Itä-Helsingin paras ruokakauppa

Ruohonjuurella on vaikuttava kasvustrategia: puolitoista kuukautta sitten laajeni keskustan myymälä market-kokoiseksi ja eilen avattiin toinen yhtä hulppea myymälä Itäkeskukseen. Nyt saa Itä-Helsingistäkin sitten "kunnon ruokaa" ja kaikkea muutakin kivaa ja ihanaa suhteellisen vaivattomasti!

Kävin paikan päällä tutustumassa ja myymäläkonsepti on sama tuttu ja turvallinen kuin keskustan myymälässäki. Superfoodit löytyvät omasta hyllystään, samoin hevi-osasto on vaikuttava. Nyt on ainakin metrolla liikkuvien helppo piipahtaa tässä!

Hyvä, hyvä, Ruohonjuuri!

 Mukaan tarttui pikaisella ostosreissulla monenlaista herkkua, uusimpana tuttavuutena mainittakoon CocoVin spirulina jota tänä aamuna jo vihersmoothien seassa testailinkin.

Aamiais"sushi" 2.0

Taannoisesta keep-it-simple- "sushi"kokeilusta innostuneena samaa periaatetta tuli sovellettua toisenkin kerran. :)

Banaanien kaveriksi sopivat nibsien lisäksi ainakin auringonkukan- sekä öljyhampunsiemenet. Pinaattikääröjen täytteenä tällä kertaa cantaloupe-melonia ja tummien luumuviipaleiden välissä kuivattua luomuaprikoosia.

Simppeliä mutta hyvää!

Vihersmoothie

Tänä aamuna valmistui vihdoin tämän talouden ihka ensimmäinen vihersmoothie-sekoilu. Heittelin sekaan randomilla kaikkea mitä kaapista sattui löytymään: luomutammenlehtisalaattia, tuoretta luomupinaattia, yhden ison omenan, vettä ja Kaskein Marjan tyrnitäysmehua.

Lopputulos olikin sitten melkoisen tuju pinaatin ja tyrnimehun suhteellisen suuresta osuudesta johtuen. Lapset totesivat heti maistettuaan, että "liikaa makua" ja itsellänikin teetti vähän töitä saada tämä alas (ja tätä sitten kun oikeaoppisesti pitäisi vielä pitkään pureskellakin suussa...)

Ne paljon hehkutetut positiiviset vaikutukset kuitenkin olivat mielestäni selkeästi havaittavissa, olivatpa sitten placeboa tai ei :) Olo oli uskomattoman pirteä, energinen ja hyvä koko aamupäivän - täysin erilainen kuin vaikkapa raskaan aamupuuron jälkeen. Wau, lisää tällaisia aamuisia flow-kokemuksia odotellessa...

Eat&Joy Maatilatori

Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorille suuntasin kesällä innoissani heti avajaispäivänä, mutta ensivaikutelma ei ollut paras mahdollinen useastakin syystä. Ensinnäkin ahdas pikku putiikki oli tupaten täynnä porukkaa (mikä sinänsä on kyllä positiivista) ja toisekseen paikkaa ei olla suunniteltu rattailla liikkumiseen (sekin tavallaan ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että myymälälle ollaan haluttu mahdollisimman keskeinen sijainti). Taukoa on siis pitänyt tuolla vierailuissa ja mieluummin olen suunnannut Ruohonjuureen, joka etenkin laajennuksen jälkeen on ihanan tilava ja jonka valikoimissa onkin paljolti samoja tuotteita kuin Maatilatorilla.

Viikonloppuna poikkesimme Maatilatorilla uudelleen ja kokemus olikin nyt jo positiivisempi. Mukaan lähti paljon herkkuja, joista ehkä mieluisin uusi tuttavuus oli tämä Hommanäsin inkiväärijuoma:

 Edelleenkin kyllä kieltämättä vähän harmittaa se, että myymälä tuntuu olevan suunniteltu "ei-liikuntarajoitteisille" eli joko citysinkuille tai hyvin toimeentuleville, tiedostaville harmaille panttereille - lapsiperheelle paikka on kieltämättä vähän ahdas ja nytkin putiikissa jouduttiin käymään vuorotellen sillä aikaa, kun toinen odotteli rattaiden kanssa oven ulkopuolella. Suosittelen kuitenkin myymälää lämpimästi niille, joilla siellä on mahdollisuus poiketa!

Teollisia suklaasuosikkeja

Teollista tummaa suklaata meillä kuluu edelleen, vaikka raakakaakaotuotteiden käyttö on lisääntynytkin ja tavoitteena on sitä edelleenkin lisätä. Tässä joitakin suosikkeja, valitettavasti luomua/reilua kauppaa ei taida olla näistä yksikään hamppusuklaata lukuunottamatta. Kaakaota kaikissa on kuitenkin vähintään 75%, Francois Pralusissa ja Stainer-"liskosuklaassa" täydet 100%.

"Pottua" imeväiselle?

"Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea. Perunaa kun syödä saa, voimia se kasvattaa. Suureksi saa meidät pieni peruna."

Moniko 80-luvulla koulunsa käynyt muistaa vielä tämän tunneilla lauletun "propaganda"laulun? Ajatus siitä, että peruna on välttämätön ja elintärkeä osa ruokavaliota, on iskostunut syvään useimpien suomalaisten mieleen jo lapsuudessa. Viime aikoina tätä ajatusta on kuitenkin alettu kyseenalaistaa yhä enemmän, kun ymmärrys nopeasti imeytyvistä hiilihydraateista ja glykeemisestä indeksistä on lisääntynyt. Myös HS:n eilisessä lautasmallijutussa tuotiin esiin mm. se seikka, että suomalaiskansallinen perunan ylenmääräinen glorifiointi on vähitellen osoittautumassa perusteettomaksi.

Aihe tuli mieleeni kuultuani jälleen kerran (ties kuinka monennenko kerran), että neuvolassa oli (WHO:n ja STM.n imeväisikäisten ravitsemussuositusten vastaisesti) suositeltu antamaan "pottua" hyvin kasvavalle ja tyytyväiselle, täysimetyksellä olevalle 4kk ikäiselle vauvalle.

Monien asiantuntijoiden tietämättömyydestä tai jopa imetysvastaisuudesta huolimatta WHO:n ja STM:n virallinen 6 kuukauden täysimetyssuositus ei edelleenkään ole muuttunut tai muuttumassa mihinkään, kuten Neuvolatyön tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tiedotteessakin todetaan. Elämäntilanteita on monenlaisia, ja onneksi jokaisella vanhemmalla on suosituksista riippumatta mahdollisuus ja vapaus aloittaa kiinteiden maistelut siinä vaiheessa kun se hyvältä tuntuu. Se, että tämä päätös perustuu tietoon ja asioista on otettu selvää, on kuitenkin eri asia kuin terveydenhuollon ammattilaisten "mutu-tuntumalta" heittämien ohjeiden (tutkimusten mukaan edelleenkin vain kolmannes neuvolan terveydenhoitajista omaa ajanmukaista tietoa imetyksestä) totteleminen aiheeseen sen kummemmin perehtymättä.

Tutkitaanpa hieman tämän "ihmeitä tekevän" perunan ravintosisältöä ja verrataan sitä äidinmaitoon, imeväiselle optimaalisimpaan ruokaan:

Ravintoarvot/100g (lähde: Fineli)

Äidinmaito:

Energia: 303kcal
Hiilihydraatti imeytyvä: 6,5g
Rasva: 4,5g
Proteiini: 1,5g
Rasvahapot yhteensä: 3,8g
Natrium: 20mg
Kalium: 50mg
Magnesium: 3mg
Kalsium: 27mg
Fosfori: 10mg
Rauta: <0,1mg
Jodi: 13mg
A-vitamiini: 52,5mikrog
C-vitamiini: 6,0mg
Folaatti: 5mikrog

Peruna:
Energia: 311kcal
Hiilihydraatti imeytyvä: 15,5g
Rasva: 0,2g
Proteiini: 1,9g
Rasvahapot yhteensä: <0,1g
Natrium: 1,0mg
Kalium: 500mg
Magnesium: 24mg
Kalsium: 5,6mg
Fosfori: 45,0mg
Rauta: 0,7mg
Jodi: 1,0mg
A-vitamiini: 0,6mikrog
C-vitamiini: 6,5mg
Folaatti: 16,2mikrog

Pikaisesti vilkaisemalla voidaan huomata parikin asiaa: ensinnäkin energiapitoisuus on suhteellisen sama, huolimatta siitä, että perunaa kuulee monesti äidinmaitoon verrattuna kutsuttavan "tukevammaksi" tai "kunnon ruuaksi". Peruna on pääasiassa hiilihydraattia. Hyvät, välttämättömät rasvahapot puuttuvat perunasta lähes tyystin, samoin monien vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta pitoisuus on alhaisempi.

Fineli kertoo kuitenkin vain mitattavissa olevaa faktaa, ja äidinmaidon koostumus onkin mielenkiintoinen ja monitahoinen juttu - lisää äidinmaidon sisältämiä "ihmeaineita" löytyy vähän väliä. Jo maalaisjärjellä ajatellenkin on suhteellisen selvää, että ihmisen maito on yksilöllisesti ihmislapsen tarpeisiin räätälöityä ja suunniteltua - parasta mahdollista ravintoa imeväisikäiselle, eikä suinkaan lehmänmaitoon rinnastettavaa "pelkkää maitoa" perunan rinnalla. Tänä "perunakriittisenä" aikana tulee väistämättä mieleen sellainenkin radikaali ajatus, että mahtaakohan "potun" tarjoaminen ensimmäiseksi kiinteäksi ruuaksi ylipäätäänkään olla lapselle se paras ja optimaalisin vaihtoehto.

Laatua lapsille

Otetaan pari teelusikallista tehotuotettua, antibioottijäämäistä lihaa ja vihanneksia. Soseutetaan se ja lisätään kolme neljäsosaa vettä ja halpaa riisitärkkelystä. Säilötään purkkiin kuukausiksi ja lätkäistään kylkeen etiketti: "Peruna-lihapataa, kehitelty yhdessä lastenlääkäreiden kanssa lapsesi parhaaksi!"

Tai ehkä vielä parempi esimerkki: otetaan pieni pala tehotuotettua, torjunta-ainekyllästettyä päärynää (tai mahdollisesti valmista päärynäsosetta). Lisätään siihen kolme neljäsosaa riisitärkkelystä, vettä ja päärynämehua. Soseutetaan, purkitetaan ja laitetaan kylkeen etiketti: "Päärynää". Vain parasta lapsellesi!

Suomi on monien tilastojen valossa maailman suurin lasten purkkiruokien kuluttaja. Täällä elää vahva usko tieteeseen ja teknologiaan (ja nutritionismiin, sanoisi Michael Pollan!) Uskomme, että oikein "lastenlääkäreiden kanssa yhteistyössä" kehitetty, tarkoin valittuja optimaalisia ainesosia sisältävä ruoka on varmasti hyvä vaihtoehto, joidenkin mielestä jopa paras.

En halua totaalisesti dissata purkkiruokia - meilläkin on tietyssä vaiheessa kulunut etenkin Hippin ja Semperin purkkeja. Elintarvikkeiden jatkaminen halvalla tärkkelyksellä on kuitenkin tunnettu teollisuuden käyttämä kuluttajien "huijauskeino", josta esimerkiksi Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella -kirjassa puhutaan. Vanhemmille syntyy mielikuva, että lapsi tarvitsee lämmintä ruokaa "kaksi purkillista päivässä", ja tähän helposti verrataan esimerkiksi lapsentahtisesti sormiruokailevan lapsen vähäiseltä näyttävää ruokamäärää.

Toinen esimerkki: Lapsiperhe menee ravintolaan ja pyytää lasten listan. Lähes poikkeuksetta tarjolla on ranskalaisia, nauravia nakkeja tai nuggetteja. Ruotsinlaivan buffetissakin monet lapset saavat tyytyä näihin, vaikka toinen toistaan herkullisempia vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

Uskomme myös, että lapset automaattisesti rakastavat roskaruokaa ja valinnanmahdollisuuden saadessaan päätyvät luonnollisesti niihin hampurilaisiin ja ranskalaisiin. Voidaan kuitenkin miettiä, missä määrin kyseessä on opittu tapa ja vanhempien asenteiden ja puheiden pohjalta herännyt kiinnostus roskaruokaan ja "makeisiksi" kutsuttaviin lisäaine-atsoväri-klöntteihin.
 
Taannoisen KTL:n tutkimuksen "Lapsen ruokavalio ennen kouluikää" mukaan moni lapsi saa 1-vuotiaaksi asti "terveellistä" ruokaa, mutta lapsen siirtyessä muun perheen ruokavalioon ravitsemus menee huonolle tolalle. HS jopa populistisesti uutisoi aiheesta, että "moni lapsi saa päiväkodissa terveellisempää ruokaa kuin kotona". "Terveellisyydellä" viitataan tässä arvatenkin tyydyttyneiden rasvojen ja valkoisen sokerin määrään, joka päiväkodin lihapullissa ja kinkkukiusauksissa saattaa kotiin ostettuja eineksiä alhaisempi ollakin. Sen sijaan laitoskeittiöruuan ravitsemuksellisesta laadusta muuten voitanen olla montaa mieltä: esimerkiksi natriumglutamaatin käyttö on arkipäivää (joskin esim. Espoon kaupunki on sen edelläkävijänä kieltämässä) ja ateriat voivat olla hyvinkin liha-, vilja- ja hiilihydraattipainotteisia siinä missä vihannesten osuus jää suhteellisen vähäiseksi.

Jonkinlainen kansanliike "parempaa ruokaa lapsille" olisi varmaankin paikallaan. Jo ihan pienen empiirisen kokemukseni pohjaltakin olen taipuvainen uskomaan, että ainakin useimmat lapset nauttivat ja arvostavat hyvää ja laadukasta ruokaa, jos heille sitä tarjotaan ja se esitetään houkuttelevana vaihtoehtona. Pari hyvää bisnesvinkkiä ravintola-alalle benchmarking- mielessä esimerkiksi täällä ja täällä.