Pieni & SOMA ravintolavinkki

Pari päivää sitten avautui Helsinkiin kaupungin ensimmäinen sushiburrito-paikka, Ravintola Soma. Sitä ehdittiin hehkuttaa paljon jo ennen avaamista monessa paikassa mm. valikoiman  gluteenittomuuden ja maidottomuuden ansiosta.

Soma sijaitsee Fredrikinkadulla, aivan Andantea vastapäätä. :)

 

 

Mistä sushiburritoissa sitten on kysymys?

Soman sivuilla kerrotaan:

"Sushiburrito on meksikolaisen burriton ja japanilaisen sushin fuusio.

Se on kädestä syötävä, raikas, terveellinen noin 550 grammaa painava rulla. Sushiburritoissa sulautuvat yhteen Aasian ja Etelä-Amerikan ruokakulttuurit.

Suomeen tuotteet on kehittänyt Top Chef -finalisti Samu Koskinen. Päärullaajana hän on yhdistänyt monia tekstuureja ja makuja muodostaen niistä herkullisia kulinaarisia kokonaisuuksia.

Kaikki kastikkeista lähtien valmistetaan omassa keittiössä. Sushiburrito kääritään aina asiakkaan edessä ja se rakentuu ilman puolivalmisteita. Ne ovat värikästä, raikasta ruokaa, jonka koostumus on rapsakka, kun sitä puraisee. Se onkin sushiburriton juju – rapeus, tuoreus ja fantastinen maku.

SOMAn sushiburritot ovat luontaisesti gluteenittomia, maidottomia ja ne sisältävät runsaasti tuoreita herkullisia kasviksia. Valittavana ovat kala-, kasvis-, kana- ja liharullat. Riisitön vaihtoehto löytyy myös listalta."

Pääsin itse testaamaan tämän ihastuttavan uutuuspaikan tänään lounaalla. Pakko hehkuttaa, että käynti oli elämys kaikille aisteille ja ilahdutti sekä makunystyröitä että silmää. Pidin paikan visuaalisesta ilmeestä, tunnelmasta, visuaalisuudesta (mukaan lukien pakkausten design) sekä ennen kaikkea ruoasta! Vegaaninen sushiburrito löytyi myös listalta ja oli aivan suussasulavan herkullista. Itse burrito oli todella iso ja siitä ei ainakaan jäänyt nälkäiseksi. :) Menua voi kurkistaa täältä.

Sushiburritojen kaveriksi tarjolla oli myös kahta erilaista jääteetä, rooibosta sekä vihreää teetä. Itse en millään voinut vastustaa vihreän teen kutsua. :) Suosittelen ehdottomasti testaamaan. Ihanan virkistävä juoma varmasti etenkin kuumina kesäpäivinä, joita toivottavasti on luvassa myös tulevan kesän aikana. :)

Ravintola Soma, Fredrikinkatu 27. Avoinna arkisin 11-21, la 12-18.

Hedelmäkoristeita kaivertamalla

Joskus on kokeiltava jotakin uutta ja erilaista. Jotakin, jota ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt tai harjoitellut. Uuden oppiminen virkistää, piristää mieltä ja tekee hyvää tutkitusti myös aivoille.

Olin jo aiemminkin törmännyt useita kertoja Viikin Gardeniassa silloin tällöin järjestettävään "Hedelmäkoristeita kaivertamalla" -työpajaan. Nyt, kun tuo itselleni ja perheelleni vuosien varrella tutuksi ja rakkaaksi tullut paikka on ihan lähipäivinä lopullisesti sulkemassa ovensa, totesin että kannattaa iskeä niin sanotusti "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" osallistumalla vielä viime hetkellä kiinnostavaan työpajaan ja samalla saada jättää jäähyväiset ihanalle Gardenialle.

Hedelmien koristelu aiheena kiinnostaa kovasti muutenkin tällä hetkellä, onhan estetiikka vähintään puolet makuelämystä ja etenkin terveellisiä herkkuja on vielä tuplasti palkitsevampaa nauttia, kun ne vielä näyttävätkin kauniilta. :)

Kauniisti ja huipputaidokkaasti kaiverretut vesimelonit ja muut hedelmät ovat monelle tulleet tutuiksi maailmalta, esimerkiksi Thaimaan matkoilta. Netistä löytyykin pilvin pimein ohjeita ja vinkkejä mitä upeampien luomusten loihtimiseen, ja tässä jos missä asiassa harjoitus tekee mestarin.

Tässä työpajassa saimme ensimmäisen pienen tutustumisen hedelmien kaivertamisen ihmeelliseen maailmaan. Meillä oli huipputaitava ja -lahjakas opettaja, jonka luomuksia voi ihastella Atelier Timmyn kotisivuilla sekä Facebook-sivulla.

Tässä työpajassa työstettäviksi pääsivät omenat, joista tarkoituksena oli kaivertaa omenalyhdyt. Materiaalina olivat punaiset, suhteellisen pyöreän muotoiset omenat, joita jokainen osallistuja toi tullessaan muutaman kappaleen.

 

Omena halkaistiin ensin keskeltä veitsellä kahtia siten, että noin 2/3 omenasta muodostaa alaosan ja 1/3 yläosan, joka toimii kantena.

Tämän jälkeen erityisellä kaiverrusveitsellä alettiin kaivertaa ensimmäisiä kuvioita omenaan.

Kaiverruksessa tottumattomalle haastavinta oli oikean tekniikan opettelu. Jotta kuoren saisi helposti ja luontevasti kerralla irtoamaan, tulisi veitsellä kaivertaa kuorta ensin suoraan ja sitten vierestä hieman vinoon. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty ja vaatii varmasti enemmän harjoittelua.

Kun homman juju tuli selväksi ja ideaan pääsi sisälle, alkoi kaivertaminen käydä melkein mindfulness-harjoituksesta. Väistämättä mieleen tulivat nyt pinnalla olevat aikuisten värityskirjat ja muut keskittymiskykyä kehittävät aktiviteetit. Varsin terapeuttista hektistä arkea elävälle nykyihmiselle keskittyä kerralla vain yhteen asiaan täydellisesti, käsillä tekemiseen joka sekin on tutkitusti terapeuttista.

 

Kun yläosan kansi oli kaiverrettu valmiiksi, sama tehtiin alaosalle. Lopulta koverrettiin omenan molemmat puolet ontoiksi poistamalla sisus. Tässä sai olla varovainen, ettei osu liian lähelle reunaa ja omenan kuoreen, joka menee helposti rikki.

Vaikka ajoittain tilanne näyttikin toivottomalta, lopputuloksena oli kuitenkin suhteellisen kivan näköinen luomus. Näistä malleista keskimmäinen on siis oma harjoituskappaleeni ja muut opettajan tekemiä malleja. Vertailemalla on helppo huomata, että tämä on taito, jota täytyy harjoitella jotta siinä kehittyisi. Itse saatoin hyvinkin innostua asiasta ja näenkin jo silmissäni ensi kesän juhlapöydissä tarjolla upeita luomuksia vesimelonista ja muista hedelmistä.

Pienen tutustumisen perusteella suosittelen lämpimästi Atelier Timmyn kursseja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Itseopiskelunakin hedelmien kaiverruksen saloihin pääsee toki tutustumaan :) Tässä muutamia inspiraation lähteitä:

Fruit Carvings in Pinterest

Watermelon Art in Pinterest

Fruit Carving tutorials

Ohjeita ja videoita löytyy hurjasti myös YouTubesta hakusanalla "fruit carving".

Mukavaa viikkoa :)

Kahvila Siili – kesätunnelmaa Käpylässä

Yksi tämän kesän hehkutetuimpia ilmiöitä Helsingissä kesäkahviloiden saralla on ollut Kahvila Siili, joka avautui kesäkuussa idylliseen Puu-Käpylään. Paikan taustoista ja stoorista voi lukea lisää vaikkapa täältä. 

Suunnitelmissani on ollut jo ennen paikan avaamista käydä tsekkaamassa se ehdottomasti tänä kesänä ainakin kerran, parhaimmassa tapauksessa useammankin kerran. Tänään tarjoutuikin iloisesti yllättävä mahdollisuus piipahtaa ensivisiitille, kun satuimme olemaan lasten kanssa liikkeellä Siilin suunnalla.

Kahvila Siilin sijainti on todella idyllinen puutalon alakerrassa ja pihalla on viihtyisä terassi, jossa voi siemailla kahviaan puiden varjossa lintujen laulua kuunnellen ja Puu-Käpylän autenttisesta tunnelmasta nauttien.

Sisällä on pienen coffee shopin kivaa tunnelmaa ja myynnissä on mm. Aamu Songin ja Johan Olinin designia. Pariskunta on ollut vahvasti mukana myös kahvilan sisustuksen suunnittelussa.

Tarjolla oli tänään mm. uunituoreita croissanteja, leipiä ja granolaa, Patisserie Teemu & Markus -konditorian kakkuja sekä jäätelöitä. Erikoiskahveja löytyy hyvä valikoima. Kahveista vastaa maailman TOP 10 baristojen joukkoon valittu Kalle Freese ja kahvi lennätetään tuoreena suoraan San Franciscosta. Myös brunsseja on kovasti kehuttu. :)

Raaka-, vegaani- tai gluteenittomien herkkujen ystäville ei kovin laajaa tarjontaa ainakaan tällä hetkellä ollut.  Valikoima vastaa enemmänkin suuren enemmistön makumieltymyksiin ja sanoisin, että siitä löytyy ehkä kuitenkin jokaiselle jotakin, vaikka valinnanvaraa onkin rajallisesti. 

Itse valitsin tällä kertaa talon granolan, joka koostui maustamattomasta jogurtista, granaattiomenasta sekä raparperihillokkeesta (muistaakseni?) Myös jäätelö-sandwicheja ja croissanteja maisteltiin perheen nuorimpien jäsenten toimesta. Ja pitihän se cappuccinokin toki tilata. :)

Parasta Siilissä oli mielestäni kuitenkin miljöö ja paikan henki. Katu oli täynnä polkupyöriä ja pieni, viihtyisä piha asiakkaita. Ikähaitari vaihteli pikkulapsiperheistä ikääntyneempiin. Iloinen, välitön tunnelma ja rento meininki, kuten nyt vain Käpylässä voi olla. :) Ensivisiitin perusteella voisi näin ollen jopa todeta Siilin onnistuneen hyvin tehtävässään olla "arkielämän yhteisösovellus". Suosittelen poikkeamaan!

Kahvila Siili, Ilmattarentie 8, Helsinki. Avoinna ma-la 11-20 ja su 11-18, elokuun 2015 loppuun.

Aamiaisvinkki

Helsingin keskustasta löytyy mukavasti aamiaisvaihtoehtoja. Laadukkaasta luomuaamiaisesta haaveilevan kannattaa suunnata Sis.Deliin Kalevankadulle.

Aamiaisbuffet koostuu pääosin mahdollisimman lähellä tuotetuista luomutuotteista: tuoretta leipää, luonnonjogurttia, mysliä, hedelmiä, mehuja... Eksoottisempiakin aineksia kuten mm. kookosöljyä, goji-marjoja, kaakaonibsejä ja pähkinöitä on tarjolla (ja niitä saa ostaa myös mukaan).

Erityisesti marinoidut kesäkurpitsat ja auringonkukansiementahna leivän päällä olivat todella herkullisia!

---

Aamiaista on tarjolla ma-pe 07.30-10.30 ja la 09-13, Kalevankatu 4.

Lähiruokaa ja herkkuja Helsingissä

Kulutusjuhlassa oli listattu Helsinkiin kuin sieniä sateella nousseita pieniä lähiruokapuoteja ja leipomoita. Meilläkin ollaan oltu tästä kehityksestä hyvin ilahtuneita, joten ajattelin kirjoitella ylös myös muutamia omia suosikkejamme.

Eat&Joy Maatilatorilla tulee käytyä silloin tällöin. Valikoimissa osoittain samoja tuotteita kuin esimerkiksi Ruohonjuuressa, mutta paljon myös muita herkkuja. Keskeinen sijainti Lasipalatsissa on plussaa.  

Hakaniemen Halli on ihana suosikkini - mainitsemisen arvoinen on etenkin luomupuoti Satumarja vihannes- ja hedelmävalikoimineen. DeliDelistä tulee toisinaan ostettua ranskalaisia herkkuja, nougatia ja marenkeja :)

Juuren Puodissa en ole vielä päässyt piipahtamaan, haaveissa on. Ilmeisesti aika lailla Maatilatorin tyyppinen myymäläkonsepti.

Kanniston leipomossa on helppo poiketa ohikulkumatkalla - näitä pieniä boulangerie-tyyppisiä leipomoita ei todellakaan ole liikaa. Jäähyväiset muovipussileiville!

Framboisista meillä oli usein tapana hakea foccacciat, mutta valitettavasti WTC:n kahvila-myymälä on lopettanut toimintansa. :( Leipomotoiminta kuitenkin jatkuu edelleen Munkkiniemessä.

Toivottavasti yhä useampi Helsingin keskustassa liikkuva kuluttaja äänestäisi lompakollaan ja tukisi näiden pienyrittäjien toimintaa.

Uutuuksia "lähikaupasta"

Ruohonjuurella menee ilmeisen hyvin ja mikäpä sen mukavampaa kuin että tällainen bisnes kukoistaa. He ottavat ymmärtääkseni valikoimiinsa uusia tuotteita helposti myös asiakkaiden toiveiden perusteella ja niinpä olikin positiivinen yllätys eilen viimeksi ostoksilla poiketessani huomata, että Cocovin superfoodien lisäksi valikoimissa on nyt myös Detoxyourworldin tuotteita.

Meille lähti kokeiluun agave-nektaria (jota jo lasten kanssa leivonnassa testailtiinkin), mulberry-marjoja sekä mansikalla ja ruusunlehdillä maustettua raakasuklaata, joka mielestäni ei Ombarista juurikaan eronnut makunsa puolesta.

On se tämä nykyajan elämä helppoa, kun melkein mitä vaan saa jo ihan omasta lähikaupastakin! :)

Jäähyväiset E621:lle

Kuluttajien vaikutusvallasta yritysten toimintaan olen kirjoittanut aiemminkin esimerkiksi tässä ja tässä postauksessa. Tämänpäiväisessä HS:ssä konkreettinen esimerkki aiheesta: 

"Suuret elintarvikevalmistajat siivoavat natriumglutamaattia pois ruuistaan. 

Vähentäjien listalla on joukko maan suurimpia elintarvikevalmistajia kuten HK, Atria, Saarioinen ja Järvi-Suomen Portti. Yhdessä ne täyttävät kauppojen ruokahyllyistä merkittävän osan. 

Natriumglutamaatti on lisäaine, jonka tunnistaa E-koodista E621. Se on elintarvikkeissa yleisimmin käytetty arominvahvenne. 

HK:lla ja Atrialla on molemmilla valikoimassaan nyt noin 270 erilaista tuotetta. Niistä kaksi kolmasosaa ei sisällä glutamaattia. Ensi vuoteen mennessä HK aikoo poistaa natriumglutamaatin muun muassa kaikista Kariniemen siipikarjalihatuotteista. 

Saarioisen valmistamista elintarvikkeista enää noin viidesosa sisältää natriumglutamaattia. 

Syy glutamaatin käytön vähentämiseen on kuluttajien huoli. Glutamaatin on väitetty aiheuttavan herkimmille muun muassa allergisia oireita, kasvojen punotusta, hengenahdistusta ja migreeniä." (HS)

E621:tä käytetään mm. misokeitossa.

Vaikka teollisesta elintarviketuotannosta löytyy monia muitakin epäkohtia, tämä sinänsä "pikkuasialta" vaikuttava juttu on positiivinen signaali siitä, että me kuluttajat voimme tosiaakin lompakollamme äänestää paremman ruuan puolesta!

Superfoodeista suuntaan ja toiseenkin

Superfood-villitys tuntuu kesän jälkeen suorastaan räjähtäneen käsiin ja levinneen suurten massojen ulottuville. Juttuja ja luentoja aiheesta on viime viikkoina ollut siellä sun täällä ja myös yhä enemmän tuotteita on ilmestynyt "tavis"kuluttajien saataville - esimerkiksi viime viikolla paikallisessa Life-luontaistuotekaupassa käydessäni totesin, että valikoimiin oli ilmestynyt mm.Cocovin goji-marjoja.

Niin paljon hyviä puolia ja lieveilmiöitä kuin superfood-innostus sisällään pitääkään, on mielestäni tärkeää, että asiasta tuodaan esiin muitakin puolia. Viime päivinä on ainakin Aamiainen ruohikolla- ja Kohti terveellisempää elämää -blogeissa pohdiskeltu superfood-villityksen syvintä olemusta ja myös siihen liittyviä markkinointitemppuja. Hyviä ja miettimisen arvoisia asioita, sillä kriittisyys on aina hyvä pitää mielessä myös "keisarin uudet vaatteet"-ilmiön välttämiseksi.

Itse olen taipuvainen näkemään asian kuten Kemppari-Noora loistavasti kiteyttää Olotilassa superfoodeista: 

"Sanat superfood tai superfruit kuulostavat elintarviketeollisuuden uusimmalta rahastuskeinolta, mutta sanat eivät tarkoita uusia ja eksoottisia ruoka-aineita, vaan niitä kaikista vanhimpia. Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin.

Esimerkiksi  karpalo, mustaherukka tai mustikka ovat superruokaa. Superruoka tarkoittaa ruoka-ainetta, jolla on erityisen hyvä ravitsemusarvo. Kotoisista metsistämme löytyy mustaherukan lisäksi monia muitakin potentiaalisia superfood-raaka-aineita, joista esimerkiksi mustikka, puolukka, karpalo, vadelma, tyrni, aronia, ruusunmarja, variksenmarja, ja nokkonen lienevät useimmille tuttuja nimeltä, mutta kuinka usein syöt edellämainittuja? Kotimaisia marjoja olisi hyvä nauttia kaksi desilitraa päivässä."

Kuten kte:n postaukseen jo kommentoinkin, itseäni eksoottisemmissa supereissa mietityttää lähinnä alkuperä ja sen luotettavuus. Ehkä olen turhan ennakkoluuloinen, mutta minulla ei edelleenkään ole kovin suurta luottamusta esimerkiksi kiinalaisiin elintarvikkeisiin (vaikka kuinka luomua olisivatkin) mm. taannoisen melamiiniskandaalin ja monen muunkin syyn vuoksi. Siksi yritän suosia kotimaisia supereita aina kun mahdollista ja toki näitä eksoottisiakin pienemmässä määrin.