Elintarviketeollisuus - ystävä vai vihollinen?

Tällainen postaus on pyörinyt jo pitkään mielessä ja suunnitelmissa, ja nyt luettuani Mari Koon ja Jennin hyvät ja mielenkiintoiset aiheeseen liittyvät postaukset sain vihdoin lopullisen sysäyksen kirjoittaa tästä sydäntäni lähellä olevasta aiheesta.
Suhtautuminen elintarviketeollisuuteen, kuten kaikkeen muuhunkin bisnekseen, vaihtelee kuluttajien keskuudessa laidasta laitaan. Yleensä eniten ääntä pitävät ja suunvuoroa saavat tässäkin asiassa ääripäihin menevät näkemykset.

Yhtäällä, valitettavan yleisenä vielä tänäkin päivänä suurten massojen keskuudessa, vallitsee sokea luottamus ja hälläväliä-ajattelu: "eihän tätä ja tätä saisi myydä jos se olisi jotenkin haitallista" ja "ei kai nyt pieni määrä sitä tai tätä terveydelle haitallista ainetta ruuassa nyt mitään haittaa" -tyyppinen lähestymistapa, joka on luonnollisesti johtanut yhä räikeämpään ja törkeämpään elintarvikkeiden väärentämiseen, laadun huononemiseen ja kuluttajien huijaamiseen. Toisessa ääripäässä on sitten puolestaan kaupallisen, teollisen elintarviketuotannon demonisointi ja näkeminen yksinomaan pahana voimana, joka yrittää kaikin tavoin manipuloida niin viranomaisia kuin tiedostamattomia, asioihin perehtymättömiä kuluttajaparkojakin ja syytää markkinoille epäterveellistä, ravintoköyhää ja jopa terveydelle vaarallista roskaa.

Oma näkemykseni on, että ensinnäkin kriittisyys ja kyseenalaistaminen on todella tärkeää. Kuluttajien oma välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ollut omalta osaltaan johtamassa nykyiseen tilanteeseen, jossa laadusta ja terveellisyydestä on jouduttu tinkimään halvan hinnan kustannuksella. Taannoinen Kiinan melamiiniskandaali on yksi esimerkki siitä, miten kauhistuttaviin äärimmäisyyksiin näissä asioissa voidaan liike-elämän etiikasta piittaamatta mennä, mikäli kuluttajat eivät ole valppaita ja kriittisiä ja tarvittaessa äänestä jaloillaan.

Kuitenkaan en kannata täydellistä ruokabisneksen demonisoimista - esimerkiksi Petos lautasella -kirja oli mielestäni herättelevä ja silmiä avaava teos taviskuluttajan näkökulmasta, mutta itseäni kieltämättä paikoin myös ärsyttikin tietty mustavalkoinen, rivien välistä paistava "elintarviketeollisuudesta ei voi tulla mitään hyvää" -asenne. Fakta kuitenkin on, että elämme markkinataloudessa halusimmepa tai emme - ja että ennen kaikkea näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tuotekehittely ja innovaatiot eivät synny pelkästä keinotekoisesta, "pahojen kapitalistisikojen" rahan kiilto silmissä keksimästä ideasta "luoda vaan joku tuote, ihan mikä tahansa, ja tunkea se markkinoille", vaan jo vuosikausia (edelläkävijä)yritykset ovat tehneet kaikkensa myös sen eteen, että oppisivat ymmärtämään kuluttajien tarpeita ja kehittämään niihin parhaalla mahdollisella tavalla vastaavia tuotteita. Lukuisia eri tieteenalojen asiantuntijoita työskentelee yritysten palveluksessa pääasiallisena työtehtävänään soveltaa alansa uusinta tutkimustietoa nimenomaan kuluttajien tarpeiden, toiveiden ja halujen ymmärtämiseen. Firmat seuraavat edelläkävijäkuluttajien blogeja ja -keskustelufoorumeita, ottavat heitä mukaansa tuotekehitysprosessiin ja käyttävät vuosittain valtavia rahasummia tutkiakseen perinpohjaisesti, mitä kuluttajat haluavat ja miten näihin haluihin ja tarpeisiin voitaisiin vastata.

Toki yritykset ovat ahneita ja pyrkivät voiton maksimointiin, mutta sellaiset väitteet, että ne vain silkkaa ilkeyttään haluavat myrkyttää meitä kuluttajaraukkoja E621-mössöillä ja aspartaamilla, jättävät kuluttajat täysin passiivisiksi, valintakyvyttömiksi uhreiksi ja kieltävät sen suuren vaikutusvallan, joka jokaisella kuluttajalla tänä päivänä myös firmojen tuotekehitykseen on. Me itse omalla toiminnallamme, priorisoinneillamme ja valinnoillamme olemme omalta osaltamme luomassa ja rakentamassa sellaista tulevaisuuden elintarviketeollisuutta, joka vastaa omia toiveitamme ja tarpeitamme. Meitä tarkkaillaan ja seurataan enemmän kuin uskommekaan, toimikaamme siis sen mukaan! :)