Ruokamenot ja kuluttajan vastuu

Minulta on pyydetty postausta liittyen siihen, miten paljon kalliimmaksi terveelliset ja eettiset valinnat tulevat isommassa taloudessa, jossa syöjiä on useampia kuin yksi. Tämä aihe onkin mielenkiintoinen ja olen sitä kypsytellyt mielessäni pitkään - näkökulmia on monia ja ajattelin vihdoin saada jotain niistä kirjoitettua auki. :)

 Ihan aluksi todettakoon, että oikeastaan olen jäävi kommentoimaan oikeasti ison kotitalouden ruokakuluja, koska lapsemme ovat vielä niin pieniä (3v, 2v ja 4kk) etteivät vielä syö ja kuluta paljoakaan (ainakaan vauva, joka on edelleen täysimetyksellä ;-)). Toki lasten kasvaessa ruoan menekki ja sen myötä myös kulut tulevat kasvamaan. Olemme kuitenkin kuluttajina liikkeellä sillä asenteella, että tällöinkään ruuan laadusta ja terveellisyydestä ei tarvitse tinkiä: sen sijaan, että siirtyisi ostamaan kaiken mahdollisen Lidlistä, ruokavaliota voikin yksinkertaistaa ja ohjata ne vähäiset käytettävissä olevat pennoset kotimaiseen luomuruokaan siinä missä herkkujen ja ylimääräisten luksustuotteiden ostelusta voi tinkiä. Monet kotimaiset vihannekset, kuten esimerkiksi keräkaali, on superhalpaa luomunakin ja kaiken lisäksi terveellistä. Lihaakaan (luomuna tietysti) ei tarvitse syödä joka päivä, vaan ehkä juhlatilanteissa kerran kuussa tai parissa. Vaikka epäterveellinen ruoka tunnetusti on terveellistä halvempaa, uskon että myös minimibudjetilla voi syödä terveellisemmin suosimalla mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa.

Toisekseen ruoan hinta, jota jo eräässä aiemmassa postauksessa käsittelin, on vain yksi pieni muuttuja kokonaisuudessa. Michael Pollan kirjoittaa, että aikaisemmin on ollut aivan tavallista, että ihmiset ovat käyttäneet suurimman osan käytettävissä olevista tuloistaan ruokaan. Nyt elämme ensimmäistä kertaa sellaista vaihetta maailmanhistoriassa, jossa ihmiset käyttävät tuloistaan hyvin pienen osan ruokaan ja silti syövät epäterveellisempää ja huonompaa ruokaa kuin koskaan. Samaan tulokseen päätyy myös Mats-Eric Nilsson Petos lautasella -kirjassaan. Hän kirjoittaa:

"Mielenkiintoista kyllä, ruotsalaiset ja suomalaiset käyttävät nyt ruokaan selvästi pienemmän osan tuloistaan kuin 20 vuotta sitten. Lisäksi ruoanvalmistus vie vähemmän aikaa kuin tuolloin. Kyse on siis osittain tärkeysjärjestyksestä. Millaisen osan tuloistamme ja ajastamme ruoka mielestämme ansaitsee? Litteä TV, uusi auto vai laadukkaampaa ruokaa?"

Tässä kiteytyy oikeastaan loistavasti pähkinänkuoressa kaikki se, mitä alkuperäiseen kysymykseen haluaisin mahdollisimman kattavasti vastata. Aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja on totta, että köyhyysrajalla ja minimituloilla eläessä järkevä priorisointikaan ei välttämättä anna mahdollisuuksia terveellisemmän ruuan ostamiseen. Useimmilla meillä suomalaisilla kuitenkin perustarpeet ovat kunnossa ja sen lisäksi rahaa jää myös ylimääräistä käytettäväksi. Se, onko kulttuurissamme hyväksytympää käyttää tämä ylimääräinen ruokaan vaiko viihde-elektroniikkaan tai asuntolainaan, onkin sitten jo toinen kysymys :-)

Kuluttajien sielunelämästä ja myös tuotekehityksestä jotain tietävänä uskon vakaasti siihen, että me kuluttajina olemme tekemiemme valintojen kautta avainasemassa myös ohjaamassa yritysten toimintaa. Emme ole passiivista massaa, jolle voi syytää millaista roskaa hyvänsä, vaan ajattelevia ja tiedostavia yksilöitä, jotka joudumme päivittäin tekemään arkipäivän valintoja. Uskomme tai emme, meidän valintamme vaikuttavat myös elintarviketeollisuuden tekemiin peliliikkeisiin samoin kuin myös kauppojen tarjontaan. (Tästä on mielestäni yksi oiva osoitus tämän postauksen yhteydessä oleva, tänään lähimarketin makeutusainehyllystä nappaamani kuva, jossa agave-siirappi on uutuustuotteena otettu mukaan valikoimiin). Niin kauan kuin suostumme syömään mahdollisimman halpaa, lisäaineilla kyllästettyä ja vettä täyteen pumpattua moskaa sen terveellisyyttä kyseenalaistamatta, elintarvikefirmat jatkavat sen suoltamista markkinoille. Omilla käytettävissä olevilla pennosillamme - olipa niitä sitten enemmän tai vähemmän - voimme omalta osaltamme vaikuttaa.

Kaipailisin mielelläni myös suoremmin alkuperäiseen kysymykseen vastaavia kommentteja niiltä lukijoilta, joiden taloudessa syöjiä oikeasti on useampia - itse kun tosiaan en vielä oikein mitään konkreettista osaa siihen sanoa :)