Sohvaperunasta liikkujaksi - miten?

Kuulun siihen yhä kasvavaan joukkoon ihmisiä, jotka jotenkuten onnistuivat sinnittelemään elämässään keski-iän kynnykselle asti harrastamatta oikeastaan mitään säännöllistä liikuntaa – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Suurimpina syinä tähän omalta osaltani oli muutamien lannistavien koululiikuntakokemusten perusteella muotoutunut "minä en ole liikunnallinen, liikunta ei ole minun juttuni" -identiteetti  sekä koettu ajan puute, joka oli esteenä säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamiselle niin sinkkuaikoina kuin perheellisenäkin. Oli vaikea käsittää, miten ja mistä ihmeestä monet jo muutenkin kiireiset ihmiset löytävät aikaa liikkumiseen säännöllisesti. 

Kuten varmasti kaikki meistä, tiedostin itsekin kyllä liikkumisen hyödyt. Niin kauan kuin asia tuntui pakkopullalta, jota "pitäisi" tehdä vaikkei kiinnosta, oli vaikea löytää säännöllisyyttä ja mielekkyyttä arkiliikuntaan. Itse havahduin vasta 35-vuotiaana siihen, että päivät kuluivat toimistossa istuessa ja ylipainoakin oli kertynyt. Jotain tarttisi tehdä, mutta mitä? Useamman vuoden kokeilujen ja yritysten jälkeen pääsin pari vuotta sitten vihdoin aloittamaan säännöllisen lenkkeilyn hitaasti omassa tahdissa, ja siitä se innostus sitten lähti. :)

Tätä blogia ei kirjoittele sporttinen, tavoitteellisesti urheileva tyyppi vaan aivan tuiki tavallinen perheenäiti, joka on löytänyt säännöllisen arkiliikunnan ja sen elämään tuomat hyödyt. En osaa tai haluakaan jakaa treenivinkkejä tai suosituksia siitä, miten paljon ja millaista liikuntaa tulisi harrastaa tai miten urheilla tavoitteellisesti. Koska koen itsekin edelleen olevani puoliksi sohvaperuna, tiedän monien etenkin samassa elämäntilanteessa olevien painivan samojen asioiden kanssa. Mistä löytää aikaa, mistä saada motivaatiota, miten pitää sitä yllä? Ajattelinkin jakaa omat vinkkini muille näitä asioita miettiville kohtalotovereille, jotka tuskailevat säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamisen kanssa. Ja disclaimerina mainittakoon vielä, että kyseessä eivät ole tai yritä olla mitkään asiantuntijan vinkit, vaan yhden yksittäisen yksilön arkiset kokemukset. :)

 

1. Lähde liikkeelle hitaasti. Aloita pienestä. Viralliset liikuntasuositukset saattavat kuulostaa hurjilta, jos ei ole koskaan liikkunut oikeastaan yhtään. Miten ihmeessä kukaan ehtisi joka päivä liikkua puoli tuntia? Suosituksia tuijottaessa rima nousee korkealle ja voi tulla tunne, ettei kannata edes aloittaakaan, kun ei niihin yllä. Tosiasiassa kaikki liikunta on varmastikin kotiinpäin ja plussaa. Aloita vaikka kerran viikossa, sekin on varmasti parempi kuin ei mitään. Jos elämä on hektistä ja aikataulut täyteen buukattuja, mieti olisiko omalta osaltasi mahdollista edes osittain hyödyntää vaikkapa työmatkat tai jopa lounastauot? Itselleni tämä oli suurin oivallus ja on pakko todeta, että ilman työmatkajuoksun ja -pyöräilyn keksimistä pähkäilisin edelleen mistä löytää tuon  ylimääräisen ajan liikkumiseen.

2. Inspiroidu. Et koskaan voi aloittaa liikkumista liian myöhään. Lue ja seuraa muita inspiroivia, samanlaisia tai vielä huikeampia tarinoita. Toiset aloittavat triathlon-harrastuksen 70-vuotiaana, toiset juoksemisen reilusti yli kolmikymppisinä. Et ole ainoa, joka aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Löydä juuri sinulle sopivin inspiraation lähde, lue ja kuuntele muiden kokemuksia ja opi niistä, jaa myös omiasi. Itselleni esimerkiksi juoksuharrastusta aloitellessa yhtenä keskeisenä inspiraation lähteenä toimi kirjojen ja Juoksija-lehden lisäksi myös netti ja sosiaalinen media. Yhtenä itseäni ehkä eniten inspiroineista blogeista haluaisin mainita Karoliinan Candy on the Run -blogin, jonka aito, positiivinen ja iloinen fiilis tarttuu väistämättä myös lukijoihin. Vaikka itse olenkin edelleen täysin eri tasolla oleva aloittelija, olen aina saanut paljon motivaatiota ja innostusta Karoliinan postauksista. Etenkin myös viime aikoina, koska odotusaikana ja synnytyksen jälkeen ovat samat asiat pohdituttaneet. :)

3. Näe aina lasi puoliksi täynnä. Älä vertaa itseäsi muihin, etenkään edistyneempiin ja täysin eri lähtökohdista ponnistaviin. Itselleni oli alkuun kova paikka lähteä juoksulenkille, kun koko ajan itseä nuorempaa, hoikempaa ja kovakuntoisempaa porukkaa paahtoi ohi tuhatta ja sataa. Nykyään lähinnä huvittavat ne tunteet, joita silloin mielessä heräsi, vaikka onkin aivan inhimillistä, että etenkin alussa sitä usein vertailee itseään muihin. Jokaisella meillä on kuitenkin oma tiemme ja kilpailukin on käytävä ennen kaikkea itsensä kanssa, ei muiden. Ajattele lasin olevan puoliksi täynnä ja että se, että olet lähtenyt liikkeelle, päihittää aina sohvalla makaamisen 100-0. 

Sama periaate on itseäni auttanut juostessakin, silloin kun motivaatio tuntuu olevan lopussa ja mikään ei auta. On parempi katsoa kiitollisuudella taaksepäin ja kehua itseään siitä miten on päässyt jo tähän asti, kuin harmitella sitä miten paljon matkaa on vielä edessä.

4. Löydä oma motivaation lähteesi. Hyödynnä ne asiat, jotka auttavat ja tekevät liikkumisesta juuri sinulle helpompaa ja mielekkäämpää. Valitse lajit ja paikat, kuten vaikkapa juostessa reitit sen mukaan, mikä ilahduttaa myös mieltä ja silmää (kuvissa muuten näkyy yksi omista suosikki-lenkkireiteistäni). Jos Pokemon Go innostaa sinut ylös sohvalta ja ulos liikkumaan, mahtava juttu. :) Jos kuulut niihin joille uudet lenkkarit tai treenivaatteet antavat motivaatiota, go for it. Niiden hankkimisen ei muuten suinkaan tarvitse olla ympäristöä tai kukkaroa kuluttavaa, itsekin olen ison osan suosikki-urheiluvaatteistani löytänyt parilla eurolla kirppikseltä tai jopa kierrätyskeskuksesta.

5. Kun elämä potkii päähän, lähde liikkeelle. Viime aikoina ei ole voinut välttyä tutkimustuloksilta liikunnan merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille. Tässä yksi HS:n taannoinen uutisointi aiheesta sekä toinen käytännön kokemus. Monesti elämässä eteen tullut suru tai kriisi voi olla myös mahdollisuus johonkin uuteen. Itsekään tuskin olisin jaksanut jatkaa säännöllistä juoksemista alkuinnostuksen laannuttua, jollei elämä olisi koetellut ja pakottanut etsimään arjesta niitä positiivisia,  iloa ja voimaa antavia asioita, joista juoksu osoittautui yhdeksi. < 3

Parhaimmillaan elämä on sitä, kun vielä vastoinkäymisten jo jäätyä taakse huomaat että asiat, jotka silloin kannattelivat, ovat edelleen elämässä läsnä pysyvästi tuomassa iloa ja positiivisuutta jokaiseen päivään. 

Itse olen kiitollinen siitä, että olen saanut säilyttää säännöllisen liikunnan arjessani myös odotusaikana ja nyt pienen vauvan kanssa. Juoksu jäi joskus rv 30 tienoilla, mutta sen jälkeen olen nauttinut kävelylenkeistä aina vauvan syntymäpäivään asti ja heti seuraavana päivänä sen jälkeen tuli jo käytyä rauhallisella pikku kävelyllä, kun siltä tuntui. Nyt vauvan ollessa parin kuukausden ikäinen on tehnyt jo mieli kokeilla silloin tällöin hidasta hölkkäämistä, mutta pääasiassa mennään vielä pitkään pelkillä kävelylenkeillä ja jossakin vaiheessa myös kuntosali olisi tarkoitus ottaa taas mukaan kuvioihin. Täällä hyviä ohjeita raskausaikaan ja sen jälkeiseen liikuntaan.

Löytyykö sieltä ruudun takaa muita entisiä tai nykyisiä sohvaperunoita? :)