan ja sinimailasen versoista koostuvan Tulisen Silmusalaatin.

Mieto chilitofu oli itselleni uusi tuttavuus. Chilin ystävänä maltoin kuitenkin tuskin odottaa, että pääsisin testaamaan sitä. Päädyin lopulta kevyeen, raikkaaseen mutta hieman tuliseen raakaan kesäkurpitsapastaan, jossa pehmeää makua tuovat mukaan muun muassa höyrytetyt kotimaiset ruusukaalit ja kaiken kruunaavat sitten ne tuliset versot.

Raaka kesäkurpitsapasta chilitofulla ja Silmusalaatilla (1-2 annosta)

noin 1/2 tuore kesäkurpitsa
loraus oliiviöljyä
hieman suolaa ja pippuria
noin 200g höyrytettyjä ruusukaaleja
2-3 tuoretta, kypsää tomaattia
1-2 rkl Hunajainen Sam Aroma Deli Hunaja-Inkivääriä
1 pkt Jalotofu Mietoa chilitofua
noin 1/4 rasiallista Tulista Silmusalaattia

Poista ruusukaaleista kannat ja uloimmaiset lehdet ja höyrytä niitä kevyesti kattilassa.
Leikkaa kesäkurpitsa ohueksi "tagliatelle" -tyyppiseksi pastaksi valmiiksi lautasille. (Tähän on olemassa varta vasten suunnattuja hyviä työkaluja. Itse en sellaista omista, mutta perunankuorimaveitsellä tai juustohöylälläkin onnistuu.)

Kaada päälle oliiviöljy, suola ja pippuri ja anna niiden imeytyä kesäkurpitsan kanssa.
Paloittele tofu kuutioiksi ja marinoi sitä hetki hunajassa. Paista sitten pannulla kullanruskeaksi.
Pilko tomaatit ja halutessasi höyrytetyt parsakaalit pienemmiksi paloiksi ja sekoita kesäkurpitsapastan kanssa. Lisää tofu ja lopuksi huuhdeltu Silmusalaatti. Tarjoile heti.

Tämä oli siis blogihaasteen ensimmäinen resepti (1/2)

Toinen seuraa lähiaikoina, joten kannattaa pysyä kuulolla! 

Kiitos vielä kerran haasteesta Jalotofu & Silmusalaatti :)

Joulupöydän antimia

Meillä vietettiin tänä vuonna ensimmäistä jouluaattoa oman perheen kesken, mikä jättikin täysin vapaat kädet joulumenun suunnittelun suhteen. Hyvissä ajoin aloitettu suunnittelu kannatti, sillä sekä suunnittelija itse että muut perheenjäsenet olivat lopputulokseen suhteellisen tyytyväisiä. :)

Ihan aluksi täytyy todeta, että koko joulunajan fiksuin ja onnistunein ostos oli Ruohonjuuresta piparkakkujen tekoa varten hamstraamani maustesetti: paketit Sonnentorin luomuneilikkaa, -kanelia, -inkivääriä sekä -kardemummaa. Niillä leikittelemällä on saanut loihdittua jouluisia makuja ruokaan kuin ruokaan!

Aamiaisella nautiskeltiin mantelimaitoon tehty riisipuuro (jota voin suositella - mantelimaito toi puuroon ihanan pehmeän ja makean maun) luumukiisselin kera ja varsinainen illan menu näytti tältä.


Alkuruoat: 

Pienet saaristolaisleipäsydämet jalapeno- ja oliivihummuksen kera (16 kpl)


 8 viipaletta saaristolaisleipää
n. 150g hummusta (itse käytin valmiiksi maustettuja)
esim. persiljaa ja tilliä koristeluun
kostukkeeksi esim. mehua (itse käytin sokeroimatonta marjamehua)

Leikkaa leivästä esim. piparkakumuotilla kuvioita, kostuta ja levitä päälle hummus. Koristele persiljlla tai tillillä.

Näistä jalapenoleivät oli allokoitu pääasiassa aikuisille ja oliivileivät lapsille, ja ne kyllä maistuivatkin! Sydänten muotoilusta ylijääneet leivänpalatkin hupenivat hetkessä lasten suuhun. Itse pidin erityisesti jalapenon pirtsakasta mausta. Kiva alkupala, jota täytyy kokeilla toistekin - variaatioitahan tästä voi kehitellä vaikka kuinka!

 Graavilohirullat mädillä ja tofu-tuorejuustotäytteellä (8 kpl)

8 graavilohifileetä
n. 100g yrttimaustettua tuorejuustoa (itse käytin Tofutti-tofutuorejuustoa)
tilliä
n. 100 g muikun mätiä

Levitä fileet leikkuulaudalle, levitä päälle tuorejuusto ja tilli. Kääri rullaksi ja koristele mädillä.

Täytyy todeta, että valkosipuli-yrtti-Tofutti sopi tähän erittäin hyvin - rullista tuli todella maukkaita, vaikka ulkoasu jäikin vähän pörhistyneeksi ja etukäteen jännitin (turhaan) millainen floppi nämä tulisivat olemaan...


























Pekaanipähkinä-pestogoudasalaatti (noin 8 annosta)

erilaisia luomusalaatteja (itse käytin italialaista (!) sekoitusta, Hakaniemen Hallin Satumarjasta löytynyttä)
noin 100g tummia luomu-viinirypäleitä
puolikas hunajameloni
noin 70g pestogoudaa
pekaanipähkinöitä
camelina- ja oliiviöljyä

Pese ja laita kulhoon salaatti. Paloittele hunajameloni, lisää se ja viinirypäleet ja lopuksi pestogouda ja pähkinät. Lorauta pinnalle öljyjä.



Perinteinen rosolli, mieto versio lasten makuun (6 annosta)

noin 7-8 punajuurta
3-4 porkkanaa
iso omena
1 sipuli

Keitä tai höyrytä punajuuret ja porkkanat, pilko ja lisää joukkoon hienonnettu omena ja sipuli.


Pääruoat: 

 Poron ulkopaisti ja glögikastike tehtiin aika lailla tämän kaavan mukaan sillä erotuksella, että meidän paistimme valmistui 125 asteessa 60-asteiseksi. Yllätykseksemme lapset suorastaan hotkivat tätä - suurin osa paistista hupeni siis lasten eikä suinkaan aikuisten suihin! Glögikastikkeesta meillä valmistui pipariton versio, glöginä käytettiin Ollin luomutilan glögiä.

  
 Paahdetut punajuuret (pieni kahden aikuisen annos)

4 punajuurta
2 tl kookosöljyä
suolaa
1 rkl siirappia
0,5 rkl inkiväärihunajaa
2 rkl kuivattua timjamia ja basilikaa

Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Kaada kuumalle pannulle kookosöljy, lisää kuoritut ja lohkotut punajuuret. Mausta suolalla ja anna paahtua hetki. Lisää hunajat ja mausteet ja paahda vielä hetki. Kaada uunivuokaan ja paista uunissa noin 20-30 minuuttia.

Pääruuan lisäkkeeksi oli tarjolla myös jo aiemmin valmistunut juureslaatikko.


Jälkiruoat:

Puolukka-vaniljahalvajäädyke (noin 10 annosta)

noin 1dl puolukoita
1 prk maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
1 rkl pakastekuivattua karpaloa hunajassa
1 rkl agave-siirappia
1,5 rkl aroniajauhetta
1 rkl lucumaa
2 rkl kookoshiutaleita
200 g vaniljahalvaa
(piparkakkuja ja kookosöljyä koristeluun)

Tällaiseen kokeiluun päädyin pitkällisen googlailun tuloksena. En osannut tehdä valintaa pipari-puolukkajäädykkeen tai vaniljahalvajäädykkeen välillä, vaan päädyin yhdistelemään eri resepteistä parhaat puolet.

Sellainen kämmi kävi, että vasta ainekset sekoitettuani huomasin ettei Tofuttia saisi pakkauksen ohjeen mukaan pakastaa. Hetken arvoin muokkaanko tästä sitten jonkin rahkan tyyppisen jälkiruuan, mutta päädyin kuitenkin ottamaan riskin ja laittamaan tämän pakkaseen. Se kannatti, sillä lopputulos oli ihanan "smooth" hampaissa inhottavasti narskuviin jäädykkeisiin verrattuna - johtuiko sitten halvasta vaiko ohjeiden vastaisesti pakastetusta Tofutista, tiedä häntä.

Kamera valitettavasti oikutteli jotain jälkiruokapöydässä, joten valitettavasti tästä on ainoastaan tällainen täysin onneton kuva tarjolla ja muista jälkiruoista ei sitten olekaan. Jäädykkeen lisäkkeenä nautittiin siis sahrami-valkosuklaakakkua (lahja ystäväperheeltä, perheen äidin tekemä), kookos-suklaapalloja, ranskalaista nougatia ja sekä manteli-pähkinä-suklaakiviä.

Juomana koko aterialla oli uusi tuttavuus, Korpihillan kuusenkerkkäjuoma sekä lapsille juhlan kunniaksi marjamehua.