Ajatuksia ensimmäisistä kiinteistä

Vauvojen ruokavalio on puhuttanut useammassakin blogissa niin itsetehtyjen soseiden, teollisen purkkiruuan kuin lapsentahtisen sormiruokailunkin puolesta. Itsekin olen aihetta sivunnut jo aiemmin, mutta koska se on meillä tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, ajattelin kirjoitella siitä lisää muutaman sanan perustuen omiin kokemuksiin ja meillä hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.

Kiinteitä aloittelevan lapsen ruokavalioon vaikuttaa ainakin meidän perheessämme tällä hetkellä useita erilaisia trendejä ja ilmiöitä. Yhtäältä lapsentahtisen sormiruokailun idea (jota itse pidän psykologisessa mielessä lapselle parhaimpana lähtökohtana kiinteisiin tutustumiselle), toisaalta taas aikuisten maailmassa jylläävä villitys blendata Vitamixillä kaikki mahdollinen ruuansulatuksen kannalta parhaaseen mahdolliseen optimaaliseen muotoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä käytössä on tällä hetkellä jonkinlainen soseiden ja sormiruokailun tasapaino. Lapsi saa lähes joka aterialla tutkia ja ehkä siinä sivussa syödäkin itse käsin jotakin helposti käsissä pideltävää (esimerkiksi hedelmät, höyrytetyt vihannekset, maustamaton tofu, maissinaksut), mutta ateriat koostuvat pääosin (suurimmaksi osaksi itse tehdyistä) soseista.
 

Arjen (inho)realismia: lapsentahtinen sormiruokailu on kokonaisvaltaista tutustumista ruokaan kaikilla aisteilla ja välillä melkoisen sotkuista puuhaa. Tässä lapsi ensimmäisiä kertoja omatoimisesti avokadon kimpussa :)


"Soseiden itse vääntämiseen" liittyy nykyvanhempien puheessa usein hankala ja hieman negatiivinenkin mielikuva. On totta, että jo valmiiksi kuormittavassa arjessa tämä voi olla se lopullisesti kuormittava ja uuvuttava tekijä, josta saatetaan kehottaa luopumaan oman ja lapsen hyvinvoinnin nimissä. Itsekin muistan esikoisen vauva-ajoilta, että alkuinnostuksen jälkeen vihannesten höyryttelyyn ja soseutteluun ei tuntunut olevan aikaa tai voimia. Nyt kuitenkin kun lapsia on useita, ruokaa tehdään ja blenderiä käytetään joka tapauksessa, niin yllätyksekseni olen huomannut soseiden syntyvän siinä sivussa, aivan kuin huomaamatta.

Pari hyväksi havaittua vinkkiä:

- Vauvan aamiainen valmistuu helposti vihersmoothien ohessa, kun ensin laitetaan blenderiin vauvalle sopivat ainekset (esim. banaania, mustikkaa tai muuta marjaa, öljyä, vähän marjajauhetta...) Kun tästä on otettu erilleen vauvan aamupala-annos, lisätään vahvemmat aineet ja "superit"
- Vaihtelun vuoksi soseen sijaan saa helposti tehtyä smoothien lisäämällä vettä tarpeen mukaan.
- Marjajauheet ovat huippuja hedelmäsoseiden ravintoarvoa rikastamaan, itse käytän toisinaan myös vähän hampunsiemenrouhetta.
- Vihannekset kannattaa höyryttää sekä marjat ja hedelmät soseuttaa tuoreina.
- Liha luomua aina kun mahdollista.
- Hyviä rasvoja on helppo lisäillä soseisiin - meillä käytössä ovat oliiviöljyn lisäksi olleet kookosöljy sekä camelina- ja hampunsiemenöljyt, joissa omega3- ja 6-balanssi on parhain.
- Esimerkiksi kvinoaa on suhteellisen helppo valmistaa isompi annos ja lisäillä soseisiin proteiininlähteeksi.

Kuten Ilon Pisara -blogin aiheeseen liittyvässä postauksessa todetaan, tuoreista marjoista ja hedelmistä tehtyjen soseiden merkitystä ei tule aliarvioida. Monissa teollisissa hedelmäsoseissa itse hedelmää (sekin kypsennettyä) saattaa olla parikymmentä prosenttia  ja loput vettä, riisitärkkelystä sekä hedelmäsokeria.

Neuvoloissa pääasiallisena huolena tuntuu monesti olevan se, kuuluuko vauvan ruokavalioon kotimaisia viljoja ja lihaa. Meidän perheessämme näin sattuu olemaan, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden tärkeyttä usein ylikorostetaan luoden näin vanhemmille mielikuva siitä, että juuri muuta ei lapsen tarvitsisi syödäkään ja tarpeettomasti syyllistäen niitä perheitä, joissa näitä ruoka-aineita ei vauvan ruokavalioon kuulu. Ideaali olisi WHO:n suositusten mukaisesti äidinmaito pääasiallisena ruokana 1-vuotiaaksi ja siinä sivussa tutustuminen monipuolisesti kiinteisiin ruokiin tämän "maailman vanhimman superfoodin" (joka ansaitsisi ihan oman postauksensa) ohella.