Real food, mostly plants – mietteitä ruokavalioista

* kaupallinen yhteistyö *

Ruokavaliot puhuttavat, kuten ovat jo monta vuotta puhuttaneet. Asiantuntijoita ja näkemyksiä tuntuu riittävän joka lähtöön siitä, mitä pitäisi tai kannattaisi syödä.

Itse olen käynyt vuosien ja vuosikymmenten saatossa läpi monia erilaisia vaiheita ja mietteitä aiheeseen liittyen, joita ajattelin jakaa mahdollisesti muillekin asiaa pohtiville.




Michael Pollanin "Eat real food, mostly plants" on slogan, joka itselleni on vuosien saatossa, erilaisten vaiheiden tuloksena jäänyt ehkä selkeimpänä ja kirkkaimpana periaatteena ohjailemaan syömiseen liittyviä valintoja. Se ei ole sääntö tai rajoite, pikemminkin ohjenuora. Parhaiten voin syödessäni siten, mikä hyvältä ja oikealta milloinkin ja kussakin tilanteessa tuntuu.

Kasvisruokavalion hyödyistä on viimeisen vuosien aikana puhuttu paljon eikä varmasti monikaan ole voinut olla törmäämättä tutkimustuloksiin ja suosituksiin sen hyödyistä niin ympäristön kuin yksilön terveydenkin näkökulmasta.

Itse olen ollut kasvissyöjä elämäni ensimmäiset 25 vuotta, mistä kuuluu suuri kiitos aikaansa edellä olleille vanhemmilleni. Suurimman osan tästä ajasta ruokavalioni on ollut lakto-ovo-vegetaarinen, vajaan parin vuoden ajan myös vegaaninen. Olen siis toisin sanoen elänyt kokonaisen neljännesvuosisadan ilman punaista lihaa, broileria tai monia muita eläinkunnan tuotteita, jotka ovat iso osa monen suomalaisen perusruokavaliota.

80-luvulla kasvissyönti oli todella marginaalissa niin kauppojen valikoimien ja tarjonnan kuin asenteidenkin osalta. Itsekin sain jo alakouluikäisenä vastailla aikuisten ihmettelyihin ja kauhisteluihin, mistä proteiinia ja kalsiumia sitten oikein saa ja myös kokea esimerkiksi lihapullien tai muiden liharuokien tuputtamista, koska kyllähän nyt kasvavan lapsen pitää lihaa saada. Koulu- ja päiväkotiruokailujen kanssa luoviminen oli myös jokseenkin haastavaa ja muun muassa 90-luvun lama-aikana ateriani koulussa saattoi koostua pelkistetyimmillään pelkästä näkkileivästä, koska "säästösyistä" kasvisruokavaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Voitte vain kuvitella, kuinka onnellinen olin aloittaessani lukion, jossa yli puolet oppilaista oli kasvissyöjiä tai jopa vegaaneja ja monipuolinen, lämmin kasvisruoka oli tarjolla joka päivä!

Jossakin vaiheessa siirryin kokeilemaan sekasyöjän elämää, lähinnä sosiaalisten tilanteiden helpottamiseksi. En ole itse koskaan oikeastaan halunnut tehdä syömisistäni tai syömättä jättämisistäni numeroa, ja joissakin tilanteissa tuntui vain helpommalta olla aiheuttamatta hämmennystä ja syödä sitä mitä annetaan. Muutaman vuoden opettelun ja harjoittelun jälkeen totesin kuitenkin, etten ollenkaan pidä lihasta ja sen käsittelykin tuntuu pahalta, joten siirryin takaisin syömään kasvispainotteisesti.

Tilannesidonnaisuus kuitenkin jäi ja se määrittääkin yhä vahvasti syömisiäni. En itse osta tai laita punaista lihaa ruoaksi juurikaan kuin erityistapauksissa, mutta jos esimerkiksi kasvisvaihtoehtoa ei ole jossain sosiaalisessa tilanteessa tarjolla, kunnioitan sitä ja syön mukisematta mitä annetaan, ainakin pääpiirteissään. Voisikin todeta, että edellä mainittu pollanilainen "mostly plants" -periaate on edelleen voimissaan ja ohjaa ehkä syömisiäni selkeämmin kuin jokin tietty luokittelu kasvis- tai sekasyöjien leireihin, joista kumpaankaan en itseäni tällä hetkellä edes pysty selkeästi kategorisoimaan. :)

Ymmärrys on lisääntynyt ja marginaalileima hälvennyt, mutta edelleen moni kasvissyöjä ja etenkin vegaaniruokavaliota noudattava saa vastailla kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin: mistä proteiinit, entä kaikki tarvittavat vitamiinit? Kasvipohjaisista proteiininlähteistä on tietoa täynnä netti pullollaan, joten en lähde tässä kohtaa ns. keksimään pyörää uudelleen vaan suosittelen lukaisemaan esimerkiksi nämä muutamat hyvät jutut aiheesta:

Kasvit, proteiinit ja kasviproteiinit
Liikkujan kasvisruokavalio
Ota kaikki hyöty irti kasviproteiineista
Vegaaniruokavalion koostaminen

Olipa ruokavalio mikä hyvänsä, ravintoaineiden monipuolisesta saannista tulisi huolehtia ja lautasella tulisi mielellään olla esimerkiksi kasviksista kaikkia mahdollisia värejä (#eattherainbow). Perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kun on tyypillisesti kuulunut pääosassa liha, peruna ja viljatuotteet siinä missä kasvikset, hedelmät ja vihannekset ovat jääneet valitettavan pieneen rooliin.

Kasvipohjaisina proteiininlähteinä pavut, linssit, herneet, pähkinät, siemenet ja soija eri muodoissaan ovat itselleni tuttuja jo lapsuudesta asti. Kehitys kuitenkin kehittyy ja huikean hienoja uutuuksia tulee markkinoille jatkuvasti valikoimien laajentuessa, kuten huippusuosion ja some-hypen aikaan saanut suomalainen nyhtökaura. Vaihtoehtoja siis on!

Muutama oma suosikkituotteeni, joita meiltä löytyy lähes aina kaapista, ovat vihreät ja punaiset linssit, kikherneet, erilaiset pavut* siemenet, kvinoa*, hamppuproteiini* tai -siemenet, tofu sekä soijarouhe/hiutaleet/suikaleet tai kotimainen härkäpapu eri muodoissaan. Esimerkiksi Foodinin verkkokaupasta löytyy hyvät valikoimat erilaisia kasvipohjaisia proteiininlähteitä.

Yksinkertaisimmillaan käytän näitä perusruoissa lihan korvikkeena. Soija- tai härkäpapurouhe pastakastikkeeseen tai makaronilaatikkoon jauhelihan sijaan, tofu wokkeihin ja keittoihin broilerisuikaleiden sijaan, pavut ja linssit laatikoihin ja keittoihin. Viimeksi mainitut toimivat myös mitä mainioimmin ihan vain sellaisenaan salaatteihin lisättyinä tuomaan mukaan ruokaisuutta ja proteiinipitoisuutta.

Jos mietit, mitä muuta näistä voisi kokkailla, tässä muutama resepti blogiarkiston syövereistä :)

Tulinen kookoskeitto savustetulla tofulla ja Silmusalaatilla
Tabbouleh-salaatti
Härkäpapukeitto
Raaka kesäkurpitsapasta tofulla
Parsa-härkäpapusalaatti


Iloista, terveellistä viikkoa! :)


* tuotteet saatu / yhteistyössä Foodin