Sohvaperunasta liikkujaksi - miten?

Kuulun siihen yhä kasvavaan joukkoon ihmisiä, jotka jotenkuten onnistuivat sinnittelemään elämässään keski-iän kynnykselle asti harrastamatta oikeastaan mitään säännöllistä liikuntaa – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Suurimpina syinä tähän omalta osaltani oli muutamien lannistavien koululiikuntakokemusten perusteella muotoutunut "minä en ole liikunnallinen, liikunta ei ole minun juttuni" -identiteetti  sekä koettu ajan puute, joka oli esteenä säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamiselle niin sinkkuaikoina kuin perheellisenäkin. Oli vaikea käsittää, miten ja mistä ihmeestä monet jo muutenkin kiireiset ihmiset löytävät aikaa liikkumiseen säännöllisesti. 

Kuten varmasti kaikki meistä, tiedostin itsekin kyllä liikkumisen hyödyt. Niin kauan kuin asia tuntui pakkopullalta, jota "pitäisi" tehdä vaikkei kiinnosta, oli vaikea löytää säännöllisyyttä ja mielekkyyttä arkiliikuntaan. Itse havahduin vasta 35-vuotiaana siihen, että päivät kuluivat toimistossa istuessa ja ylipainoakin oli kertynyt. Jotain tarttisi tehdä, mutta mitä? Useamman vuoden kokeilujen ja yritysten jälkeen pääsin pari vuotta sitten vihdoin aloittamaan säännöllisen lenkkeilyn hitaasti omassa tahdissa, ja siitä se innostus sitten lähti. :)

Tätä blogia ei kirjoittele sporttinen, tavoitteellisesti urheileva tyyppi vaan aivan tuiki tavallinen perheenäiti, joka on löytänyt säännöllisen arkiliikunnan ja sen elämään tuomat hyödyt. En osaa tai haluakaan jakaa treenivinkkejä tai suosituksia siitä, miten paljon ja millaista liikuntaa tulisi harrastaa tai miten urheilla tavoitteellisesti. Koska koen itsekin edelleen olevani puoliksi sohvaperuna, tiedän monien etenkin samassa elämäntilanteessa olevien painivan samojen asioiden kanssa. Mistä löytää aikaa, mistä saada motivaatiota, miten pitää sitä yllä? Ajattelinkin jakaa omat vinkkini muille näitä asioita miettiville kohtalotovereille, jotka tuskailevat säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamisen kanssa. Ja disclaimerina mainittakoon vielä, että kyseessä eivät ole tai yritä olla mitkään asiantuntijan vinkit, vaan yhden yksittäisen yksilön arkiset kokemukset. :)

 

1. Lähde liikkeelle hitaasti. Aloita pienestä. Viralliset liikuntasuositukset saattavat kuulostaa hurjilta, jos ei ole koskaan liikkunut oikeastaan yhtään. Miten ihmeessä kukaan ehtisi joka päivä liikkua puoli tuntia? Suosituksia tuijottaessa rima nousee korkealle ja voi tulla tunne, ettei kannata edes aloittaakaan, kun ei niihin yllä. Tosiasiassa kaikki liikunta on varmastikin kotiinpäin ja plussaa. Aloita vaikka kerran viikossa, sekin on varmasti parempi kuin ei mitään. Jos elämä on hektistä ja aikataulut täyteen buukattuja, mieti olisiko omalta osaltasi mahdollista edes osittain hyödyntää vaikkapa työmatkat tai jopa lounastauot? Itselleni tämä oli suurin oivallus ja on pakko todeta, että ilman työmatkajuoksun ja -pyöräilyn keksimistä pähkäilisin edelleen mistä löytää tuon  ylimääräisen ajan liikkumiseen.

2. Inspiroidu. Et koskaan voi aloittaa liikkumista liian myöhään. Lue ja seuraa muita inspiroivia, samanlaisia tai vielä huikeampia tarinoita. Toiset aloittavat triathlon-harrastuksen 70-vuotiaana, toiset juoksemisen reilusti yli kolmikymppisinä. Et ole ainoa, joka aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Löydä juuri sinulle sopivin inspiraation lähde, lue ja kuuntele muiden kokemuksia ja opi niistä, jaa myös omiasi. Itselleni esimerkiksi juoksuharrastusta aloitellessa yhtenä keskeisenä inspiraation lähteenä toimi kirjojen ja Juoksija-lehden lisäksi myös netti ja sosiaalinen media. Yhtenä itseäni ehkä eniten inspiroineista blogeista haluaisin mainita Karoliinan Candy on the Run -blogin, jonka aito, positiivinen ja iloinen fiilis tarttuu väistämättä myös lukijoihin. Vaikka itse olenkin edelleen täysin eri tasolla oleva aloittelija, olen aina saanut paljon motivaatiota ja innostusta Karoliinan postauksista. Etenkin myös viime aikoina, koska odotusaikana ja synnytyksen jälkeen ovat samat asiat pohdituttaneet. :)

3. Näe aina lasi puoliksi täynnä. Älä vertaa itseäsi muihin, etenkään edistyneempiin ja täysin eri lähtökohdista ponnistaviin. Itselleni oli alkuun kova paikka lähteä juoksulenkille, kun koko ajan itseä nuorempaa, hoikempaa ja kovakuntoisempaa porukkaa paahtoi ohi tuhatta ja sataa. Nykyään lähinnä huvittavat ne tunteet, joita silloin mielessä heräsi, vaikka onkin aivan inhimillistä, että etenkin alussa sitä usein vertailee itseään muihin. Jokaisella meillä on kuitenkin oma tiemme ja kilpailukin on käytävä ennen kaikkea itsensä kanssa, ei muiden. Ajattele lasin olevan puoliksi täynnä ja että se, että olet lähtenyt liikkeelle, päihittää aina sohvalla makaamisen 100-0. 

Sama periaate on itseäni auttanut juostessakin, silloin kun motivaatio tuntuu olevan lopussa ja mikään ei auta. On parempi katsoa kiitollisuudella taaksepäin ja kehua itseään siitä miten on päässyt jo tähän asti, kuin harmitella sitä miten paljon matkaa on vielä edessä.

4. Löydä oma motivaation lähteesi. Hyödynnä ne asiat, jotka auttavat ja tekevät liikkumisesta juuri sinulle helpompaa ja mielekkäämpää. Valitse lajit ja paikat, kuten vaikkapa juostessa reitit sen mukaan, mikä ilahduttaa myös mieltä ja silmää (kuvissa muuten näkyy yksi omista suosikki-lenkkireiteistäni). Jos Pokemon Go innostaa sinut ylös sohvalta ja ulos liikkumaan, mahtava juttu. :) Jos kuulut niihin joille uudet lenkkarit tai treenivaatteet antavat motivaatiota, go for it. Niiden hankkimisen ei muuten suinkaan tarvitse olla ympäristöä tai kukkaroa kuluttavaa, itsekin olen ison osan suosikki-urheiluvaatteistani löytänyt parilla eurolla kirppikseltä tai jopa kierrätyskeskuksesta.

5. Kun elämä potkii päähän, lähde liikkeelle. Viime aikoina ei ole voinut välttyä tutkimustuloksilta liikunnan merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille. Tässä yksi HS:n taannoinen uutisointi aiheesta sekä toinen käytännön kokemus. Monesti elämässä eteen tullut suru tai kriisi voi olla myös mahdollisuus johonkin uuteen. Itsekään tuskin olisin jaksanut jatkaa säännöllistä juoksemista alkuinnostuksen laannuttua, jollei elämä olisi koetellut ja pakottanut etsimään arjesta niitä positiivisia,  iloa ja voimaa antavia asioita, joista juoksu osoittautui yhdeksi. < 3

Parhaimmillaan elämä on sitä, kun vielä vastoinkäymisten jo jäätyä taakse huomaat että asiat, jotka silloin kannattelivat, ovat edelleen elämässä läsnä pysyvästi tuomassa iloa ja positiivisuutta jokaiseen päivään. 

Itse olen kiitollinen siitä, että olen saanut säilyttää säännöllisen liikunnan arjessani myös odotusaikana ja nyt pienen vauvan kanssa. Juoksu jäi joskus rv 30 tienoilla, mutta sen jälkeen olen nauttinut kävelylenkeistä aina vauvan syntymäpäivään asti ja heti seuraavana päivänä sen jälkeen tuli jo käytyä rauhallisella pikku kävelyllä, kun siltä tuntui. Nyt vauvan ollessa parin kuukausden ikäinen on tehnyt jo mieli kokeilla silloin tällöin hidasta hölkkäämistä, mutta pääasiassa mennään vielä pitkään pelkillä kävelylenkeillä ja jossakin vaiheessa myös kuntosali olisi tarkoitus ottaa taas mukaan kuvioihin. Täällä hyviä ohjeita raskausaikaan ja sen jälkeiseen liikuntaan.

Löytyykö sieltä ruudun takaa muita entisiä tai nykyisiä sohvaperunoita? :) 

Kotisynnytys: oma kokemukseni

Tänne kuuluu hyvää ja kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, viime päivät ovat menneet iloista perhetapahtumaa juhlistaessa. :)

Perheemme pienimmäinen syntyi reilu viikko sitten suunnitellusti kotonamme. Ratkaisu oli perheellemme pitkään harkittu ja pohdittu, koska koimme sen parhaaksi mahdolliseksi meille. Kokemus oli erittäin hieno, ikimuistoinen ja ehdottomasti kaikin puolin paras synnytyskokemukseni. Olen suunnitellut tätä postausta pitkään ja haluankin nyt jakaa oman kokemukseni mahdollisesti muille kotisynnytystä suunnitteleville ja tietoa etsiville.

Kotisynnytys on aihe, josta puhuttaessa keskustelua hallitsevat vahvasti tunteet ja mielikuvat. Näkemyksiä, kokemuksia ja mielipiteitä löytyy niin suuntaan kuin toiseenkin. Faktojen, tutkimusten ja tilastojen valossa perusterveelle uudelleensynnyttäjälle, jonka raskaus on sujunut normaalisti, suunnitellusti kotona synnyttäminen kätilön avustamana kuitenkin on vähintäänkin yhtä turvallista kuin sairaalassa synnyttäminen.

Synnytykseen liittyy aina riskien ja odottamattomien tilanteiden mahdollisuus. Sekä kotona että sairaalassa on omat riskinsä. On tärkeää, että tutkittua tietoa näistä riskeistä on olemassa ja ideaalinen tilanne olisikin, että tämän tiedon pohjalta jokainen synnyttäjä saisi tehdä päätöksensä siitä, millaisen paikan ja tavan kokee juuri itselleen ja vauvalleen turvallisimmaksi synnyttää. Näihin asioihin ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua tai vaihtoehtoa. Yksi kokee turvallisimmaksi sairaalaympäristön, toinen taas oman kodin.

Tästä syystä en aio tai haluakaan ottaa tässä postauksessa kantaa minkään synnytyspaikan paremmuuden tai huonommuuden puolesta. Haluan vain jakaa oman kokemukseni omasta näkökulmastani ja siinä sivussa myös kirjoitella hieman käytännön järjestelyistä ja valmistautumisesta, jos siitä olisi hyötyä myös muille mahdollisesti suunniteltua kotisynnytystä harkitseville tai aiheesta kiinnostuneille.

MIKSI?

Valitsin suunnitellun kotisynnytyksen, koska oman kokemukseni mukaan synnytys ei ole sairaus, vaan täysin normaali, fysiologinen tapahtuma. Omat aiemmat raskauteni ja synnytykseni ovat aina sujuneet täysin normaalisti, ilman ongelmia, eikä niihin ole ollut tarvetta lääketieteellisesti puuttua. Näin synnytys on saanut edetä luonnollisesti omalla painollaan ilman ylimääräisiä toimenpiteitä.

Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan synnytys ei ole ensisijaisesti lääketieteellinen toimenpide. Niin eläimillä kuin ihmisilläkin se perustuu hyvin vahvasti hormonaalisiin tekijöihin ja siihen, miten turvalliseksi ja rentoutuneeksi synnyttäjä olonsa kokee. Yhdelle sairaala tuo turvallisuuden tunteen, toiselle taas koti. Itse koin tarvitsevani ympärilleni tutun ympäristön sekä tutut ihmiset, jotka tunnen ja joihin luotan. Aiempien kokemusteni perusteella näiden asioiden merkitys synnytyksen etenemisen sekä äidin ja syntyvän lapsen hyvinvoinnin kannalta on ollut äärettömän suuri.

Ajatus kotisynnytyksestä on itselleni tuntunut luontevalta aina. Kuitenkin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten aihe oli Suomessa vielä hieman enemmän "tabu" kuin tänä päivänä, ja myös kotisynnytyksissä avustavia kätilöitä eli kotiloita oli melko vaikea löytää. Viime vuosina suunnitellut kotisynnytykset ovat kuitenkin yleistyneet, kotiloita on tullut lisää ja aiheesta myös puhutaan ja kirjoitetaan enemmän.  Esimerkiksi THL:n Äitiysneuvolaoppaaseen on lisätty oma osio kotisynnytyksestä, ja myös Aktiivinen Synnytys ry on julkaissut viime vuonna hyvän ja informatiivisen oppaan kotisynnytyksestä kiinnostuneille.

Yksi keskeinen kotisynnytystä puoltava tekijä perheellemme oli lyhyt matka lähimpään sairaalaan. Tämä onkin useimmilla kotiloilla eli kotisynnytyksiä hoitavilla kätilöillä yksi kriteereistä kotisynnytyksen hoitamiseen. Itse olemme siitä onnekkaassa asemassa, että lähin synnytyssairaala sijaitsee kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoamme. Tässä suhteessa synnyttäjät ovat toistaiseksi Suomessa valitettavan eriarvoisessa asemassa, koska esimerkiksi Pohjois-Suomessa matka lähimpään sairaalaan saattaa olla jopa satoja kilometrejä.

KOTILON LÖYTÄMINEN

Aktiivinen Synnytys ry:n sivuilta löytyy lista eri puolella Suomea toimivista, suunniteltuja kotisynnytyksiä hoitavista kotikätilöistä eli kotiloista. Esimerkiksi pk-seudulla toimii jo useita kotiloita. Itse tapasimme oman kätilöni kanssa yhteensä neljä kertaa ennen synnytystä. Synnytyksessä oli lisäksi mukana avustamassa toinenkin kätilö, jonka kanssa myös tapasimme kerran jo odotusaikana.

Itselleni oli hyvin tärkeää, että opimme kaikki puolin ja toisin tuntemaan toisiamme ennen synnytystä ja saimme keskustella avoimesti synnytykseen liittyvistä ajatuksista, toiveista ja käytännön asioista. Kotilon löytämisessä kannattaakin olla itse aktiivinen ja olla rohkeasti yhteydessä lähialuella toimiviin kotiloihin.

KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT

Suunnitellun kotisynnytyksen valmisteluissa ainakin itseäni mietityttivät etukäteen monet käytännön järjestelyt. Siinä missä sairaalasynnytykseen valmistautuessa tarvitsee lähinnä ainoastaan pakata sairaalakassi, kotisynnytystä suunnittelevan perheen täytyy tämän lisäksi tehdä kotiin jonkin verran hankintoja sekä muitakin valmisteluja kotona.

Aktiivinen synnytys ry:n sivuilta löytyy hyvä runko listasta kotiin hankittavista tarvikkeista. Itse sain omalta kotiloltani myös oikein hyvän ja kattavan "ostoslistan" jo hyvissä ajoin, niin että ehdimme hankkia kaiken tarvittavan.

 

Synnytysallas on erittäin hyvä hankinta, jos suunnitelmissa on synnytys veteen. Itse olen aiemmin käyttänyt allasta vain avautumisvaiheessa, nyt sain kokea myös vauvan syntymän veteen ja tämän perusteella voin suositella vesisynnytystä lämpimästi. Oma kotiloni toi altaan tullessaan, kuten käsittääkseni aika monilla kotiloilla sellainen onkin. Jos ei, altaita voi vuokrata esimerkiksi Aktiivinen Synnytys ry:ltä,  Ipanaisesta tai ostaa omaksi. Meillä oli käytössä La Bassine -allas, josta tykkäsin todella paljon. Se oli kätevä täyttää ja tyhjentää ja oli myös synnyttäjän kannalta oikein mukava käytössä. Altaan täyttämistä varten hankimme itse letkun ja siihen tarvittavan liittimen.

Synnytysaltaaseen tarvitaan lisäksi erillinen kertakäyttöinen suojamuovi ja lisäksi on hyvä varautua myös suojaamaan mahdolliset sängyt, sohvat ym. paikat kotona, joita mahdollisesti tulee käyttämään synnytyksen eri vaiheissa. Vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita, joiden likaantumisen kanssa ei ole niin tarkkaa, kannattaakin kaivaa hyvissä ajoin valmiiksi kaappien perukoilta. Näiden lisäksi itse koin todella kätevänä ja helppona vaihtoehtona kotimaisen Helmi & Taimi -verkkokaupan tuotteet* kotisynnyttäjälle. Käytännön järjestelyjä helpotti, kun sai kätevästi kerralla hankittua samasta paikasta niin suojat sänkyyn ja sohvalle, suojamuovin lattialle synnytysaltaan alle, suojapussit patjalle ja tyynyille kuin myös jo synnyttäneelle äidille tarpeelliset siteet ja suojat. Kaikki nämä olivat erittäin hyödyllisiä ja huomaa että pakkausten sisältö on selvästi suunniteltu juuri kotisynnyttäjän tarpeisiin.

Valmiit tyynyn ja patjan suojapussit olivat kätevät käyttää. Tyynyt sujautettiin pussin sisään ja päälle laitoin vielä tyynyliinan, jotta käyttö olisi mukavampaa. Patjan suojapussi sopii max. 120cm leveään patjaan, mutta toimii myös esim. 80-senttiseen patjaan, jota itse käytin. Täältä löytyy video molempien tuotteiden käytöstä.

Välttämättömien hankintojen lisäksi itselleni tärkeässä roolissa synnytykseen valmistautumisessa oli myös kodin valmisteleminen synnytystä ja tulevan vauvan ensimmäisiä synttäreitä varten. Täysin ylimääräistä ekstraa, mutta meille koko perheelle kiva juttu valmistautuessa uuden perheenjäsenen tervetulleeksi toivottamiseen.

Aiempien kokemusteni perusteella olin varautunut pitkään kestävään avautumisvaiheeseen ja siihen halusin sekä itseäni että myös muita paikalla olijoita varten hankkia riittävästi pientä herkullista ja terveellistä naposteltavaa. Urheilujuomana käyttämäni Big Tree Farmsin ananaksen makuisen kookosveden arvelin toimivan hyvin juomana synnytyksessäkin, joten myös sitä hommasin itselleni purkin ja synnytyksen pikku hiljaa alkaessa käynnistyä sekoitin juomaa valmiiksi jääkaappiin tulevaa koetusta varten. Sekä ruokaa että herkkuja hankittiin valmiiksi varastoon myös synnytyksen jälkeistä aikaa silmällä pitäen.

HENKINEN VALMISTAUTUMINEN

Jostain muistan joskus lukeneeni kommentin, että suunniteltuun kotisynnytykseen valmistautuminen vaatii ennen kaikkea henkistä valmistautumista. Ehkä varmasti näin onkin. Koska aihe jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita, voi siitä kertominen joskus herättää monenlaisia reaktioita esimerkiksi neuvolassa tai tuttavapiirissä. Jokainen suunniteltuun kotisynnytykseen valmistautuva joutuukin tekemään päätöksensä sen suhteen, miten ja missä määrin kertoo suunnitelmistaan lähipiirilleen. Itse koin luontevimmaksi ja helpoimmaksi kertoa asiasta vasta jälkikäteen. Odotusajan halusin pitää mahdollisimman seesteisenä ja välttää aiheuttamasta turhaa hämmennystä, huolestumista tai ehdoin tahdoin hakeutumasta keskelle debatteja tai kritiikkiä.

Henkistä valmistautumista vaatii myös avoimuus sille, että odottamattomia tilanteita synnytyksessä voi tulla eteen ja myös niitä, niihin varautumista ja niissä toimimista on hyvä pohtia etukäteen. Meille oli alusta asti selvää, että tilanteen niin vaatiessa myös sairaalaan siirtyminen on täysin mahdollinen skenaario, ja tästäkään syystä ajatusta kotona synnyttämisestä ei voinut täysin varmaksi mielessään "lyödä lukkoon" etukäteen. Oli suhtauduttava avoimin mielin niin, että toimitaan tilanteen mukaan ja tarpeen vaatiessa synnytys tapahtuu sairaalassa. Kävimmekin sekä puolison että kätilön kanssa useaan otteeseen läpi mahdollisia riskitilanteita ja miten niiden tullessa toimittaisiin.

Kirjoittelin jo aiemmassa postauksessa synnytykseen valmistautumisesta ja henkisen puolen merkityksestä siinä. Jälkeen päin voisi jälleen kerran todeta, että sen merkitystä ei todellakaan voi liikaa korostaa. Itse hyödynsin paljon muun muassa positiivisia affirmaatioita ja rentoutumisharjoituksia. Etenkin raskauden viimeisinä viikkoina kuuntelin ja tein päivittäin sekä Marie Monganin Hypnobirthing -kirjan harjoituksia että muita raskauteen ja synnytykseen suunniteltuja rentoutumisharjoituksia. Muun muassa YouTubesta löytyneet Float Away Stress - Relaxation for Pregnancy & Childbirth sekä Worry Balloons -harjoitukset osoittautuivat oikein hyviksi ja konkreettisiksi työkaluiksi, jotka säännöllisesti kuunneltuina auttoivat päästämään irti turhista huolista ja stressistä.

SYNNYTYS KÄYTÄNNÖSSÄ

Ehkä hienointa kokemuksessa oli, että kaikki eteni tosi luonnollisesti omalla painollaan, osana normaalia arkea. Aamulla herätessäni arvelin, että synnytys on ehkä käynnistymässä ja vauva tulisi syntymään joko saman päivän iltana, yöllä tai seuraavana päivänä. Laitoin alustavasti kätilölle ja myös paikalle tulevalle valokuvaajalle viestiä, että lähiaikoina on mahdollisesti jotakin tapahtumassa. Aamupäivällä kävin kävelyllä lähimetsässä ja keräsin samalla hieman valkovuokkoja.

Meillä oli ollut jo suunnitelmia ja ohjelmaa päivän suhteen, mutta ne saivat nyt jäädä, koska vaikutti selvästi siltä että synnytys on käynnissä. Päivä sujui kotona omalla painollaan ruokaa laittaessa, lasten kanssa ulkoillessa ja iltaa valmistellessa. Juhlimme synttäreitä jo vähän etukäteen ja lapset saivat poppareita ja muita herkkuja.

Illalla noin kahdeksan aikaan koko päivän aamusta asti tulleet säännölliset supistelut muuttuivat kivuliaammiksi. Lapset menivät nukkumaan, teimme normaalit iltatoimet ja juttelimme, että mahdollisesti aamulla vauva on jo syntynyt. Siirryin makuuhuoneeseen jumppapallon kanssa ja kuuntelin rentoutusharjoituksia. Olin useampaan kertaan päivän aikana viesteillyt kätilön kanssa ja laittanut tilannetietoja. Noin yhdeksän maissa soittelin hänelle, että voisivat lähteä tulemaan noin puolentoista tai parin tunnin kuluttua. Supistukset kuitenkin voimistuivat ja niitä alkoi tulla tiheämmin, joten soitin kymmenen jälkeen uudelleen, että voisivat tulla jo aiemmin ja laitoin myös valokuvaajalle viestiä.

Kätilöt saapuivat noin yhdentoista maissa, vauvan sydänäänet kuunneltiin dopplerilla ja ne olivat hyvät. Amme täytettiin ja pääsin sinne melko pian. Aluksi yritin pitää seuraa ja jutella muiden paikalla olijoiden kanssa, mutta jossakin vaiheessa pääsin siitä irti ja onnistuin rentoutumaan niin hyvin, että nukahdin aina supistusten välissä. Se oli todella rentouttavaa ja tuntui kuin olisi päässyt täysin toiseen maailmaan aina välillä lepäämään. Oli todella hieno kokemus kuinka kaikki sai edetä rauhallisesti omalla painollaan täysin luonnollisesti. Minulle ei missään vaiheessa koko synnytyksen aikana tehty kertaakaan esimerkiksi sisätutkimusta. Se oli todella hyvä, koska tykkään tilastoista ja olen taipuvainen analysointiin ja pohdintaan. Sairaalasynnytyksissä olen usein tuijotellut käyriä tietokoneen näytöltä ja analysoinut saamaani tietoa tehden mielessäni ennusteita niiden pohjalta tyyliin "viimeksi viiteen senttiin avautuminen kesti 8h, tällä kertaa siis ehkä vähän vähemmän.." jne. Tällainen rationaalinen ajattelu ei kuitenkaan edesauta synnytystä millään lailla, vaan päinvastoin hidastaa sitä ja aiheuttaa stressiä. Olikin todella hienoa saada kokea vain valtava turvallisuuden tunne ja luottamus siihen, että kaikki edistyy ja menee hienosti eteenpäin. 

Turvallisuutta toi myös tieto siitä, että paikalla olevat ammattitaitoiset kätilöt ovat paikalla juuri minua varten ja keskittyvät ainoastaan minun ja vauvani voinnin seuraamiseen. Heidän ei tarvitse samanaikaisesti juosta huoneesta toiseen useampaa eri synnytystä hoitamassa. Näin myös mahdolliset ongelmatilanteet on mahdollista havaita aikaisemmassa vaiheessa ja puuttua niihin jos tilanne vaatii.

Ponnistamisen tarvetta alkoi tulla jossakin vaiheessa ja noin parin tunnin päästä kätilöiden saapumisesta vauva syntyikin altaaseen. Se oli todella hieno kokemus, myös ponnistaminen tapahtui aivan itsestään ilman että itse olisi tarvinnut yrittää erityisesti tehdä mitään asian eteen. Aikaisemmissa synnytyksissä sikiökalvot oli aina puhkaistu synnytyksen nopeuttamiseksi, nyt vauva sai syntyä omassa kalvopussissaan. Sain ottaa hänet itse vastaan ja ihailimme vauvaa kaikki siinä yhdessä ja olimme altaassa sen aikaa että istukka sai syntyä ja napanuora katkaistiin. Vauva sai K-vitamiinin ja muut tarvittavat jutut kuten TSH-näytteenotto tehtiin.  Jossakin vaiheessa siirryimme omaan makkariin sängylle ensi-imetykseen. 

Sillä välin kun me vanhemmat fiilistelimme ensi hetkiä vauvan kanssa, kätilöt tyhjensivät altaan ja siivosivat paikat. Olikin ihmeellistä, miten parin tunnin päästä näytti siltä kuin olohuoneessamme ei koskaan olisi synnytettykään! Ennen lähtöään, pari tuntia synnytyksen jälkeen kätilöt vielä tutkivat minut ja vauvan, jolla olikin oikein hyvät mitat - painoa kaiken kaikkiaan neljä ja puoli kiloa. Nukkumaan pääsimme muutamaksi tunniksi aamuyöstä, mutta seuraavana päivänä olo oli todella energinen ja virkeä heti aamusta. Vauvan synttäreitä juhlittiin heti isompien lasten kanssa ja heidän ensimmäiset hetkensä vauvan kanssa olivat aivan ikimuistoisia.

Oli todella hienoa miten luonnollista ja tietyllä tapaa helppoa kaikki oli. Ei stressiä siirtymisistä mihinkään pois kotoa, huolta tai pohdintoja siitä milloin tulisi lähteä ja minne mahtaisi mahtua, millainen henkilökunta olisi vastassa, milloin päästettäisiin lähtemään kotiin jne. Kaikki tapahtui täysin osana normaalia elämää ja synnytyksen jälkeen pääsi heti kiinni normaaliin arkeen vauvan kanssa, mikä on itselleni aina tuntunut hyvältä ja oikealta siinä missä jollekin toiselle lepääminen sairaalassa ennen arkeen siirtymistä saattaa olla tervetullutta.

Parin päivän ikäisenä kävimme vauvan kanssa sairaalassa lastenlääkärin tarkastuksessa. Se sujui oikein hyvin, kiitos kotilollemme joka oli hoitanut käytännön asiat aina ajan varaamisesta alkaen. Myös ensimmäinen neuvolakäynti vajaan viikon iässä sujui hienosti.

Vaikka synnytys onkin vain yksi päivä elämässä, vaikuttaa se aina naiseen ja varmasti monesti myös muuttaa häntä ihmisenä. Voin itse jo nyt todeta, että nuorimman lapseni syntymä kotona on varmasti ollut yksi elämääni voimakkaimmin muuttaneista kokemuksista. Parempaa alkua vauva-arkeen ei olisi voinut saada. 

Olenkin sydämestäni todella kiitollinen koko upealle synnytystiimilleni. :)

Hyvinvoinnin Tavaratalosta ** herkut vastasynnyttäneelle äidille kätevästi suoraan kotiovelle kannettuna :)

Nyt täällä nautitaan vauvantuoksuisesta arjesta, kevätauringosta ja täyteen kukoistukseen hetkessä puhjenneesta luonnosta. Puista vihreine lehtineen ja kukista, jotka loistavat kaikissa mahdollisissa väreissä. Puutarhapalstalla on jo ensimmäiset kevätkylvöt saatu käyntiin ja päivittäiset kävelylenkit vauvan kanssa keväisen luonnon keskellä ovat tällä hetkellä ihan parasta!

Lisää kotisynnytys-aiheesta:

Kotisynnytyksestä tietoa Aktiivinen Synnytys ry:n sivuilla
Helsingin Sanomat: Avustavia kätilöitä helpompi löytää: Kotisynnytykset yleistyvät
MTV3 juttu kotisynnytyksistä, toukokuu 2016
Opinnäytetyö Saana Niemelä: Äitien kokemuksia suunnitellusta kotisynnytyksestä 


* yhteistyössä Helmi & Taimi -verkkokauppa
** sis. affiliate-linkkejä 

Hemmottelua odottajalle: Lempparijuttuja

Jokainen meistä kaipaa silloin tällöin pientä hemmottelua ja luksusta arkeen. Eikä suinkaan vähiten odottava äiti. :) Erityisesti raskauden loppumetreillä, kun olo alkaa olla jo malttamaton uutta tulokasta odotellessa, pienet arkea ilahduttavat ja sulostuttavat asiat ovat enemmän kuin paikallaan!

Listaanpa myös tänne blogin puolelle muutamia ihania juttuja, joista itse olen nauttinut kuluneen kevään aikana.

1) Ihanan raikkaat, hedelmäiset smoothiet/smoothiekulhot, jädet ja mehujäät.

Aamun aloitus tai piristys keskellä päivää. Mikä voisi olla parempaa? Jäätelökausikin tekee tuloaan ja lapset alkavat myös jo kysellä ihanien hedelmäisten mehujäiden perään. Tässä pari meillä jo vuosien varrella hyväksi havaittua reseptiä.

Mehujäät
Nice cream eli banaanijäde, perusohje
Chocolate Nice Cream eli suklainen banaanijäätelö
Täydellinen smoothiekulho - 5 vinkkiä
Mansikka-lime-smoothie
Pari helppoa aamiaisvinkkiä

2) Goodion raakasuklaat.

Olen ollut alusta asti täysin rakastunut Goodion raakasuklaisiin. Helsingissä valmistettavat suklaat ihastuttavat paitsi laadullaan ja maullaan, myös pakkauksillaan ja uusia innovaatioita pukkaa jatkuvasti. Ei ihme, että Goodio saavutti suosiota myös kansainvälisessä suklaakilpailussa ihan hiljattain. Isot onnittelut! :)

Viimeisin uutuus 80% Pure Nacional on ehkä parasta, mitä voi olla. Se on valmistettu maailman harvinaisimmasta kaakaolaadusta. Prosenttimäärä takaa sen, että kaakaon maku pääsee oikeuksiinsa. Mikä olisi ihanampaa kuin pala tätä päiväkahvin kanssa? :)

3 ) Tuoreet, raikkaat hedelmät

Nämä eivät enempää esittelyjä kaipaa. Parempaa saa hakea. Tsekkaa myös vinkkejä vanhasta postauksesta: Helppoja herkkuja hedelmistä :) 

3) Kuppi teetä.

Suomessa raskausajan ravitsemussuosituksissa kehotetaan varmuuden vuoksi yleisesti välttämään "yrttiteen" käyttöä, koska riittävästi tietoa terveysvaikutuksista ei ole. Kuitenkin etenkin raskausajan loppuvaiheeseen on myös tarjolla useita odottaville suunnattuja, hyvää tekeviä ja rentouttavia teesekoituksia, joita voi nauttia hyvillä mielin. Oma suosikkini on ollut Earth Mama Angel Babyn 3rd Trimester Tea ja synnytyksen jälkeiseen aikaan odottamassa on jo myös Weledan Imetystee, jota voi ohjeen mukaan käyttää jo raskauden loppuvaiheesta alkaenkin.

4) Tuore ananas!

Mielitekoja tulee ja menee, mutta tämä ei ole ainakaan sieltä pahimmasta päästä! Tuore, mehukas ananas on ihana välipala ja maistuu sen lisäksi vaikka salaatissa. Se on mitä mainioin herkku myös painoaan tarkkaileville, koska sitä onkin osuvasti tituleerattu myös "keventäjän karkiksi", eikä suotta!

5) Kevään uutuuksia ja löytöjä

Muutamia kevään aikana löydettyjä helmiä, joista osa vielä odottaa käyttöä ja osa kulkee jo tällä hetkellä mukana arjessa. Näistä en luovu :)

Boobin Activewear -imetysvaatteet. Aivan mahtavaa! Kymmenen vuotta sitten tuntui, ettei odottavia ja imettäviä äitejä huomioida juuri mitenkään vaatebisneksessä ja valikoimat olivat melko suppeita. Nyt olen silmät ymmyrkäisinä esimerkiksi tarjolla olevien treenivaatteiden määrästä. Viimeisimpänä kuulin 2XU:n tuovan tänä keväänä markkinoille sekä odottajille että raskauden jälkeiseen aikaan suunnatut kompressiotrikoot. Kyllä nyt kelpaa, eikä jää liikunnan harrastaminen ainakaan vaatteista kiinni! :)  

Weleda granaattiomenaseerumi.* Aivan ihanan virkistävä ja ihoa kosteuttava seerumi, johon ihastuin heti ensi kokeilemalta. Myös Weledan Jardin de Vie -parfyymiä on pakko hehkuttaa! Sain sen joululahjaksi ja on ehkä yksi ihanimmista tuoksuista koskaan. Myös pakkaus ilahduttaa silmää joka kerta :) Tutustu Weledan tuotteisiin ja muihin Jolien luonnonkosmetiikkauutuuksiin** tästä.

Hunajainen SAM hunajatikut*, joista löytyykin lisää juttua täältä. 

Solgar Prenatal Nutrients, hyvä vitamiinilisä odottajalle.


Onko sinulla odotusajan suosikkituotteita tai muita vinkkejä hemmotteluun? :)
Ihanaa loppuviikkoa!


* tuotteet saatu / yhteistyössä Weleda & Hunajainen SAM 
** sis. affiliate-linkkejä

Raskausajan hyvinvointi: pari vinkkiä

// yhteistyössä Foodin //

Kuten sekä Instagramin puolelta että edellisestä postauksesta on käynyt ilmi, omalta osaltani tiedossa on lähitulevaisuudessa iloinen perhetapahtuma, kun saamme perheenlisäystä tulevan kevään aikana. :) Luvassa on siis lähitulevaisuudessa jälleen enemmän asiaa niin odotus- kuin vauva-aikaankin liittyen, joten erityisesti näistä aiheista kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla!

Blogin "edellisessä elämässä" 5-6 vuotta sitten olen kirjoittanut jonkin verran aiheen tiimoilta, mm. imetyksestä, kiinteiden ruokien aloituksesta että pienten lasten ravitsemuksesta.  Tällä kertaa ajattelin kirjoitella nimenomaan raskausajan hyvinvoinnista paitsi ravitsemusmielessä, myös kokonaisvaltaisemmin.

On selvää, että odotusaika voi olla eri ihmisille hyvin erilainen kokemus ja toisille myös sekä fyysisesti että henkisesti raskaampaa, kun taas toisille elämän parasta aikaa. Itse olen ollut onnellisessa asemassa siinä, että voin enemmän samaistua jälkimmäiseen. Parhaimmillaan sekä odotus, synnytys että vauva-aika voivat olla hyvin voimaannuttavia ja positiivisia kokemuksia. Monet tekijät vaikuttavat siihen, että aina kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Haluaisin kuitenkin jakaa muutaman asian, jotka itse olen odottajana kokenut tärkeiksi ja omaa hyvinvointiani lisääviksi tämän ainutlaatuisen elämänvaiheen aikana.

TERVEELLINEN RUOKAVALIO

Terveellinen, monipuolinen ja hyvää tekevä ruokavalio on yksi tärkeimmistä kulmakivistä myös raskausaikana. Onhan ravitsemuksella valtava merkitys niin äidin kuin kehittyvän lapsenkin näkökulmasta.

Monet suositukset ja ohjeistukset keskittyvät lähinnä korostamaan, mitä ruokia tai ruoka-aineita tulisi välttää. Moni odottaja stressaa siitä, tuliko vahingossa syöneeksi jotakin "kiellettyä" ja myös sivullisilla on usein käsityksiä siitä, mitä raskaana olevat "eivät saa" tai "saavat" syödä. Itse ajattelen, että vähintään yhtä tärkeää on lähestyä asiaa positiivisen kautta ja keskittyä siihen, mitä kannattaa syödä ja mikä tuo erityisen hyvää oloa ja lisää hyvinvointia sekä äidille että vauvalle.

Etenkin jos raskausaika osuu syksyn ja talven pimeyden keskelle ja väsymystäkin pukkaa päälle, on aivan mahdollista, että suhteellisen terveellisestikin syövän odottajan alkaa tehdä mieli sokeria, valkoista vehnäjauhoa ja monenlaista "hiilarihöttöä". Myönnän itsekin asiaan viime aikoina törmänneeni :) Kuitenkin niin kauan, kuin satunnaiset epäterveelliset "repsahdukset" eivät ole hallitsevassa roolissa ja ruokavalio koostuu pääosin terveellisestä, ravinteikkaasta ja luonnollisesta ruoasta, ei liene syytä huoleen.

Itse olen pyrkinyt syömään paljon vihanneksia, hedelmiä ja vihreää, vaikka se talvella onkin näissä olosuhteissa toisinaan hieman haastavaa. Kätevä lisä esimerkiksi aamusmoothieen ovat olleet Foodinin pinaattijauhe sekä viherjauhe*, joista saa helposti lisättyä erilaisia vihreitä sekä ravinteita päivittäiseen ruokavalioon.

RASKAUSAJAN LIIKUNTA

Liikunnan merkitystä odotusaikana ei voi aliarvioida. Suositushan on liikkua vähintään viitenä päivänä viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Jo puolen tunnin kävelylenkki päivässä virkistää kummasti ja tuo hyvää oloa. Ihannetilanteessa odottajakin voi harrastaa monia lajeja turvallisesti ja saada monipuolista liikuntaa, josta on hyötyä sekä raskausaikana, synnytyksessä että sen jälkeen.

KEMIKAALIKUORMAN MINIMOINTI

Monet asiantuntijat ovat viime vuosina ottaneet voimakkasti kantaa arjen kemikalisoitumiseen ja tutkineet sen vaikutuksia etenkin kehittyvään sikiöön. Muutama suhteellisen tuore juttu aiheesta esimerkiksi täällä ja täällä. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka edelleenkään odottajille ei puhuta tai tiedoteta aiheesta millään lailla neuvoloissa tai muutakaan ns. virallista kautta, vaikka kyseessä on melkoisen iso riski ja painava asia.

Itse olen jo ainakin kymmenen vuoden ajan suosinut pääasiassa sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja senkin osalta käytän vain lähinnä "välttämättömiä" tuotteita, eli hyvin vähän. Joskus kuulemani "älä laita ihollesi mitään, mitä et olisi valmis myös laittamaan suuhusi" on mielestäni varsin hyvä ja kuvaava sananparsi. Se ei tietenkään sovi edes sertifioituun teollisesti valmistettuun luonnonkosmetiikkaan, mutta antaa hieman osviittaa siitä, miten aihetta kannattaisi lähestyä. Turhat kemikaalit ja esimerkiksi kuorintavoiteissa käytetyt muovirakeet ovat haitallisia paitsi omalle terveydelle, myös ympäristölle. Erityisen tärkeää ylimääräisen kemikaalikuorman vähentäminen on raskausaikana.

 

POSITIIVISUUS

Niin raskauden, synnytyksen kuin vauva-ajankin kannalta ehkä yksi olennaisimmista asioista on positiivinen ajattelu ja henkinen valmistautuminen näihin elämänmuutoksiin. Parhaimmillaan se saa sinut uskomaan kykyihisi sekä synnyttäjänä että äitinä, niin että voit nauttia täysillä näistä ainutlaatuisista tapahtumista.

Elämme ajassa, johon monella liittyy paljon pelkoja, huolia, uhkakuvia ja negatiivisuutta. Ne värittävät monella helposti myös näkemyksiä tai kuvitelmia odotuksesta, synnytyksestä tai vauva-arjesta. Elämä ei toki aina ole ruusuilla tanssimista ja monenlaisia vastoinkäymisiä voi tulla elämässä vastaan. Silloinkin on suureksi avuksi, jos pystyy näkemään pilvien kultareunat ja asioiden valoisat puolet.

Niin odotukseen, synnytykseen kuin vauva-arkeenkin liittyen erilaiset mielikuvaharjoitukset ja positiivisen ajattelun vaaliminen ovat suuresti hyödyksi. Niistä lisää myöhemmin. :)


* tuotteet saatu Foodinilta