Laatua lapsille

Otetaan pari teelusikallista tehotuotettua, antibioottijäämäistä lihaa ja vihanneksia. Soseutetaan se ja lisätään kolme neljäsosaa vettä ja halpaa riisitärkkelystä. Säilötään purkkiin kuukausiksi ja lätkäistään kylkeen etiketti: "Peruna-lihapataa, kehitelty yhdessä lastenlääkäreiden kanssa lapsesi parhaaksi!"

Tai ehkä vielä parempi esimerkki: otetaan pieni pala tehotuotettua, torjunta-ainekyllästettyä päärynää (tai mahdollisesti valmista päärynäsosetta). Lisätään siihen kolme neljäsosaa riisitärkkelystä, vettä ja päärynämehua. Soseutetaan, purkitetaan ja laitetaan kylkeen etiketti: "Päärynää". Vain parasta lapsellesi!

Suomi on monien tilastojen valossa maailman suurin lasten purkkiruokien kuluttaja. Täällä elää vahva usko tieteeseen ja teknologiaan (ja nutritionismiin, sanoisi Michael Pollan!) Uskomme, että oikein "lastenlääkäreiden kanssa yhteistyössä" kehitetty, tarkoin valittuja optimaalisia ainesosia sisältävä ruoka on varmasti hyvä vaihtoehto, joidenkin mielestä jopa paras.

En halua totaalisesti dissata purkkiruokia - meilläkin on tietyssä vaiheessa kulunut etenkin Hippin ja Semperin purkkeja. Elintarvikkeiden jatkaminen halvalla tärkkelyksellä on kuitenkin tunnettu teollisuuden käyttämä kuluttajien "huijauskeino", josta esimerkiksi Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella -kirjassa puhutaan. Vanhemmille syntyy mielikuva, että lapsi tarvitsee lämmintä ruokaa "kaksi purkillista päivässä", ja tähän helposti verrataan esimerkiksi lapsentahtisesti sormiruokailevan lapsen vähäiseltä näyttävää ruokamäärää.

Toinen esimerkki: Lapsiperhe menee ravintolaan ja pyytää lasten listan. Lähes poikkeuksetta tarjolla on ranskalaisia, nauravia nakkeja tai nuggetteja. Ruotsinlaivan buffetissakin monet lapset saavat tyytyä näihin, vaikka toinen toistaan herkullisempia vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

Uskomme myös, että lapset automaattisesti rakastavat roskaruokaa ja valinnanmahdollisuuden saadessaan päätyvät luonnollisesti niihin hampurilaisiin ja ranskalaisiin. Voidaan kuitenkin miettiä, missä määrin kyseessä on opittu tapa ja vanhempien asenteiden ja puheiden pohjalta herännyt kiinnostus roskaruokaan ja "makeisiksi" kutsuttaviin lisäaine-atsoväri-klöntteihin.
 
Taannoisen KTL:n tutkimuksen "Lapsen ruokavalio ennen kouluikää" mukaan moni lapsi saa 1-vuotiaaksi asti "terveellistä" ruokaa, mutta lapsen siirtyessä muun perheen ruokavalioon ravitsemus menee huonolle tolalle. HS jopa populistisesti uutisoi aiheesta, että "moni lapsi saa päiväkodissa terveellisempää ruokaa kuin kotona". "Terveellisyydellä" viitataan tässä arvatenkin tyydyttyneiden rasvojen ja valkoisen sokerin määrään, joka päiväkodin lihapullissa ja kinkkukiusauksissa saattaa kotiin ostettuja eineksiä alhaisempi ollakin. Sen sijaan laitoskeittiöruuan ravitsemuksellisesta laadusta muuten voitanen olla montaa mieltä: esimerkiksi natriumglutamaatin käyttö on arkipäivää (joskin esim. Espoon kaupunki on sen edelläkävijänä kieltämässä) ja ateriat voivat olla hyvinkin liha-, vilja- ja hiilihydraattipainotteisia siinä missä vihannesten osuus jää suhteellisen vähäiseksi.

Jonkinlainen kansanliike "parempaa ruokaa lapsille" olisi varmaankin paikallaan. Jo ihan pienen empiirisen kokemukseni pohjaltakin olen taipuvainen uskomaan, että ainakin useimmat lapset nauttivat ja arvostavat hyvää ja laadukasta ruokaa, jos heille sitä tarjotaan ja se esitetään houkuttelevana vaihtoehtona. Pari hyvää bisnesvinkkiä ravintola-alalle benchmarking- mielessä esimerkiksi täällä ja täällä.