Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauvat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. marraskuuta 2016

KIRJAVINKKI: SAMASTA PADASTA

* Kuvat Elvi Rista *

Kiinteiden ruokien aloitus ja sen myötä vauvojen tai taaperoiden ruokailut ja syömiset mietityttävät vanhempia. Itsekin olen taannoin blogin entisessä elämässä, vuonna 2009 kirjoitellut mietteitä ja kokemuksia aiheesta muun muassa postauksissa Ensimmäiset kiinteät: soseita, sormiruokaa vai jotakin siltä väliltä? sekä Avokadolla alkuun.


Seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja esimerkiksi vauvojen sormiruokailun ympärille on syntynyt tietääkseni ainakin yksi blogi ja iso Facebook-yhteisö Simppeli sormiruokakeittiö, kenties muitakin. Myös kirjallisuutta ja tietoa aiheesta on laajasti saatavilla.

Yksi tämän syksyn uusista ruokakirjoista, johon ei ole voinut välttyä törmäämästä, on upea vauvaperheen ruokakirja Samasta padasta*. Sen ajatuksena on tarjota inspiraatiota ja vinkkejä hyvän kotiruoan valmistamiseen koko perheelle, perheen pienimmät vauvat ja taaperot mukaan lukien - tai oikeastaan juuri heidät ensisijaisesti huomioiden. Kirja ei puhukaan ainoastaan soseiden tai sormiruoan puolesta, vaan pikemminkin "makujen karnevaalista", johon vauvaperheessäkin voidaan päästä vähällä vaivalla käsiksi.


Samasta padasta -kirja on visuaalisesti todella houkuttelevasti tehty ja sen takaa löytyykin useita taitavia naisia tekijöinä. Itse olin aivan myyty viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulin että kirjassa esiintyvät lapset ja aikuiset on vaatettanut ihana suomalainen nuori design-yritys Vimma, yksi omista tämän hetken suosikeistani. Kirjan kuvat ovatkin siis ihanaa silmänruokaa myös!


Kirjasta löytyy yhteensä kuusikymmentä vauvaperheelle sopivaa reseptiä, joista esimakua voi kurkata täältä. Tykkäsin itse toteutuksessa erityisesti siitä, että reseptit on laadittu siten, että niitä voi tuunata riippuen siitä, onko syöjänä alle vai yli 1-vuotiaita lapsia. Esimerkiksi suola, hunaja ja muut vastaavat alle 1-vuotiaalle soveltumattomat ruoka-aineet resepteissä on merkattu punaisella, joten ne on helppo jättää pois.


Meillä kiinteiden aloitus on vasta tullut ajankohtaiseksi, joten varsinaisesti en ole vielä ehtinyt testata yhtään resepteistä, vaikka innolla olenkin lueskellut kirjan läpi ja laittanut useita reseptejä jo to do -listalle. Kirjasta löytyy toki myös jo entuudestaan tuttuja suosikkeja, kuten esimerkiksi vesimelonikakusta tämä aivan ihastuttava, banaanilla täytetty versio. Ehkä tätä tulee kokeiltua ensi keväänä 1-vuotissynttärikakkuna, tai jossakin kesän juhlissa :)


Kaiken kaikkiaan Samasta padasta on ihanan inspiroiva ja visuaalisestikin kaunis ruokakirja lapsiperheelle. Suosittelen ihmeessä tutustumaan, jos helpot ja terveelliset kotiruoat pikku herkkusuille kiinnostavat! :)



* kirja saatu blogin kautta

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Synnytykseen valmistautumisesta


Synnytys on jokaiselle sen kokeneelle naiselle syvästi henkilökohtainen kokemus. Parhaimmillaan se voi olla erityisen voimaannuttava, koko loppuelämän ajan kannatteleva ja identiteettiä positiivisella tavalla vahvistava kokemus. Se voi toisaalta olla myös pelottava, ahdistava, jopa traumaattinen tai pitkäksi aikaa elämään varjojaan heittävä elämäntapahtuma. Ehkä juuri tämä syvä henkilökohtaisuus ja subjektiivisuus tekee synnytyksestä usein niin vaikean asian keskustella, jakaa kokemuksia tai kirjoittaa niin, että jokainen kokemus saisi tulla kuulluksi, nähdyksi ja jokainen tarina kerrotuksi yhtä tasavertaisena, nostamatta yhtä toisen yli tai vaientamatta toista.


Koen ja tunnen syvää kunnioitusta jokaisen naisen yksilöllistä synnytyskokemusta ja -tarinaa kohtaan. Silti, tai ehkä juuri siksi, koen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi kirjoitella ylös omia ajatuksiani ja kokemuksiani aiheesta. Haluan korostaa, että ne perustuvat vain omiin kokemuksiini ja tuntemuksiini neljän raskauden ja pian myös neljän synnytyksen osalta. Jokaisella meistä on oma näkökulmamme näihin asioihin  - tässä omani. :)


Synnytystä on verrattu usein maratonin tai useammankin sellaisen juoksemiseen. Itse juoksin vuosi sitten ensimmäisen puolimaratonini ja melko pian heti perään toisen. Ultra- tai maratonjuoksijalle reilu 21 kilometriä on olemattoman pieni matka, suorastaan naurettava. Sen sijaan ihmiselle, joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa ja vasta puoli vuotta sitten jaksanut hölkätä hitaasti viisi kilometriä, kyseessä on iso, säännöllistä harjoittelua ja valmistautumista vaativa juttu. Siksi en voi olla löytämättä selkeitä yhtymäkohtia synnytykseen, joka myös usein on yksi naisen elämän raskaimpia fyysisiä suorituksia.

Puheissa synnytyksestä vilahtelevat ja ehkä joskus jopa menevät hieman sekaisin kaksi termiä: valmistautuminen ja suunnitteleminen. Aloitan pohtimalla näiden kahden eroja ja tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta.


VOIKO SYNNYTYKSEEN VALMISTAUTUA?

Vuosi sitten harjoittelin ja valmistauduin ensimmäiseen puolimaratoniini. Aloittelijalle sekä henkinen että fyysinen valmistautuminen olivat erittäin suuressa roolissa. Puolimaraton olisi toki ehkä joten kuten onnistunut myös täysin kylmiltään, mutta kuitenkin itsellä oli kaikin puolin varmempi olo koitoksen tullessa ajankohtaiseksi, kun sekä henkistä että fyysistä puolta oli jo tullut valmennettua itse asiaan.

Oman kokemukseni mukaan sama pätee myös synnytykseen. Henkinen ja fyysinen valmistautuminen - mahdollisuuksien mukaan - luovat pohjaa ja edellytyksiä sille, millaiseksi synnytyskokemus muodostuu, olipa paikka, tilanne, ympäristö tai vallitseva ilmapiiri lopulta mikä tahansa.


Henkinen valmistautuminen on itselleni ollut aina kenties tärkein osa synnytykseen valmistautumista. Se on alkanut kuin luonnostaan raskauden puolivälin jälkeen ja merkitys on vain kasvanut viimeisellä kolmanneksella.

Yksi kenties maailman tunnetuimpia kätilöguruja, Ina May Gaskin on osuvasti todennut, että ihminen on ainoa nisäkäs maailmassa, joka pelkää synnyttämistä eikä luota omiin kykyihinsä. Tietynlainen pelko ja kunnioitus synnytystapahtumaa kohtaan on omalla tavallaan luonnollista ja ymmärrettävää. Kuitenkin olen itse kokenut, että siinä missä synnytyskulttuurin medikalisoituminen on tuonut mukanaan myös hyviä asioita, on se ollut omalta osaltaan myös rakentamassa ilmapiiriä ja keskustelua synnytyksestä keskittymään ensisijaisesti pelkojen ja uhkien ympärille.

Minulle henkilökohtaisesti synnytys on aina ollut voimaannuttava, positiivinen ja luonnollinen kokemus. Suurena apuna valmistautumisessa ovat joka kerta olleet tätä näkökulmaa painottavat kirjat. Suosittelisinkin jokaiselle odottajalle luettavaksi esimerkiksi Ina May Gaskinin Ina May's Guide to Childbirthiä, Marie Monganin Hypnobirthingiä sekä Pam Englandin Birthing from Withiniä.

Myös birth affirmationeista eli positiivisista synnytykseen liittyvistä ajatuksista ja lauseista olen itse saanut paljon apua sekä synnytykseen valmistautuessa että sen aikana. Kuten myös vaikkapa edellä mainituissa teoksissakin tuodaan esiin, paljon on kyse myös henkisestä puolesta ja siitä miten rentoutunut ja levollinen mieli myös edesauttaa vahvasti synnytyksen etenemistä. Voimaannuttavat synnytyskertomukset ja esimerkiksi Aktiinen Synnytys ry:n sivut ovat sellaisia, joita itse kannustaisin mieluummin lukemaan ja seuraamaan kauhutarinoiden sijaan. :) Affirmaatioita löytyy netistä paljonkin, kuvassa näkyvät olen itse printannut täältä.


Oleellinen osa henkistä valmistautumista ainakin itselläni on myös suhteen luominen lapseen jo odotusaikana. Tätä voi edesauttaa positiivisilla mielikuvilla ja ajatuksilla sekä uuden perheenjäsenen huomioimisella jo mahdollisuuksien mukaan omassa arjessa ennen syntymää.


 

Fyysinen valmistautuminen on myös eduksi synnytyksen kannalta, jos siihen on mahdollisuus. Säännöllinen kevyen liikunnan harrastaminen, esimerkiksi kävelylenkki päivittäin, pitää mielen virkeänä ja voinnin hyvänä. Itse olen nyt juoksun ollessa tauolla nauttinut suunnattomasti kävelylenkeistä. Erityistä iloa on tuottanut lumien sulaminen kaduilta, joka on pitkästä aikaa mahdollistanut kävelylenkit ulkona raittiissa ilmassa kuntosalin juoksumaton sijaan.

Spinning babies -filosofiasta puhutaan nykyään usein synnytykseen valmistautumisen yhteydessä. Itse olen löytänyt sen oikeastaan vasta tämän raskauden aikana. Lisätietoa aiheesta löyty Spinning Babies -sivustolta ja suosittelen myös lukemaan tämän erinomaisen suomenkielisen blogikirjoituksen liittyen hyviin asentoihin ja liikkeisiin raskausaikana.


Itse olen kaikissa raskauksissa kokenut hyödylliseksi synnytykseen valmistautumisessa myös muutaman hyväksi havaitun luottotuotteen. Weleda on yksi suosikkini sertifioiduista luonnonkosmetiikkamerkeistä, ja heidän tuotteensa raskausajan hoitoöljy* sekä synnytykseen valmistautumisöljy* ovat olleet erittän hyviä synnytykseen valmistautumisen kannalta. Ne ovat käytössä tämänkin raskauden aikana, ja myös tulevaa pienokaista on odottamassa meillä jo hyväksi havaittuja Weledan Calendula-tuotteita*. :)


Näitä ihania lahjapakkauksia myy tällä hetkellä Ruohonjuuri.


VOIKO SYNNYTYKSEN SUUNNITELLA?

Synnytykseen voi ja kannattaa siis valmistautua monin eri tavoin. Mutta voiko synnytyksen täydellisesti etukäteen suunnitella? Ei voi. Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta kaikkea ei voi täysin kontrolloida tai etukäteen määritellä. Sama pätee luonnollisesti myös maratonille tai puolimaratonille treenaamiseen. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta juoksu voi mennä pieleen itsestä riippumattomista syistä. Emme voi vaikuttaa esimerkiksi tapahtumapäivän säätilaan tai odottamattomiin tilanteisiin kuten oman kropan äkilliseen pettämiseen kesken suorituksen jostakin yllättävästä syystä johtuen.

Näin on myös synnytyksen osalta. "Manifestoi unelmiesi synnytys" on kaunis ja voimaannuttava ajatus, jota kannattaa ja on syytä ehdottomasti vaalia. Positiiviset mielikuvat vahvistavat ja antavat luottamusta siihen, että kaikki sujuu hyvin. Kuitenkin myös synnytyksestä puhuttaessa on tärkeä muistaa nöyryys. Kaikesta huolimatta synnytyspaikka, -tapa tai kokemus voi muuttua ja muodostua täysin päinvastaiseksi kuin toivoi tai suunnitteli. Silloinkin kenties avainasemassa on huolellisen henkisen valmistautumisen tuoma tyyneys ja mielenrauha, joka parhaimmillaan säilyy ja antaa voimaa myös suunnitelmien ja tilanteiden muuttuessa.  

Pidän itse kuitenkin tärkeänä, että jokainen synnyttäjä saa tarpeeksi tietoa eri vaihtoehdoista voidakseen tehdä informoituja valintoja tietoon perustuen ja vaikuttaa mahdollisuuksien mukaan siihen, että synnytyksen olosuhteet  (paikka, ihmiset, ilmapiiri) olisivat juuri hänelle ne turvallisimmat, luotettavimmat ja parhaat mahdolliset.

* tuotteet saatu / yhteistyössä Weleda Suomi

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Äidinmaitojuustoa rapakon takaa

Viime päivinä on uutisissa ja blogosfäärissä saanut huomiota newyorkilaisen keittiömestarin rajoja rikkova ja innovatiivinen kokeilu, äidinmaidosta valmistettu juusto.


"Newyorkilaisen Klee Brasserie -ravintolan uusi erikoisuus hämmentää. Keittiömestari Daniel Angerer on kehittänyt vaimonsa äidinmaidosta juustoherkun, kertoo New York Post.

Angerer kannustaa rohkeita kokeilemaan äidinmaitojuustoa myös kotikeittiössä. Erikoisen herkun resepti löytyy keittiömestarin blogista. Daniel hehkuttaa blogissaan, että äidinmaitojuusto edustaa luonnollista ruoanlaittoa parhaimmillaan.

– Ylimääräisen äidinmaidon pois heittäminen on kuin kullan tuhlausta, Angerer kirjoittaa."
(koko juttu täällä)

Resepti löytyy Daniel Angererin blogista. Aiheesta lisää myös täällä.

----

Äidinmaitoon ja imetykseen liittyy valtavasti kulttuurisia myyttejä, uskomuksia ja jopa harhaluulojakin. Valitettavan usein vielä tänäkin päivänä monet äidit ovat saaneet kuulla lääkäreiden, terveydenhoitajien tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten suusta, että äidinmaidolla ei ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden jälkeen ole ravitsemuksellista merkitystä, vaan maito muuttuu "sokerilitkuksi" ja imetys tulee lopettaa saman tien. Tämä tieto ei pidä paikkaansa, eikä sille löydy minkäänlaisia tieteellisiä perusteita.
Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee osittaisimetystä muun ruuan ohella vähintään 2-vuotiaaksi. Äidinmaidon hyödyt ja terveysvaikutukset myös isommalle lapselle ovatkin kiistattomat, kuten esimerkiksi Imetystukilistan mainiossa artikkelissa todetaan:

"Lapsen lähestyessä 1-vuoden ikää aletaan neuvoa vieroitusta ja kehotetaan siirtymään vähitellen lehmänmaitotuotteisiin. Usein vedotaan, kuinka äidinmaidolla ei tuolloin ole enää ravitsemuksellista merkitystä. Kuitenkin äidinmaito on 1-vuotiaalle ensiluokkaista ravintoa. Puolesta litrasta äidinmaitoa päivässä 1-vuotias saa esimerkiksi 31% energian tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta ja 95 % C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6). Lapsi saa puoli litraa äidinmaitoa jo parilla syötöllä, vaikka ilta- ja aamusyötöillä."

"Synnytyksen jälkeen erittyvä kolostrum on kunnon rautaisannos vauvalle ja melkoinen vasta-ainepommi. Tämän jälkeen maito muuttuu kypsäksi äidinmaidoksi. Tämän kypsän äidinmaidon koostumus pysyy suunnilleen samana vaikka imetys kestäisi vuosia. Vieroituksen aikana äidinmaito tiivistyy taas vähän kolostrumia muistuttavaksi "vasta-ainerokotukseksi" vierottuvalle lapselle (La Leche League International, 1998)."


Äidinmaito on isommallekin lapselle superruokaa parhaimmillaan, ja sen hyödyntäminen ruuanlaitossa voisi toimia helppona tapana tarjota jo vieroittuneillekin lapsille (ja miksei tosiaan aikuisillekin) hyvä ja luonnollinen ravintolisä ruokavalioon. Ajatuksena tämä kuitenkin tuntuu meistä monista vieraalta, jopa vastenmieliseltä. Syy löytynee osittain ainakin siitä seikasta, että toisin kuin suurimmassa osassa maailman kulttuureja, meidän länsimaisessa kulttuurissamme rintoja ei ensisijaisesti yhdistetäkään lapsen ruokintaan, vaan muihin asioihin.


tiistai 16. helmikuuta 2010

Ajatuksia ensimmäisistä kiinteistä

Vauvojen ruokavalio on puhuttanut useammassakin blogissa niin itsetehtyjen soseiden, teollisen purkkiruuan kuin lapsentahtisen sormiruokailunkin puolesta. Itsekin olen aihetta sivunnut jo aiemmin, mutta koska se on meillä tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, ajattelin kirjoitella siitä lisää muutaman sanan perustuen omiin kokemuksiin ja meillä hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.

Kiinteitä aloittelevan lapsen ruokavalioon vaikuttaa ainakin meidän perheessämme tällä hetkellä useita erilaisia trendejä ja ilmiöitä. Yhtäältä lapsentahtisen sormiruokailun idea (jota itse pidän psykologisessa mielessä lapselle parhaimpana lähtökohtana kiinteisiin tutustumiselle), toisaalta taas aikuisten maailmassa jylläävä villitys blendata Vitamixillä kaikki mahdollinen ruuansulatuksen kannalta parhaaseen mahdolliseen optimaaliseen muotoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä käytössä on tällä hetkellä jonkinlainen soseiden ja sormiruokailun tasapaino. Lapsi saa lähes joka aterialla tutkia ja ehkä siinä sivussa syödäkin itse käsin jotakin helposti käsissä pideltävää (esimerkiksi hedelmät, höyrytetyt vihannekset, maustamaton tofu, maissinaksut), mutta ateriat koostuvat pääosin (suurimmaksi osaksi itse tehdyistä) soseista.
 
























Arjen (inho)realismia: lapsentahtinen sormiruokailu on kokonaisvaltaista tutustumista ruokaan kaikilla aisteilla ja välillä melkoisen sotkuista puuhaa. Tässä lapsi ensimmäisiä kertoja omatoimisesti avokadon kimpussa :)


"Soseiden itse vääntämiseen" liittyy nykyvanhempien puheessa usein hankala ja hieman negatiivinenkin mielikuva. On totta, että jo valmiiksi kuormittavassa arjessa tämä voi olla se lopullisesti kuormittava ja uuvuttava tekijä, josta saatetaan kehottaa luopumaan oman ja lapsen hyvinvoinnin nimissä. Itsekin muistan esikoisen vauva-ajoilta, että alkuinnostuksen jälkeen vihannesten höyryttelyyn ja soseutteluun ei tuntunut olevan aikaa tai voimia. Nyt kuitenkin kun lapsia on useita, ruokaa tehdään ja blenderiä käytetään joka tapauksessa, niin yllätyksekseni olen huomannut soseiden syntyvän siinä sivussa, aivan kuin huomaamatta.

Pari hyväksi havaittua vinkkiä:

- Vauvan aamiainen valmistuu helposti vihersmoothien ohessa, kun ensin laitetaan blenderiin vauvalle sopivat ainekset (esim. banaania, mustikkaa tai muuta marjaa, öljyä, vähän marjajauhetta...) Kun tästä on otettu erilleen vauvan aamupala-annos, lisätään vahvemmat aineet ja "superit"
- Vaihtelun vuoksi soseen sijaan saa helposti tehtyä smoothien lisäämällä vettä tarpeen mukaan.
- Marjajauheet ovat huippuja hedelmäsoseiden ravintoarvoa rikastamaan, itse käytän toisinaan myös vähän hampunsiemenrouhetta.
- Vihannekset kannattaa höyryttää sekä marjat ja hedelmät soseuttaa tuoreina.
- Liha luomua aina kun mahdollista.
- Hyviä rasvoja on helppo lisäillä soseisiin - meillä käytössä ovat oliiviöljyn lisäksi olleet kookosöljy sekä camelina- ja hampunsiemenöljyt, joissa omega3- ja 6-balanssi on parhain.
- Esimerkiksi kvinoaa on suhteellisen helppo valmistaa isompi annos ja lisäillä soseisiin proteiininlähteeksi.


Kuten Ilon Pisara -blogin aiheeseen liittyvässä postauksessa todetaan, tuoreista marjoista ja hedelmistä tehtyjen soseiden merkitystä ei tule aliarvioida. Monissa teollisissa hedelmäsoseissa itse hedelmää (sekin kypsennettyä) saattaa olla parikymmentä prosenttia  ja loput vettä, riisitärkkelystä sekä hedelmäsokeria.

Neuvoloissa pääasiallisena huolena tuntuu monesti olevan se, kuuluuko vauvan ruokavalioon kotimaisia viljoja ja lihaa. Meidän perheessämme näin sattuu olemaan, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden tärkeyttä usein ylikorostetaan luoden näin vanhemmille mielikuva siitä, että juuri muuta ei lapsen tarvitsisi syödäkään ja tarpeettomasti syyllistäen niitä perheitä, joissa näitä ruoka-aineita ei vauvan ruokavalioon kuulu. Ideaali olisi WHO:n suositusten mukaisesti äidinmaito pääasiallisena ruokana 1-vuotiaaksi ja siinä sivussa tutustuminen monipuolisesti kiinteisiin ruokiin tämän "maailman vanhimman superfoodin" (joka ansaitsisi ihan oman postauksensa) ohella.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Vauvojen D-vitamiinit

Neuvolajärjestelmän korruptoituneisuus on itseäni jo pitkään huolestuttanut asia, jota olen jo aikaisemminkin ohimennen sivunnut. Erityisen selkeästi tämä tulee näkyviin vauvojen D-vitamiinibisneksessä.

Orion Pharmalla on ilmeisesti jonkinlainen diili Suomen neuvoloiden kanssa Jekovit-tuotteensa suhteen. Riippumatta asuinpaikasta, lähes jokainen tuntemani tuore suomalainen äiti on vauvan ollessa kaksiviikkoinen saanut neuvolasta joko ohjeet D-vitamiinin antamiseksi Jekovit-esitteen muodossa tai jopa ilmaisen ensimmäisen Jekovit-pullon.

On selvää, että esikoistaan odottavalla äidillä ei raskausaikana varmasti ole ensimmäisenä mielessä sen pohtiminen, minkä D-vitamiinivalmisteen aikoinaan syntyvälle vauvalleen valitsisi. Vauvan synnyttyäkin elämä on niin kaoottista ja täynnä muutoksia ensimmäiset päivät ja viikot, että saattaa tuntua ainoastaan helpottavaltakin, kun neuvolan täti kotikäynnillään tuo "hyvän hyvyyttään" ihan ilmaiseksi sen ensimmäisen D-vitamiinipullonkin, eikä tarvitse lähteä apteekista sitä varta vasten ostamaan.

Tällaisessa lähestymistavassa on ongelmana se, että tietoisuus vaihtoehtoisista, usein paremmista D-vitamiinivalmisteista jää olemattomaksi (mikä tietysti on tällaisen markkinoinnin tarkoituskin). Jekovitin heikkoutena on pidetty etenkin sitä, että se sisältää ainoastaan D2-vitamiinia eikä suinkaan tärkeää ja välttämätöntä D3:sta. Sen lisäksi valmiste sisältää etanolia ja erilaisia apuaineita:

Jekovit-tippojen vaikuttava aine on ergokalsiferoli eli D2-vitamiini, jota on 2440 IU
(= kansainvälistä yksikköä) millilitrassa liuosta. Yksi millilitra on noin 31 tippaa. Yksi tippa sisältää 2
mikrog (= 80 IU), 3 tippaa 6 mikrog (= 240 IU) ja viisi tippaa 10 mikrog (= 400 IU) D2-vitamiinia.
Apuaineita ovat polysorbaatti, butyylihydroksianisoli, propyyligallaatti, sitruunahappo,
propyleeniglykoli, etanoli, sakkariininatrium ja puhdistettu vesi.
(pakkausseloste)

Jekovitin vaihtoehdoksi esitetään usein Devitol-tippoja, jotka myöskään eivät sisällä D3:sta, vaan ainoastaan D2:sta. Pakkausselosteen mukaan Devitolissa D-vitamiini on puhtaassa soijaöljypohjassa, eivätkä tipat sisällä mitään lisäaineita. Deetippojen vahvuutena on niiden sisältämä D3-vitamiini, mutta heikkoutena tuoteseloste - jo kaksiviikkoisille vauvoille annettavien tippojen koostumus on seuraavanlainen:

Sakkaroosi, natriumsitraatti, makrogoliglyserolihydroksistearaatti, sitruunahappomonohydraatti, alfa-tokoferoli, keskipitkäketjuisia tyydyttyneitä triglyseridejä, väkiviina 96 %, puhdistettu vesi.

Kuten tässä hyvässä lasten D-vitamiininsaantia käsittelevässä postauksessa osuvasti todetaan:  "So 96% alcohol, sugar, saturated fats. I can't believe that this is even legal."

Mistä sitten parempi vaihtoehto? Carlson Labsin d-vitamiini on monien mukaan yksi parhaista. Itsekin lähdin muutamia päiviä sitten "vähän" myöhässä iHerb-hehkutukseen mukaan (ja minä kun luulin, että se aikakausi jolloin pikku-i:n laittaminen minkä tahansa tuotteen nimen eteen teki siitä coolin, on jo takanapäin... :D ) ja napsuttelin sieltä Carlsonin vitskut koko perheelle pitkäksi aikaa eteenpäin.

Jos a) ulkomailta tilaaminen tuntuu itselle vieraalta, b) tuote on out of stock iHerbistä tai c) haluat vain saada tuotteen helposti kauppareissun yhteydessä kotiisi, suosittelen poikkeamaan Lifessä. GimmeFive D-tipat sisältävät vain kasviöljyä ja D-vitamiinia - huolimatta amerikkalaishenkisestä Disney-pakkauksesta jonka perusteella saattaisi kuvitella jotakin aivan muuta. Itse valmistajasta itselläni ei ole tarkempaa tietoa.




































D-vitamiini on ollut nyt niin kuuma topic siellä sun täällä, että itselläni ei taida olla mitään uutta sanottavaa enää siihen, miksi d-vitamiinin saanti on äärimmäisen tärkeää jo lapsesta asti. Tässäpä nyt kuitenkin muutama kansantajuinen linkki.
YLE: Suomalaisilla pulaa D-vitamiinista kesälläkin
YLE: Lääkäri kauhistelee suomalaisten vitamiinivajetta
Raskaudenaikainen D-vitamiinin puute heikentää sikiön synnynnäistä immuunisuojaa
AAP: Prevention of Rickets and Vitamin D Deficiency in Infants, Children, and Adolescents 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...