torstai 26. marraskuuta 2009

Get them young!

Lastenruokabisnestä olen sivunnut hieman jonkin aiemman postauksen yhteydessä, mutta aihe on sen verran laaja ja itseäni kiinnostava, että päätin laatia siitä ihan oman juttunsa.

Taustana ja pienenä disclaimerina ensinnäkin todettakoon, että vaikka ajatus erillisistä “lastenruuista”, puhumattakaan niiden valmistukseen keskittyvästä omasta erillisestä teollisuudenalasta, on historiallisesti verrattain uusi ja hieman erikoinenkin, en pidä tätä bisnestä – kuten muutakaan ruokabisnestä – pelkästään negatiivisena tahona, jota tulee hampaat irvessä vastustaa. Hektisessä 24/7- yhteiskunnassamme on tilanteita ja hetkiä, jolloin osa vanhemmista näkee valmiiden lastenruokien vastaavan omiin tarpeisiinsa. Nämä tarpeet eivät ainakaan hetkessä tule muuttumaan, monestakaan eri syystä.

Uskon ja tiedän, että lastenruokateollisuuden – kuten muunkin elintarviketeollisuuden - suuri haaste ja pyrkimys tällä hetkellä on selvittää juurta jaksain, keitä me kuluttajat olemme, millaiset arvot ja asenteet määrittelevät valintojamme, miten elämme jokapäiväistä elämäämme, mitä haluamme ja tarvitsemme. Näitä kaikkia tutkitaan ja selvitetään yrityksissä monien eri alojen ammattilaisten toimesta. Itse ilahduin kovasti saadessani taannoin kutsun Elovenan teettämään, lastenruokia koskevaan kuluttajatutkimukseen, ja olin todella harmistunut ja pahoillani siitä, ettei aikataulu sopinut minulle enkä päässyt osallistumaan. Olisin enemmän kuin mielelläni ollut antamassa “inputia” tuotekehitykseen laukomalla mielipiteitäni ja esittelemällä omaa kulutuskäyttäytymistäni ja kuluttajan profiiliani.

Lastenruokabisneksessä on mielestäni tiettyjä epäkohtia, joihin olen kiinnittänyt huomiota ensimmäisen lapseni syntymästä lähtien. Olennaista olisi tuoda yrityksille esiin, mitä me kuluttajat näistä epäkohdista ajattelemme. Enemmistö vanhemmista ei ainakaan empiiristen havaintojeni mukaan joko näe näitä epäkohtia tai ainakaan vaivaudu antamaan yrityksille palautetta niistä. Tämän seurauksena kustannustehokkuuden ja kilpailun nimissä tehdään yhä enemmän ja enemmän kompromisseja, koska yritykset toteavat, että kuluttajia eivät näköjään nämä asiat kiinnosta pätkän vertaa.

WHOn kansainvälinen äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodi kieltää äidinmaidonkorvikkeiden mainostamisen suoraan kuluttajille. Tämä koodi sisältää myös kiellon markkinoida lastenruokia alle puolivuotiaille vauvoille. Suomi, kuten moni muukaan Euroopan maa, ei ole ratifioinut tätä osaa koodista. Niinpä kauppojen hyllyt pursuavatkin erilaisia neljän kuukauden ikäisille vauvoille suunnattuja soseita ja vellejä, joita markkinoidaan yleisesti “hyvinä aloitussoseina” - huolimatta siitä, että WHO suosittelee globaalisti kuuden kuukauden täysimetystä  ja myös Suomessa tämä samainen suositus on edelleen voimassa




























Korvikekoodin kiertäminen ilmenee täysimetyssuosituksen rikkomisen lisäksi myös neuvolajärjestelmän käyttämisessä markkinointikanavana (joka olisi aivan oma aiheensa, niin räikeää ja törkeää se mielestäni on). Toisen lapseni ollessa vauva meillä oli neuvolantäti, joka heti ensimmäisellä kotikäynnillä vauvan ollessa viikon ikäinen lätkäisi (niiden lukemattomien Jekovit-, Bepanthen-, Pampers- ym. mainosten lisäksi) pöydälle paksun Nestlen kirjasen: “Niin tässä on sitten tällasta hyvää tietoo ravitsemuksesta, imetyksestä ja kiinteiden aloituksesta ym.” Kohteliaasta kieltäytymisestäni huolimatta kyseinen terveydenhoitaja tyrkytti samaista opasta suunnilleen joka kerta tavatessamme, aina siihen asti, kun lapsi oli puolivuotias ja vielä muistaakseni sen jälkeenkin. “Niin, täähän on vähän tällainen mainos, mutta on tässä kyllä paljon ihan hyvää asiaa ja tietoa kuitenkin”, hän vihdoin kerran myönsi.



































Olen nähnyt useita markkinointi-ihmisille suunnattuja materiaaleja, joissa kehotetaan nimenomaan rantautumaan sinne kohderyhmän – tässä tapauksessa epävarmojen tuoreiden vanhempien – pariin, tuomaan tuotteet sinne missä nämä liikkuvat, käyttämään asiantuntijoita eli esimerkiksi terveydenhoitajia ja lääkäreitä tuotteiden suosittelijoina. Kyllähän Nestlen Bona varmasti on hyvää kamaa, kun neuvolassakin suosittelivat sitä antamaan ja näkyipä neuvolan tädillä olevan Bona-kynä ja kansiokin hyllyssään. Puhumattakaan ihanasta, jo siitä äidin omasta lapsuudesta tutusta Bona-hymynaamajulisteesta, jota vauveli voi hoitopöydällä köllötellessään ihastella. Recommended by Neuvola – siis todella luotettava ja hyvä tuote!


Kaikki lastenruokafirmat harrastavat tätä enemmän tai vähemmän (jopa luomu, Nestleä inhimillisempänä pidetty peluri Hippkin Itä-Euroopassa sangen räikeällä tavalla.. Yksi valmistaja on kuitenkin mielestäni tässä mainitsemisen arvoinen: Nutricia, jonka sinänsä innovatiiviset, tetroihin pakatut Muksu-puurot mullistivat lasten valmispuurobisneksen.

Nutricia (piilo)markkinoi aggressiivisesti tuotteitaan neuvoloissa mm. kynien, pehmolelujen ja neuvolakortin kansien välityksellä. Niille neljän kuukauden ikäisten lasten vanhemmille, jotka eivät ole hyvissä ajoin tehneet markkinointikieltoa, lähetetään postissa kirje ja myöhemmin lisäksi tuotenäytteitä. Kuitenkin tuotteet, joita markkinoidaan, ovat usein eri kriteerein mitattuna kansallisten ravitsemussuositusten vastaisia: 5-6 kuukauden ikäisille lapsille suunnatuissa puuroissa on mm. valkoista sokeria ja lehmänmaitoa, jota suositellaan annettavaksi vasta yli 1-vuotiaille. Se käyttöä perustellaan sillä, että "Muksu-velleissä ja -puuroissa lehmänmaidon koostumusta on muokattu vauvalle sopivaksi käyttäen herajauhetta ja laktoosia" ja "Nutricia Muksu -lastenruoat täyttävät kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 789/1997 lastenruoille asetetut vaatimukset. Maitoa voidaan käyttää lastenruokien valmistuksessa samoilla edellytyksillä kuin äidinmaidonkorvikkeidenkin valmistuksessa."  


Laittaessani joskus palautetta aiheesta sain kiertelevän ja kaartelevan vastauksen, jonka mukaan suositukset ovat suosituksia mutta vauvat yksilöitä, ja koska on haastavaa kehittää sekä lapsille maistuvia että ravitsemuksellisesti hyviä tuotteita, on niihin lisätty maitoa ja sokeria, joka suurimmassa osassa tuotteista on fruktoosia eikä suinkaan valkoista sokeria.


Muksu-puuroihin on useimmiten lisätty vitamiineja, mikä antaa vanhemmalle mielikuvan siitä, että kyseessä on ravinteikkaampi ja terveellisempi tuote kuin “tavallinen” kaurapuuro. Olenpa jopa kuullut (yllätys yllätys) neuvolassa näitä suositellun "parempina" puuroina juurikin lisättyjen vitamiinien vuoksi!

Meidänkin perheessämme on ollut monia aikoja ja tilanteita, joissa Muksu-puurot ja muutkin valmisruuat ovat olleet tarpeen. Vaikka tällaisia aikoja ei välttämättä enää kovin monia eteen tulisikaan (koska lapseni ansaitsevat parempaa syötävää), haluaisin silti kuluttajana tehdä kaikkeni, jotta kyseessä oleva ja moni muukin yritys kuulisi sanottavani ja ottaisi sen tosissaan. Kuten olen useasti ennenkin sanonut, suhtaudun erittäin positiivisesti kuluttajien vaikutusvaltaan. Meillä on täysi syy ja oikeus esittää toiveita ja vaatimuksia, ja yrityksillä on velvollisuus ottaa ne tosissaan.

4 kommenttia:

  1. Itseäni ei oo koskaan mitkään mainoskynät ja -lelut, ilmaiset tuotenäytteet tms. haitanneet :) Voin ihan hyvällä omallatunnolla hyödyntää kaikkea ilmaista, mutta ei se musta ostajaa silti tee.. Niin ja neuvolakorttien kannet on meillä Lähivakuutuksen sponsoroimia, en oo tiennytkään, että Nutriciallakin olis sellaisia. Mutta eipä ole meidän neuvolassa kyllä näkynyt yhtään mitään heidän mainosleluja, -kyniä tai muutakaan!

    Meille(kin) lähetettiin postissa Muksun valmispuuron näytepaketti, ja heti pisti silmään, että siinä on vitamiineja yms. paljon enemmän kuin tavallisissa puuroissa, ja heti iski paniikki, että saako vauva nyt tarpeeksi tarvitsemiaan ravitoaineita, kun en tällaisia ravinnerikkaita tuotteita käytä, eikä se sitä lihaakaan aina saa.. Noh, tuolla hyllyssä se näytepakkaus vieläkin on :) En sitä ja kahta 50% alennuksessa ollutta Piltti-purkkia kuitenkaan roskiin pistä, jotenkin oman mielen turvaa se, että ne on siellä hätävarana. Ja ne piltit on kyllä hyvä matkalla, jos ei oo kylmälaukkuja mukana tai ei oo mahdollista syöttää hedelmiä tms. (Tosin tähän asti ei oo ollut kertaakaan sellaista tilannetta, että olisi pitänyt reissuun ottaa mukaan jotain "valmisruokaa".) Toisessa ukkilassa ja mummolassa on usein pilttiä varattuna suvun vauvoille, vaikka siellä olis myös hedelmiä yms. Ja kumpaa mieheni mieluummin sitten vauvalle syöttää, tarjoiluvalmista pilttiä vai tuoretta hedelmää, joka vaatii pienen esivalmistelun ennen suuhun laittoa? No, en oo totaalikieltäytyjä tässäkään asiassa, mutta kummastuttaa kuunnella joidenkin tuttujen juttuja, kun syöttävät joka ikinen päivä pilttiä. (Tai siis mitä tahansa purkkiruokaa.)

    Kerrotko vähän tarkemmin noista puuroihin yms. lisätyistä vitamiineista.. Onko ne siis aina automaattisesti pahasta? Vai onko niissä oikeesti vitamiineja? Miksi niitä sitten lisätään?

    Muuten, annatko itse lapsillesi lehmänmaitoa (no vauvalle et ihan vielä)? Rasvatonta vai kevytmaitoa? Entä jogurtit, viilit jne., millä "rasvaprosentilla"? Itse oon syöttänyt ihan turkkilaista jogurttia ja luomukevytmaitoa (mutta siis, tosi vähäisissä määrin vielä, vaikka kai pitäisi jo antaa ihan joka päiväkin..) Oon ihan hukassa, antaako niitä rasvattomia vai mitä ihmettä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kte kommentista! Samoja itsekin pähkäilen ja kuten jo kirjoitukseni alussa totesin en itsekään ole kovin fanaattinen, kunhan vain tykkään pohdiskella ja kyseenalaistaa. Meillä on syöty purkkiruokia ja -puuroja myös ja tosiaan monessa tilanteessa voivat olla ihan jees. Ja kompromissejahan meidän vanhempien on kaikissa asioissa aina tehtävä joka tapauksessa :)

    Itse lähinnä markkinointiin perehtyneen näkökulmasta kiinnitän noihin promootiotuotteisiin kuten kyniin ja neuvolakortin kansiin ym. huomiota, koska tosiaan kaikissa oppaissa ym. neuvotaan rakentamaan brändiä juuri niiden kautta ja iskostamaan siten tuotemerkki kuin huomaamatta kuluttajan mieleen. Mitä olen ihmisiä haastatellut niin tosiaan suurin osa ei niitä mainoksiksi miellä tai näe mitenkään "pahana", vaan ajattelee että kiva kun ilmaiseksi saa. Ostoaikeita ei siis välttämättä synny ainakaan ihan heti, mutta jääpähän tuotemerkki mieleen. Kertoo ehkä jotain siitä miten syvään brändit ovat jokapäiväiseen elämäänne iskostuneet - että ne ovat aina keskuudessamme, luonnollisena osana arkeamme?

    Valitettavasti en tuohon vitamiiniasiaan ole perehtynyt muuta kuin mitä pakkauksista olen nähnyt. Jos esim. Muksun sivuilta katsoo tuoteselosteita, niin esim. kuningatarpuuron ainekset ovat:

    Vesi, mustikka- ja vadelmasose (13 %), jauhoseos (kaura, ohra, ruis, vehnä) (9 %), hedelmäsokeri, sokeri, kasviöljyseos (palmu, rypsi, auringonkukka), vitamiinit (A, D, E, K, tiamiini, B6, niasiini, pantoteenihappo, biotiini, foolihappo, C), kivennäisaineet (kalsium, rauta, sinkki, jodi).

    Maallikkona ymmärrän tämän niin, että kama itsessään ei olisi välttämättä kovin ravinteikasta ja siksi näitä vitskuja lisätään. Plus lisäähän se myyntiä. Joku ravitsemusasiantuntija voisi kommentoida enemmän tähän onko hyvä vai huono juttu - itse en siis näe mitään pahaa sinänsä vitamiinien lisäämisessä, lähinnä vain kritisoin sitä että esim. neuvoloissa usein annetaan ymmärtää näiden olla suunnilleen "superfoodeja", joita tulee tarjota tavallisen esim. luomukaurapuuron sijaan jotta lapsi varmasti saa kaikki tarvittavat vitskut. Synteettisiähän ne kuitenkin taitavat olla....

    Meillä lapset tykkäävät lehmiksestä ja luomua toki ollaan suosittu, mutta keskimmäisellä on jonkinlaista laktoosi-intoleranssia ja siksi ollaan jouduttu siirtymään laktoosittomaan "tavis" (siis tehotuotanto-) maitoon - kevytmaitona, ei rasvattomana. Sama homma jogurttien kanssa. Kauramaitoa käytän itse, mutta siitä eivät lapset oikein tykkää :(

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä noi Muksu-puurot pitäisi kieltää lailla! Ja tuo "hedelmäsokeri"-sana. Se maissitärkkelyksestä sieniin kuuluvien mikrobien teollisesti tuottama myrkky ei ole hedelmiä nähnytkään. Se on luultavasti jopa pahempaa kuin tavallinen sokeri, sillä se huijaa aivoja. Sitä ei missään nimessä saisi antaa raskaana oleville naisille eikä lapsille. Mieluiten kenellekään.

    Itsekin välillä ostan purkkiruokaa, esimerkiksi kerran yhteen tai kahteen viikkoon Hippin valmistamia luomukana-aterioita (1/2 prk), sillä muuten en luomubroileria hänelle saisi. Yleensä otan matkaankin pakkasesta itsetehtyjä sosekuutioita, mutta joskus olen myös ostanut luomuhedelmäaterioita jos vaikka kaupungilla menee pidempää kun oletin eikä ole omaa ruokaa mukana. Eli mielestäni jopa luomu vauvanruoka on niin edullista, että sen satunnaisen purkkiruoan voi ehdottomasti ostaa luomuna.

    Järkyttävää mitä Nutricia sanoi sinulle lehmän maidon ja sokerin käytöstä! Vai ettei muuten lapselle maistu.. Täällä on ainakin yksi vihersmoothieta, chia-hedelmä-smoothieta, hamppurouhe-marja-hirssipuuroja antaumuksella nauttiva vauva. Kyllä jo pienikin vauva laadun maistaa, ja oikeasti terveellinen ruoka on hyvää. Ollaan monesti miehen kanssa naurettukin, kun tyttö syö esim. juuri jotain goji-lucuma-quinoapuuroa ja suu auki odottaa seuraavia lusikallisia, että "kyllä muksu tietää mikä maistuu" :)

    Ne lisätyt vitamiinit ovat siellä vain, koska itse riisistä tai maissista tehdyssä lehmänmaitovellissä ei ole lähestulkoon mitään ravinteita. Niiden imeytyminen on myös kyseenalaista, esimerkiksi juuri kalsium jota lehmänmaidosta imeytyy vaan kolmasosa. Ihan varmasti parempi vaihtoehto on luomuviljasta hedelmä/marjasoseeseen itse tehty puuro ripauksella hyvää kylmäpuristettua öljyä ja hamppurouhetta. Laatu korvaa varmasti keinotekoisesti lisätyt vitamiinit.

    Pahoittelut HW jos tuppauduin ja kirjoitin liian fanaattisesti :) Olen vain tuohtunut siitä, mitä myrkkyjä lapsille markkinoidaan "terveellisinä". Ja moni vanhempi oikeasti kuvittelee lapsensa syövän oikeaa kaurapuuroa, kun hänelle syötetään Muksun "Kaurapuuroa" (=herajauheen ja maidon lisäksi kauraa jauhona jopa 9%!).

    VastaaPoista
  4. Eipä mitään Aletheia, hienoa ja kiitos kun jaksoit kirjoitella omiakin ajatuksiani vielä vähän selkeämmin auki. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...