Synnytys on jokaiselle sen kokeneelle naiselle syvästi henkilökohtainen kokemus. Parhaimmillaan se voi olla erityisen voimaannuttava, koko loppuelämän ajan kannatteleva ja identiteettiä positiivisella tavalla vahvistava kokemus. Se voi toisaalta olla myös pelottava, ahdistava, jopa traumaattinen tai pitkäksi aikaa elämään varjojaan heittävä elämäntapahtuma. Ehkä juuri tämä syvä henkilökohtaisuus ja subjektiivisuus tekee synnytyksestä usein niin vaikean asian keskustella, jakaa kokemuksia tai kirjoittaa niin, että jokainen kokemus saisi tulla kuulluksi, nähdyksi ja jokainen tarina kerrotuksi yhtä tasavertaisena, nostamatta yhtä toisen yli tai vaientamatta toista.
Koen ja tunnen syvää kunnioitusta jokaisen naisen yksilöllistä synnytyskokemusta ja -tarinaa kohtaan. Silti, tai ehkä juuri siksi, koen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi kirjoitella ylös omia ajatuksiani ja kokemuksiani aiheesta. Haluan korostaa, että ne perustuvat vain omiin kokemuksiini ja tuntemuksiini neljän raskauden ja pian myös neljän synnytyksen osalta. Jokaisella meistä on oma näkökulmamme näihin asioihin - tässä omani. :)
Synnytystä on verrattu usein maratonin tai useammankin sellaisen juoksemiseen. Itse juoksin vuosi sitten
ensimmäisen puolimaratonini ja melko pian heti perään
toisen. Ultra- tai maratonjuoksijalle reilu 21 kilometriä on olemattoman pieni matka, suorastaan naurettava. Sen sijaan ihmiselle, joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa ja vasta puoli vuotta sitten jaksanut hölkätä hitaasti viisi kilometriä, kyseessä on iso, säännöllistä harjoittelua ja valmistautumista vaativa juttu. Siksi en voi olla löytämättä selkeitä yhtymäkohtia synnytykseen, joka myös usein on yksi naisen elämän raskaimpia fyysisiä suorituksia.
Puheissa synnytyksestä vilahtelevat ja ehkä joskus jopa menevät hieman sekaisin kaksi termiä: valmistautuminen ja suunnitteleminen. Aloitan pohtimalla näiden kahden eroja ja tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta.
VOIKO SYNNYTYKSEEN VALMISTAUTUA?
Vuosi sitten harjoittelin ja valmistauduin ensimmäiseen puolimaratoniini. Aloittelijalle sekä henkinen että fyysinen valmistautuminen olivat erittäin suuressa roolissa. Puolimaraton olisi toki ehkä joten kuten onnistunut myös täysin kylmiltään, mutta kuitenkin itsellä oli kaikin puolin varmempi olo koitoksen tullessa ajankohtaiseksi, kun sekä henkistä että fyysistä puolta oli jo tullut valmennettua itse asiaan.
Oman kokemukseni mukaan sama pätee myös synnytykseen. Henkinen ja fyysinen valmistautuminen - mahdollisuuksien mukaan - luovat pohjaa ja edellytyksiä sille, millaiseksi synnytyskokemus muodostuu, olipa paikka, tilanne, ympäristö tai vallitseva ilmapiiri lopulta mikä tahansa.
Henkinen valmistautuminen on itselleni ollut aina kenties tärkein osa synnytykseen valmistautumista. Se on alkanut kuin luonnostaan raskauden puolivälin jälkeen ja merkitys on vain kasvanut viimeisellä kolmanneksella.
Yksi kenties maailman tunnetuimpia kätilöguruja,
Ina May Gaskin on osuvasti todennut, että ihminen on ainoa nisäkäs maailmassa, joka pelkää synnyttämistä eikä luota omiin kykyihinsä. Tietynlainen pelko ja kunnioitus synnytystapahtumaa kohtaan on omalla tavallaan luonnollista ja ymmärrettävää. Kuitenkin olen itse kokenut, että siinä missä synnytyskulttuurin medikalisoituminen on tuonut mukanaan myös hyviä asioita, on se ollut omalta osaltaan myös rakentamassa ilmapiiriä ja keskustelua synnytyksestä keskittymään ensisijaisesti pelkojen ja uhkien ympärille.
Myös
birth affirmationeista eli positiivisista synnytykseen liittyvistä ajatuksista ja lauseista olen itse saanut paljon apua sekä synnytykseen valmistautuessa että sen aikana. Kuten myös vaikkapa edellä mainituissa teoksissakin tuodaan esiin, paljon on kyse myös henkisestä puolesta ja siitä miten rentoutunut ja levollinen mieli myös edesauttaa vahvasti synnytyksen etenemistä. Voimaannuttavat synnytyskertomukset ja esimerkiksi
Aktiinen Synnytys ry:n sivut ovat sellaisia, joita itse kannustaisin mieluummin lukemaan ja seuraamaan kauhutarinoiden sijaan. :) Affirmaatioita löytyy netistä paljonkin, kuvassa näkyvät olen itse printannut
täältä.
Oleellinen osa henkistä valmistautumista ainakin itselläni on myös suhteen luominen lapseen jo odotusaikana. Tätä voi edesauttaa positiivisilla mielikuvilla ja ajatuksilla sekä uuden perheenjäsenen huomioimisella jo mahdollisuuksien mukaan omassa arjessa ennen syntymää.
Fyysinen valmistautuminen on myös eduksi synnytyksen kannalta, jos siihen on mahdollisuus. Säännöllinen kevyen liikunnan harrastaminen, esimerkiksi kävelylenkki päivittäin, pitää mielen virkeänä ja voinnin hyvänä. Itse olen nyt juoksun ollessa tauolla nauttinut suunnattomasti kävelylenkeistä. Erityistä iloa on tuottanut lumien sulaminen kaduilta, joka on pitkästä aikaa mahdollistanut kävelylenkit ulkona raittiissa ilmassa kuntosalin juoksumaton sijaan.
Itse olen kaikissa raskauksissa kokenut hyödylliseksi synnytykseen valmistautumisessa myös muutaman hyväksi havaitun luottotuotteen.
Weleda on yksi suosikkini sertifioiduista luonnonkosmetiikkamerkeistä, ja heidän tuotteensa
raskausajan hoitoöljy* sekä
synnytykseen valmistautumisöljy* ovat olleet erittän hyviä synnytykseen valmistautumisen kannalta. Ne ovat käytössä tämänkin raskauden aikana, ja myös tulevaa pienokaista on odottamassa meillä jo hyväksi havaittuja
Weledan Calendula-tuotteita*. :)
Näitä ihania lahjapakkauksia myy tällä hetkellä
Ruohonjuuri.
VOIKO SYNNYTYKSEN SUUNNITELLA?
Synnytykseen voi ja kannattaa siis valmistautua monin eri tavoin. Mutta voiko synnytyksen täydellisesti etukäteen suunnitella? Ei voi. Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta kaikkea ei voi täysin kontrolloida tai etukäteen määritellä. Sama pätee luonnollisesti myös maratonille tai puolimaratonille treenaamiseen. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta juoksu voi mennä pieleen itsestä riippumattomista syistä. Emme voi vaikuttaa esimerkiksi tapahtumapäivän säätilaan tai odottamattomiin tilanteisiin kuten oman kropan äkilliseen pettämiseen kesken suorituksen jostakin yllättävästä syystä johtuen.
Näin on myös synnytyksen osalta. "Manifestoi unelmiesi synnytys" on kaunis ja voimaannuttava ajatus, jota kannattaa ja on syytä ehdottomasti vaalia. Positiiviset mielikuvat vahvistavat ja antavat luottamusta siihen, että kaikki sujuu hyvin. Kuitenkin myös synnytyksestä puhuttaessa on tärkeä muistaa nöyryys. Kaikesta huolimatta synnytyspaikka, -tapa tai kokemus voi muuttua ja muodostua täysin päinvastaiseksi kuin toivoi tai suunnitteli. Silloinkin kenties avainasemassa on huolellisen henkisen valmistautumisen tuoma tyyneys ja mielenrauha, joka parhaimmillaan säilyy ja antaa voimaa myös suunnitelmien ja tilanteiden muuttuessa.
Pidän itse kuitenkin tärkeänä, että jokainen synnyttäjä saa tarpeeksi tietoa eri vaihtoehdoista voidakseen tehdä informoituja valintoja tietoon perustuen ja vaikuttaa mahdollisuuksien mukaan siihen, että synnytyksen olosuhteet (paikka, ihmiset, ilmapiiri) olisivat juuri hänelle ne turvallisimmat, luotettavimmat ja parhaat mahdolliset.
