Tällainen postaus on pyörinyt jo pitkään mielessä ja suunnitelmissa, ja nyt luettuani Mari Koon ja Jennin hyvät ja mielenkiintoiset aiheeseen liittyvät postaukset sain vihdoin lopullisen sysäyksen kirjoittaa tästä sydäntäni lähellä olevasta aiheesta.
Suhtautuminen elintarviketeollisuuteen, kuten kaikkeen muuhunkin bisnekseen, vaihtelee kuluttajien keskuudessa laidasta laitaan. Yleensä eniten ääntä pitävät ja suunvuoroa saavat tässäkin asiassa ääripäihin menevät näkemykset.
Yhtäällä, valitettavan yleisenä vielä tänäkin päivänä suurten massojen keskuudessa, vallitsee sokea luottamus ja hälläväliä-ajattelu: "eihän tätä ja tätä saisi myydä jos se olisi jotenkin haitallista" ja "ei kai nyt pieni määrä sitä tai tätä terveydelle haitallista ainetta ruuassa nyt mitään haittaa" -tyyppinen lähestymistapa, joka on luonnollisesti johtanut yhä räikeämpään ja törkeämpään elintarvikkeiden väärentämiseen, laadun huononemiseen ja kuluttajien huijaamiseen. Toisessa ääripäässä on sitten puolestaan kaupallisen, teollisen elintarviketuotannon demonisointi ja näkeminen yksinomaan pahana voimana, joka yrittää kaikin tavoin manipuloida niin viranomaisia kuin tiedostamattomia, asioihin perehtymättömiä kuluttajaparkojakin ja syytää markkinoille epäterveellistä, ravintoköyhää ja jopa terveydelle vaarallista roskaa.
Oma näkemykseni on, että ensinnäkin kriittisyys ja kyseenalaistaminen on todella tärkeää. Kuluttajien oma välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ollut omalta osaltaan johtamassa nykyiseen tilanteeseen, jossa laadusta ja terveellisyydestä on jouduttu tinkimään halvan hinnan kustannuksella. Taannoinen Kiinan melamiiniskandaali on yksi esimerkki siitä, miten kauhistuttaviin äärimmäisyyksiin näissä asioissa voidaan liike-elämän etiikasta piittaamatta mennä, mikäli kuluttajat eivät ole valppaita ja kriittisiä ja tarvittaessa äänestä jaloillaan.
Kuitenkaan en kannata täydellistä ruokabisneksen demonisoimista - esimerkiksi Petos lautasella -kirja oli mielestäni herättelevä ja silmiä avaava teos taviskuluttajan näkökulmasta, mutta itseäni kieltämättä paikoin myös ärsyttikin tietty mustavalkoinen, rivien välistä paistava "elintarviketeollisuudesta ei voi tulla mitään hyvää" -asenne. Fakta kuitenkin on, että elämme markkinataloudessa halusimmepa tai emme - ja että ennen kaikkea näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tuotekehittely ja innovaatiot eivät synny pelkästä keinotekoisesta, "pahojen kapitalistisikojen" rahan kiilto silmissä keksimästä ideasta "luoda vaan joku tuote, ihan mikä tahansa, ja tunkea se markkinoille", vaan jo vuosikausia (edelläkävijä)yritykset ovat tehneet kaikkensa myös sen eteen, että oppisivat ymmärtämään kuluttajien tarpeita ja kehittämään niihin parhaalla mahdollisella tavalla vastaavia tuotteita. Lukuisia eri tieteenalojen asiantuntijoita työskentelee yritysten palveluksessa pääasiallisena työtehtävänään soveltaa alansa uusinta tutkimustietoa nimenomaan kuluttajien tarpeiden, toiveiden ja halujen ymmärtämiseen. Firmat seuraavat edelläkävijäkuluttajien blogeja ja -keskustelufoorumeita, ottavat heitä mukaansa tuotekehitysprosessiin ja käyttävät vuosittain valtavia rahasummia tutkiakseen perinpohjaisesti, mitä kuluttajat haluavat ja miten näihin haluihin ja tarpeisiin voitaisiin vastata.
Toki yritykset ovat ahneita ja pyrkivät voiton maksimointiin, mutta sellaiset väitteet, että ne vain silkkaa ilkeyttään haluavat myrkyttää meitä kuluttajaraukkoja E621-mössöillä ja aspartaamilla, jättävät kuluttajat täysin passiivisiksi, valintakyvyttömiksi uhreiksi ja kieltävät sen suuren vaikutusvallan, joka jokaisella kuluttajalla tänä päivänä myös firmojen tuotekehitykseen on. Me itse omalla toiminnallamme, priorisoinneillamme ja valinnoillamme olemme omalta osaltamme luomassa ja rakentamassa sellaista tulevaisuuden elintarviketeollisuutta, joka vastaa omia toiveitamme ja tarpeitamme. Meitä tarkkaillaan ja seurataan enemmän kuin uskommekaan, toimikaamme siis sen mukaan! :)
Inspiraatiota hyvinvointiin ja ihanaan arkeen. Terveelliset herkut, luonnonkosmetiikka ja hemmottelu.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
tiistai 10. marraskuuta 2009
Karpalon ja hunajan liitto
Maustetut hunajat ovat mielessäni pitkään olleet jonkinlaisia väliinputoajatuotteita, joita en ole osannut laittaa oikein mihinkään kategoriaan. Yhteen aikaan ostelin innoissani heräteostoksina kaiken maailman myyjäisistä, pikkuputiikeista, toreilta jne. toinen toistaan houkuttelevampia pikkupurkkeja kotimaisten tuottajien maustettuja hunajoita - milloin salmiakin-, milloin tyrnin-, milloin mansikanmakuisia. Hunajaa maisteltiin jonkin verran ja lopulta se unohtui kaappiin, koska käyttö oli jotenkin hankalaa: tuote ei ollut selkeästi hunajaa (sivumaut häiritsivät käyttöä hunajan korvaajana esim. leivonnassa) ja muita käyttötarkoituksia oli vaikea keksiä.
Niinpä reagoin jälleen aavistuksen verran skeptisesti, kun viimeksi Ruohonjuuressa käydessäni törmäsin Mesiniityn tuote-esittelyyn. (Reagoin tosin skeptisesti aina tuote-esittelyihin ylipäätäänkin, koska en pidä "push-markkinoinnista" tai halua ostaa tuotetta painostuksen alaisena, vaan mieluummin löydän sen itse). Kuultuani, että kyseessä onkin maustetun hunajan sijaan pikemminkin pakastekylmäkuivattua marjaa hunajassa, suostuin kokeilumielessä maistamaan ja sehän oli menoa saman tien. Karpaloversio lähti mukaan siltä istumalta ja kuten kuvasta näkyy parissa päivässä tätä herkkua on kulunut jo puoli purkillista, uskomatonta mutta totta! :)
Tämä maistuu siis pikemminkin karpalolta (yksi suosikkimarjoistani) kuin hunajalta. Kuvauksen mukaan marjojen määrä vastaa 150-200 g tuoreita marjoja purkillisessa (300 g). Karpalon kirpakka maku ja hunajan pehmeä rakenne on täydellinen yhdistelmä!
Muita makuja löytyy mustikkaa ja tyrniä, niitäkin ehkä tulee testailtua. Siitepölyhunajaakin oli valikoimissa, etenkin näinä aikoina sekin varmasti olisi ihan hyvä vaihtoehto.
Niinpä reagoin jälleen aavistuksen verran skeptisesti, kun viimeksi Ruohonjuuressa käydessäni törmäsin Mesiniityn tuote-esittelyyn. (Reagoin tosin skeptisesti aina tuote-esittelyihin ylipäätäänkin, koska en pidä "push-markkinoinnista" tai halua ostaa tuotetta painostuksen alaisena, vaan mieluummin löydän sen itse). Kuultuani, että kyseessä onkin maustetun hunajan sijaan pikemminkin pakastekylmäkuivattua marjaa hunajassa, suostuin kokeilumielessä maistamaan ja sehän oli menoa saman tien. Karpaloversio lähti mukaan siltä istumalta ja kuten kuvasta näkyy parissa päivässä tätä herkkua on kulunut jo puoli purkillista, uskomatonta mutta totta! :)
Tämä maistuu siis pikemminkin karpalolta (yksi suosikkimarjoistani) kuin hunajalta. Kuvauksen mukaan marjojen määrä vastaa 150-200 g tuoreita marjoja purkillisessa (300 g). Karpalon kirpakka maku ja hunajan pehmeä rakenne on täydellinen yhdistelmä!
Muita makuja löytyy mustikkaa ja tyrniä, niitäkin ehkä tulee testailtua. Siitepölyhunajaakin oli valikoimissa, etenkin näinä aikoina sekin varmasti olisi ihan hyvä vaihtoehto.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Isänpäiväherkutteluja
Isänpäivänä meillä herkuteltiin tällaisillla:
Ohjeen pohja täältä - oma versioni on aavistuksen verran terveellisempään suuntaan modattu (vaikka mukana tosin onkin esimerkiksi espressoa, isän suurta herkkua).
Pohja
4dl intiaanisokeria
4dl täysjyvä-spelttijauhoja
1dl kookosjauhoja
2tl vaniljasokeria
1 1/2 tl soodaa
2,5dl vettä
100g suolatonta voita
100g kookosöljyä
3-4rkl raakakaakaojauhetta
1dl (kupillinen) espressoa
2 kananmunaa
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata voi, sekoita joukkoon kookosöljy, vesi ja raakakaakaojauhe. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen joukkoon espresso ja kun taikina on tarpeeksi jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta sen jälkeen.
Kuorrute
noin 1dl kookosöljyä
2rkl espressoa
1 rkl raakakaakaojauhetta
ruokotomusokeria
Sekoita kookosöljy, espresso ja raakakaakaojauhe ja lisää sen jälkeen joukkoon tomusokeria oman maun mukaan. Levitä pohjalle ja koristele kaakaonibseillä (itse laitoin osaan luomukookoshiutaleita lapsille, heidän mielestään kun nibseissä on liikaa makua).
perjantai 6. marraskuuta 2009
Ruoan ja mielenterveyden yhteydestä
Muutama pikainen ajatus taannoisen BBC:n uutisen johdosta, jonka mukaan prosessoitu ruoka lisää masennuksen riskiä ja terveellinen ruokavalio puolestaan on yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin. Kannattaa lukaista myös Urbaanin orangin, kte:n ja Nooran hyvät postaukset aiheesta.
Olen pannut merkille, että monissa pienten lasten vanhemmille suunnatuissa lehdissä ja oppaissa näkee aina silloin tällöin annettavan - hyvää sinänsä tarkoittaen - asiantuntijoiden toimesta vanhemmille esimerkiksi sen tyyppisiä ohjeita kuin "pienten lasten äidin ei kauheasti kannata stressata ruuan terveellisyydestä, Saarioisten äitien tekemät ruuat ovat ihan hyviä nekin" tai "kyllä sitä hyvää ja terveellistä luomuruokaa ehtii sitten vääntää kun lapset ovat vähän isompia - nyt pikkulapsiaikana voi ihan hyvin syödä eineksiäkin, ettei uuvuta itseään täysin" tms.
Ajatus ja tarkoitus näissä neuvoissa on sinänsä hyvä - kohdistuuhan meihin nykyäiteihin aivan valtava määrä ulkoisia paineita ja mittareita siitä, millainen "hyvän äidin" tulisi olla. Monesti näihin liittyy myös (myyttinen) mielikuva siitä, että hyvä äiti tosiaan kasvattaa ne luomuporkkanat ja -nauriit itse ja vääntää joka ikisen aterian alusta loppuun omin käsin vain niistä puhtaista raaka-aineista. Tällainen idealistinen äitimyytti on monelle (kuten itsellenikin) kuitenkin mahdotonta saavuttaa, joten helppo puolustautumismekanismi on sitten kokonaan toiseen ääripäähän meneminen ja asian torjuminen tyyliin "minä en jaksa stressata, minä uskon että lapsistani kasvaa ihan normaaleja vaikka saavatkin silloin tällöin tai useamminkin Saarioisten pizzaa". Moni asiantuntija on varmaankin myös ihan omien havaintojensa perusteella päätynyt suosittelemaan vanhemmille, että ruuanlaiton kanssa voi ottaa vähän rennommin - kukapa nyt haluaisi tahallaan ajaa jo entisestään stressaantuneita, usein työn ja perhe-elämän karusellissa tasapainottavia äitejä stressaamaan vielä enemmän ruokailutottumustenkin suhteen?
Tarkoitus on hyvä, mutta ajatus taustalla (tai sen käytännön toteutus) usein vähän turhankin mustavalkoinen: on olemassa JOKO hyvä, itse-alusta-asti-kasvatettu-ja-viljelty-luomu TAI teolliset valmis-/einesruuat. Todellisuus ja monen terveys- ja ravintotietoisen perheen valinnat löytyvät kuitenkin usein jostakin sieltä välistä. Kompromisseja on varmasti tehtävä, mutta senkään ei tarvitse merkitä totaalista "hanskojen naulaan heittämistä", vaan myös pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi saada ruokavalion pidettyä terveellisenä ja monipuolisena ilman epäinhimillisiä ponnisteluja: superfoodien (joiden ei välttämättä tarvitse olla eksoottisia ja toiselta puolelta maailmaa roudattuja, kotimaisiakin löytyy!) lisääminen, luomun suosiminen, E-koodien ja muiden lisäaineiden, valkoisen sokerin ja vehnän vältteleminen ja ylipäätäänkin tuoteselosteiden tarkempi tutkiminen ovat jo monesti edes vähän parempaan suuntaan menoa. Eineksissäkin on sitä paitsi suuria eroja: vähemmän lisäaineita sisältävät, mahdollisesti jopa luomuaineksista valmistetut einesruuat voivat joissakin tilanteissa olla ihan perusteltuja kiireisen arjen helpottajia.
Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä koko väestön, mutta myös pienten lasten vanhempien parissa; esimerkiksi synnyttäneistä äideistä jopa 20 prosenttia kärsii jonkinasteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. On hyvä, että vanhempia kehotetaan ottamaan rennommin ja stressaamaan vähemmän, mutta etenkin tämän BBC:n uutisen valossa paras vaihtoehto välttämättä ei ole terveellisestä ruuasta tinkiminen. Etenkin meille suomalaisille terveellisempi ruokavalio olisi hyvä ja tehokas mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy- ja vähentämiskeino, vaikkei niitä kokonaan poistaisikaan.
Olen pannut merkille, että monissa pienten lasten vanhemmille suunnatuissa lehdissä ja oppaissa näkee aina silloin tällöin annettavan - hyvää sinänsä tarkoittaen - asiantuntijoiden toimesta vanhemmille esimerkiksi sen tyyppisiä ohjeita kuin "pienten lasten äidin ei kauheasti kannata stressata ruuan terveellisyydestä, Saarioisten äitien tekemät ruuat ovat ihan hyviä nekin" tai "kyllä sitä hyvää ja terveellistä luomuruokaa ehtii sitten vääntää kun lapset ovat vähän isompia - nyt pikkulapsiaikana voi ihan hyvin syödä eineksiäkin, ettei uuvuta itseään täysin" tms.
Ajatus ja tarkoitus näissä neuvoissa on sinänsä hyvä - kohdistuuhan meihin nykyäiteihin aivan valtava määrä ulkoisia paineita ja mittareita siitä, millainen "hyvän äidin" tulisi olla. Monesti näihin liittyy myös (myyttinen) mielikuva siitä, että hyvä äiti tosiaan kasvattaa ne luomuporkkanat ja -nauriit itse ja vääntää joka ikisen aterian alusta loppuun omin käsin vain niistä puhtaista raaka-aineista. Tällainen idealistinen äitimyytti on monelle (kuten itsellenikin) kuitenkin mahdotonta saavuttaa, joten helppo puolustautumismekanismi on sitten kokonaan toiseen ääripäähän meneminen ja asian torjuminen tyyliin "minä en jaksa stressata, minä uskon että lapsistani kasvaa ihan normaaleja vaikka saavatkin silloin tällöin tai useamminkin Saarioisten pizzaa". Moni asiantuntija on varmaankin myös ihan omien havaintojensa perusteella päätynyt suosittelemaan vanhemmille, että ruuanlaiton kanssa voi ottaa vähän rennommin - kukapa nyt haluaisi tahallaan ajaa jo entisestään stressaantuneita, usein työn ja perhe-elämän karusellissa tasapainottavia äitejä stressaamaan vielä enemmän ruokailutottumustenkin suhteen?
Tarkoitus on hyvä, mutta ajatus taustalla (tai sen käytännön toteutus) usein vähän turhankin mustavalkoinen: on olemassa JOKO hyvä, itse-alusta-asti-kasvatettu-ja-viljelty-luomu TAI teolliset valmis-/einesruuat. Todellisuus ja monen terveys- ja ravintotietoisen perheen valinnat löytyvät kuitenkin usein jostakin sieltä välistä. Kompromisseja on varmasti tehtävä, mutta senkään ei tarvitse merkitä totaalista "hanskojen naulaan heittämistä", vaan myös pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi saada ruokavalion pidettyä terveellisenä ja monipuolisena ilman epäinhimillisiä ponnisteluja: superfoodien (joiden ei välttämättä tarvitse olla eksoottisia ja toiselta puolelta maailmaa roudattuja, kotimaisiakin löytyy!) lisääminen, luomun suosiminen, E-koodien ja muiden lisäaineiden, valkoisen sokerin ja vehnän vältteleminen ja ylipäätäänkin tuoteselosteiden tarkempi tutkiminen ovat jo monesti edes vähän parempaan suuntaan menoa. Eineksissäkin on sitä paitsi suuria eroja: vähemmän lisäaineita sisältävät, mahdollisesti jopa luomuaineksista valmistetut einesruuat voivat joissakin tilanteissa olla ihan perusteltuja kiireisen arjen helpottajia.
Masennus ja mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä koko väestön, mutta myös pienten lasten vanhempien parissa; esimerkiksi synnyttäneistä äideistä jopa 20 prosenttia kärsii jonkinasteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. On hyvä, että vanhempia kehotetaan ottamaan rennommin ja stressaamaan vähemmän, mutta etenkin tämän BBC:n uutisen valossa paras vaihtoehto välttämättä ei ole terveellisestä ruuasta tinkiminen. Etenkin meille suomalaisille terveellisempi ruokavalio olisi hyvä ja tehokas mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisy- ja vähentämiskeino, vaikkei niitä kokonaan poistaisikaan.
torstai 5. marraskuuta 2009
Täytetyt tomaatit
Kauniin talvipäivän lounaalle täytettyjä tomaatteja. Ohje on itse spontaanisti kehittelemäni kaapeista tänään löytyneiden ainesten pohjalta.
12 tomaattia
12 tomaattia
Täyte:
noin 1,5-2dl quinoaa
2 rkl raastettua porkkanaa
2rkl yön yli liotettuja kurpitsansiemeniä
3rkl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä
3 aurinkokuivattua tomaattia (näitä voisi varmaan laittaa enemmänkin makua antamaan)
kourallinen ruukkusalaattia
kourallinen tuoretta pinaattia
1 valkosipulin kynsi
ripaus mustapippuria ja kuivattua basilikaa
Valmista quinoa. Halkaise tomaatit kahtia. Poista sisältö ja laita se kulhoon.Lisää muut ainekset ja blendaa. Lopuksi lisää quinoa.
Sopivat lisäkkeeksi tai pääruuaksi, meillä tänään tarjolla lohen kanssa. Valkosipulia tosin taisi tulla aavistuksen verran liikaa lasten makuun tällä kertaa... Samoin täytettä jäi jonkin verran yli - jämät ajattelin käyttää levitteenä leivän päällä.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Muutama vihersmoothie
Tämänaamuinen "rikastettu muunnelma" vanhasta suosikki-smoothiestamme, joka koostuu kookosmaidosta, banaanista ja kuivatuista (liotetuista) viikunoista. Lopputulema oli ihanan lempeä ja maku pehmeä, 3-vuotiaskin maistoi tätä ja pyysi vielä lisääkin.
- 1 banaani
- n. 1,5dl kookosmaitoa
- 1 banaani
- 2 kuivattua, yön yli liotettua taatelia
- kourallinen tammenlehtisalaattia
- 1tl kuorittuja hampunsiemeniä
- 0,5tl spirulinaa
- vähän vettä
Eilinen kokeilu oli myös ihan jees:
- 1 banaani
- 1 omena
- n, 0-5-1dl mustikkaa
- kourallinen tuoretta pinaattia
- noin 1rkl kuorittuja hampunsiemeniä
- 0,5tl spirulinaa
- loraus tyrnitäysmehua
- vettä
Ainekset luomua/reilua kauppaa aina kun mahdollista.
Aamiaisaikaan alkaa olla jo sen verran hämärää, että onnistuneiden kuvien ottaminen on aavistuksen verran haastavampaa kuin ennen. :)
maanantai 2. marraskuuta 2009
Turhakkeisiin jopa 40 prosenttia ruokakuluista
Taannoiseen ruuan hinta -postaukseeni liittyen törmäsin mielenkiintoiseen selvitykseen, jonka on tehnyt Ruotsin kansanterveyslaitos Statens folkhälsoinstitut. Sen mukaan ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia ruokakuluista.
" Vaikka edistäisi ruokavalinnoillaan terveyttä ja ympäristön hyvinvointia, voi silti säästää rahaa, osoittaa Ruotsin kansanterveyslaitoksen Statens folkhälsoinstitutin Ruotsin hallitukselle laatima selvitys. Useimmille kuluttajatyypeille kestävät ruokahankinnat osoittautuivat tavanomaisia halvemmiksi.
Ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia ruokakuluista, Statens folkhälsoinstitut summaa. Suurin säästö tuleekin siitä, että ostetaan puolet vähemmän turhakkeita. Laskelmien mukaan vuositasolla säästöä voi kertyä 140 - 830 euroa, riippuen alkuperäisistä ruokailutottumuksista.
Kestävien ruokavalintojen tekeminen onnistuu helpoiten vähentämällä lihan syöntiä sekä niin sanottua viihdesyömistä. Alkoholin, virvoitusjuomien, makeisten, leivonnaisten ja muiden ravintoarvoltaan köyhien turhakkeiden sijaan kestävän ruuan kuluttaja lastaa ostoskoriinsa hedelmiä ja vihanneksia sekä viljaa ja palkokasveja, jotka ovat hyvä proteiininlähde.
Osan kertyneestä säästöstä fiksu kuluttaja sijoittaa luomuruokaan, laitos suosittelee.
Siirtyminen kestäviin ruokavalintoihin parantaa ravitsemuksen tasapainoa ja mahdollisuuksia saada riittävästi vitamiineja ja mineraaleja. Tutkijat esittävät toiveikkaasti, että tämä voisi olla yhteydessä kansanterveyden paranemiseen ja lihavuuden ehkäisyyn.
Sesonginmukaisuus hyödyttää sekä talouden että ravitsemuksen tasapainoa. Ympäristötietoinen kuluttaja valitsee sesonginmukaisia kasviksia. Paikalliseen tarjontaan sopeutetut ruokavalinnat merkitsevät säästöjä: Pohjolan talvessa juurekset ovat edullisempia kuin tuontisalaatit ja -tomaatit.
Parhaassa tapauksessa sesonginmukainen ajattelu saisi myös nykyisin niukemmin kasviksia kuluttavat sosioekonomisesti heikommat ryhmät lisäämään hedelmien ja vihannesten syöntiään.
Statens folkhälsoinstitut peräänkuuluttaa laaja-alaista yhteistyötä, jotta kestävät ruokavalinnat tulisivat osaksi yhä useamman kuluttajan arkea.
- Mahdollisuuksia tehdä terveellisiä ja kestäviä ruokavalintoja voidaan vahvistaa parantamalla kansalaisten tietoja ja tietoisuutta, toteaa osastopäällikkö Anita Linell Statens folkhälsoinstitutista."
(koko juttu täällä)
Ravitsemuksen kannalta turhiin elintarvikkeisiin kuluu jopa 40 prosenttia ruokakuluista, Statens folkhälsoinstitut summaa. Suurin säästö tuleekin siitä, että ostetaan puolet vähemmän turhakkeita. Laskelmien mukaan vuositasolla säästöä voi kertyä 140 - 830 euroa, riippuen alkuperäisistä ruokailutottumuksista.
Kestävien ruokavalintojen tekeminen onnistuu helpoiten vähentämällä lihan syöntiä sekä niin sanottua viihdesyömistä. Alkoholin, virvoitusjuomien, makeisten, leivonnaisten ja muiden ravintoarvoltaan köyhien turhakkeiden sijaan kestävän ruuan kuluttaja lastaa ostoskoriinsa hedelmiä ja vihanneksia sekä viljaa ja palkokasveja, jotka ovat hyvä proteiininlähde.
Osan kertyneestä säästöstä fiksu kuluttaja sijoittaa luomuruokaan, laitos suosittelee.
Siirtyminen kestäviin ruokavalintoihin parantaa ravitsemuksen tasapainoa ja mahdollisuuksia saada riittävästi vitamiineja ja mineraaleja. Tutkijat esittävät toiveikkaasti, että tämä voisi olla yhteydessä kansanterveyden paranemiseen ja lihavuuden ehkäisyyn.
Sesonginmukaisuus hyödyttää sekä talouden että ravitsemuksen tasapainoa. Ympäristötietoinen kuluttaja valitsee sesonginmukaisia kasviksia. Paikalliseen tarjontaan sopeutetut ruokavalinnat merkitsevät säästöjä: Pohjolan talvessa juurekset ovat edullisempia kuin tuontisalaatit ja -tomaatit.
Parhaassa tapauksessa sesonginmukainen ajattelu saisi myös nykyisin niukemmin kasviksia kuluttavat sosioekonomisesti heikommat ryhmät lisäämään hedelmien ja vihannesten syöntiään.
Statens folkhälsoinstitut peräänkuuluttaa laaja-alaista yhteistyötä, jotta kestävät ruokavalinnat tulisivat osaksi yhä useamman kuluttajan arkea.
- Mahdollisuuksia tehdä terveellisiä ja kestäviä ruokavalintoja voidaan vahvistaa parantamalla kansalaisten tietoja ja tietoisuutta, toteaa osastopäällikkö Anita Linell Statens folkhälsoinstitutista."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
