torstai 29. lokakuuta 2009

Pientä herkuttelua

Vasta nyt huomasin, että Ruohonjuuresta saa tällaistakin suklaata. Maistiaisia pikku makeannälkään tuli tietenkin napattua mukaan. :)






























 Testissä on toistaiseksi ollut vasta cashew-kookos-versio, mutta ihan herkulliselta vaikutti. Kaakaota on vain vähintään 50%, mikä aluksi kuulosti tosi pieneltä määrältä - kuitenkaan tässä maku ei ole yhtään pliisu  toisin kuin mainstream-maito-"suklaissa", koska puuttuva kaakao on korvattu muulla hyvällä kamalla (mm. kookoskerma ja agavenektari).

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Lapselle E-koodipommi vai reikiintyneet hampaat?

Suomalaisten lasten hampaiden hoito on asiantuntijoiden mukaan huonolla tolalla. Niinpä alan ammattilaiset ovat jo vuosia kampanjoineet paremman hammashygienian ja hampaiden hoidon puolesta. Vanhemmille annettavissa ohjeistuksissa on havaintojeni mukaan jonkin verran alueellista vaihtelua, mutta noin yleisesti ottaen lapsille suositellaan hampaiden harjausta kaksi kertaa päivässä heti niiden puhkeamisesta alkaen ja sen lisäksi ksylitol-purukumia tai -pastilleja jokaisen aterian jälkeen.

Koska pikkulasten hampaiden harjaus on (kuten monet vanhemmat varmaankin tietävät...) lievästi sanottuna haastavaa, olen sen lisäksi yrittänyt omien lasteni suhteen kunnostautua ksylitolin käytössä. Meillä on otettu noin yksivuotiaana ksylitolituotteet mukaan kuvioihin ja tärkeimmät kriteerit niiden valinnassa ovat olleet
a) valmistus Suomessa,
b) ei sisällä aspartaamia (eikä mielellään myöskään asesulfaami K-ta),
c) täysksylitolituote, eli makeutusaineena käytetty ainoastaan ksylitolia.




































Niinpä käytössä ovat olleet Xylident-tuotteet (aikaisemmin pienen Fennobon-nimisen yrityksen mutta nykyään Fazerin ostama brändi). Purkat tai pastillit on siis vetäisty joka kerta aterian jälkeen eli noin 4-5 kertaa päivässä suunnilleen 1-vuotiaasta asti. Tänään sitten taas pitkästä aikaa satuin vilkaisemaan lapsille suunnatun Muumi-täysksylitolipurkan tuoteselostetta ja järkytyin, vaikka totuuden tavallaan jo tiesinkin: kokonaista kymmenen eri E-ainetta!

Ainekset: makeutusaine (66%), purukumin perusmassa, aromit (mitä nämäkään sitten mahtavat olla....) sakeuttamisaine E414, kosteudensäilyttäjä E422, emulgointiaine E322, värit E171, E160A, happamuudensäätöaineet E300, E296, pintakäsittelyaineet E903, E901, E904.

Kysymys nyt kuuluukin, kumpi lienee loppupelissä pienempi paha - reikiintyneet hampaat vai moinen E-koodipommi monta kertaa päivässä pikku taaperolle?






tiistai 27. lokakuuta 2009

Luomumisoa

Taannoisen misokeitto-postauksen yhteydessä suunnittelin seuraavalla kerralla E621-vapaan luomumisotahnan testaamista. Nyt on sellaistakin sitten kokeiltu, kyseessä Urtekramin tuote.



































Ainekset: luomusoijapavut, vesi, luomuohra, merisuola, kojibakteeri (Aspergillud oryzae).

Hyvin tuntuu toimivan ja tällä kertaa jäi keitosta dashi-jauhekin pois, kun tätä tarjoiltiin vegevieraille. :) (Dasheissakin näkyy olevan säilöntä- ja lisäaineita jos jonkinlaisia, lieköhän niille luomumpia vaihtoehtoja?)




maanantai 26. lokakuuta 2009

Suklaamousse

Ex tempore-makeannälkään kehittelin tällaisen (mielenkiintoisen näköisen...) sekoituksen, joka on eräänlainen muunnelma suklaapiirakan kuorrutuksesta. Kovin eksakteja määriä en valitettavasti osaa sanoa - heittelin aineksia sekaan ihan fiilispohjalta ja tarvittaessa lisäsin sitten.

- raakakaakaojauhetta noin 0,5dl
- kookosöljyä
- agave-siirappia
- ripaus tyrnijauhetta
- n. 1rkl auringonkukansiemeniä
- n. 1tl pellavansiemeniä
- 2 kuivattua luomutaatelia pieninä paloina
- vähän vettä



Kiireisenä perheenäitinä nautin tätä(kin) itse asiassa juuri parhaillaan banaanin täytteenä - helppo ja nopea herkkupala iltapäivän "kahvi"hetkeen! Meillä käytetään (ainakin toistaiseksi) viljatuotteita, joten kokeilin myös hapankorpun päällä ja hyvää oli. Muita mahdollisia käyttötarkoituksia voisi olla juurikin esim. maapähkinävoin tapaan tai tietystikin täytteenä erilaisissa leivonnaisissa.

Kakunleipojan ristiriitaiset intressit

Olen aina ollut esteettisten ja tyylikkäiden täytekakkujen ystävä, mutta vasta lasten syntymän myötä alkanut itsekin niistä kiinnostua siinä määrin, että aina silloin tällöin tekee mieli yrittää itsekin väsätä jotain.
Olen ollut suhteellisen vaikuttunut mutta myös osittain hieman hämmentynyt huomattuani, millainen "industry" kakkujen ympärille on Suomessakin nopeasti noussut. Kauas historiaan ovat jääneet ajat, jolloin kakun päälle levitettiin vaatimattomasti kermavaahtoa ja marjoja. Verkkokaupat ovat pullollaan toinen toistaan eksoottisempia kakunkoristelutuotteita, jotka nyt ovat helposti kenen tahansa kotileipurin ulottuvilla. Pastavärejä, kristallipulvereita, kulta- ja hopeamaaleja, elintarviketusseja, efektisävyvärijauheita, kimallegeelejä ja -sprayta lukuisissa eri väreissä, kaikki tietysti "syötäviä ja täysin turvallisia".
Jos päämääränä on saada aikaan erikoinen ja tyylikäs luomus, niin nämä ovat tietysti hyviä ja tarpeellisia. Vaan kun kyseessä tosiaankin on kakku, joka pitäisi vielä syödäkin, niin itseäni kyllä jossain määrin arveluttaa. Erään verkkokaupan sivuilla esimerkiksi mainittiin, että myynnissä ei ole tietynvärisiä spraymaaleja, koska niiden sisältämä väriaine on EU:ssa kielletty.
Jonkinlainen kompromissi siis pitäisi löytää ja kaipailisinkin vinkkejä: miten saada aikaan tyylikkäitä kakkuja "luomummin" menetelmin, vai onko tällainen haave ihan mission impossible?
Viikonloppuna valmistuneessa 2-vuotiskakussa, kuten sen edeltäjä-prototyypissäkin, sovelsin sitä kuuluisaa lisäämisperiaatetta mahdollisuuksien mukaan: taikina on täysjyväspeltjauhoista ja intiaanisokerista, välissä on luomukerman ja -karviaishillon kavereina kaakaonibsejä :D Marsipaanille kuitenkin kaipaisin jotakin "luomu"vaihtoehtoja, samoin juurikin noille paljon mainostetuille kakunkoristeluväreille ym. "epämääräisille" aineille.
 

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Ruokamenot ja kuluttajan vastuu

Minulta on pyydetty postausta liittyen siihen, miten paljon kalliimmaksi terveelliset ja eettiset valinnat tulevat isommassa taloudessa, jossa syöjiä on useampia kuin yksi. Tämä aihe onkin mielenkiintoinen ja olen sitä kypsytellyt mielessäni pitkään - näkökulmia on monia ja ajattelin vihdoin saada jotain niistä kirjoitettua auki. :)


 Ihan aluksi todettakoon, että oikeastaan olen jäävi kommentoimaan oikeasti ison kotitalouden ruokakuluja, koska lapsemme ovat vielä niin pieniä (3v, 2v ja 4kk) etteivät vielä syö ja kuluta paljoakaan (ainakaan vauva, joka on edelleen täysimetyksellä ;-)). Toki lasten kasvaessa ruoan menekki ja sen myötä myös kulut tulevat kasvamaan. Olemme kuitenkin kuluttajina liikkeellä sillä asenteella, että tällöinkään ruuan laadusta ja terveellisyydestä ei tarvitse tinkiä: sen sijaan, että siirtyisi ostamaan kaiken mahdollisen Lidlistä, ruokavaliota voikin yksinkertaistaa ja ohjata ne vähäiset käytettävissä olevat pennoset kotimaiseen luomuruokaan siinä missä herkkujen ja ylimääräisten luksustuotteiden ostelusta voi tinkiä. Monet kotimaiset vihannekset, kuten esimerkiksi keräkaali, on superhalpaa luomunakin ja kaiken lisäksi terveellistä. Lihaakaan (luomuna tietysti) ei tarvitse syödä joka päivä, vaan ehkä juhlatilanteissa kerran kuussa tai parissa. Vaikka epäterveellinen ruoka tunnetusti on terveellistä halvempaa, uskon että myös minimibudjetilla voi syödä terveellisemmin suosimalla mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa.

Toisekseen ruoan hinta, jota jo eräässä aiemmassa postauksessa käsittelin, on vain yksi pieni muuttuja kokonaisuudessa. Michael Pollan kirjoittaa, että aikaisemmin on ollut aivan tavallista, että ihmiset ovat käyttäneet suurimman osan käytettävissä olevista tuloistaan ruokaan. Nyt elämme ensimmäistä kertaa sellaista vaihetta maailmanhistoriassa, jossa ihmiset käyttävät tuloistaan hyvin pienen osan ruokaan ja silti syövät epäterveellisempää ja huonompaa ruokaa kuin koskaan. Samaan tulokseen päätyy myös Mats-Eric Nilsson Petos lautasella -kirjassaan. Hän kirjoittaa:

"Mielenkiintoista kyllä, ruotsalaiset ja suomalaiset käyttävät nyt ruokaan selvästi pienemmän osan tuloistaan kuin 20 vuotta sitten. Lisäksi ruoanvalmistus vie vähemmän aikaa kuin tuolloin. Kyse on siis osittain tärkeysjärjestyksestä. Millaisen osan tuloistamme ja ajastamme ruoka mielestämme ansaitsee? Litteä TV, uusi auto vai laadukkaampaa ruokaa?"

Tässä kiteytyy oikeastaan loistavasti pähkinänkuoressa kaikki se, mitä alkuperäiseen kysymykseen haluaisin mahdollisimman kattavasti vastata. Aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja on totta, että köyhyysrajalla ja minimituloilla eläessä järkevä priorisointikaan ei välttämättä anna mahdollisuuksia terveellisemmän ruuan ostamiseen. Useimmilla meillä suomalaisilla kuitenkin perustarpeet ovat kunnossa ja sen lisäksi rahaa jää myös ylimääräistä käytettäväksi. Se, onko kulttuurissamme hyväksytympää käyttää tämä ylimääräinen ruokaan vaiko viihde-elektroniikkaan tai asuntolainaan, onkin sitten jo toinen kysymys :-)

Kuluttajien sielunelämästä ja myös tuotekehityksestä jotain tietävänä uskon vakaasti siihen, että me kuluttajina olemme tekemiemme valintojen kautta avainasemassa myös ohjaamassa yritysten toimintaa. Emme ole passiivista massaa, jolle voi syytää millaista roskaa hyvänsä, vaan ajattelevia ja tiedostavia yksilöitä, jotka joudumme päivittäin tekemään arkipäivän valintoja. Uskomme tai emme, meidän valintamme vaikuttavat myös elintarviketeollisuuden tekemiin peliliikkeisiin samoin kuin myös kauppojen tarjontaan. (Tästä on mielestäni yksi oiva osoitus tämän postauksen yhteydessä oleva, tänään lähimarketin makeutusainehyllystä nappaamani kuva, jossa agave-siirappi on uutuustuotteena otettu mukaan valikoimiin). Niin kauan kuin suostumme syömään mahdollisimman halpaa, lisäaineilla kyllästettyä ja vettä täyteen pumpattua moskaa sen terveellisyyttä kyseenalaistamatta, elintarvikefirmat jatkavat sen suoltamista markkinoille. Omilla käytettävissä olevilla pennosillamme - olipa niitä sitten enemmän tai vähemmän - voimme omalta osaltamme vaikuttaa.

Kaipailisin mielelläni myös suoremmin alkuperäiseen kysymykseen vastaavia kommentteja niiltä lukijoilta, joiden taloudessa syöjiä oikeasti on useampia - itse kun tosiaan en vielä oikein mitään konkreettista osaa siihen sanoa :)

maanantai 19. lokakuuta 2009

Omenapaistos

Omenapaistos on jokasyksyistä herkkua meillä. Tänä vuonna tätä ollaan tehty jo useampaan otteeseen seuraavanlaisena variaationa: luomukaurahiutaleiden sekaan kunnon loraus kylmäpuristettua oliivi- ja vähän camelinaöljyäkin, mauksi pieni loraus agave-siirappia, vaahterasiirappia sekä ripaus intiaanisokeria (hunaja ja kookosöljy sopisivat varmaankin myös). Tarkkoja määriä ei valitettavasti ole antaa, laitan noita aineksia aina ihan mutu-tuntumalta :) Haudutellaan sitten uunissa kannellisessa vuoassa ainakin tunnin, mahdollisesti jopa parinkin verran matalassa lämmössä (150-175 astetta).



perjantai 16. lokakuuta 2009

Härkäpapua sarvista

Ei, en ole lukenut kyseistä kirjaa (yleissivistyksen vuoksi ehkä pitäisi...) vaan ostin ensimmäistä kertaa härkäpapuja kokeiluun!

Tässä tosiaan suomalaista lähiruokaa, joka ei kalliiksikaan tule: 300 gramman pussi irtona Ruohonjuuresta maksoi noin 80 senttiä.



Olin saanut sen käsityksen, että nämä ovat itsessään puisevan makuisia ja kovakuorisia ja syötävään kuntoon saaminen vaatii jonkin verran vaivaa. Yön yli liotuksen ja reilun tunnin kiehautuksen jälkeen nämä kuitenkin maistuivat lapsille ihan sellaisenaankin, 2-vuotias jopa innostui näistä siinä määrin että huusi koko ajan "mulle lisää härkäpapua, mulle lisää härkäpapua". Heitin näitä myös Bionan valmiin pastakastikkeen joukkoon jota sitten söimme Urtekramin lasten täysjyväpastan kanssa, siihenkin tarkoitukseen sopivat vallan mainiosti. :)

torstai 15. lokakuuta 2009

Itä-Helsingin paras ruokakauppa

Ruohonjuurella on vaikuttava kasvustrategia: puolitoista kuukautta sitten laajeni keskustan myymälä market-kokoiseksi ja eilen avattiin toinen yhtä hulppea myymälä Itäkeskukseen. Nyt saa Itä-Helsingistäkin sitten "kunnon ruokaa" ja kaikkea muutakin kivaa ja ihanaa suhteellisen vaivattomasti!

Kävin paikan päällä tutustumassa ja myymäläkonsepti on sama tuttu ja turvallinen kuin keskustan myymälässäkin, visuaalinen ilme designtoimisto Mozon Shop Desing 360 -tiimin käsialaa..Superfoodit löytyvät omasta hyllystään, samoin hevi-osasto on vaikuttava. Ainoastaan sijainti on etenkin ilta-aikaan vähän "eläintarhamainen", mutta onpahan ainakin metrolla liikkuvien helppo piipahtaa tässä!

Hyvä, hyvä, Ruohonjuuri!






 Mukaan tarttui pikaisella ostosreissulla monenlaista herkkua, uusimpana tuttavuutena mainittakoon CocoVin spirulina jota tänä aamuna jo vihersmoothien seassa testailinkin.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Aamiais"sushi" 2.0



























Taannoisesta keep-it-simple- "sushi"kokeilusta innostuneena samaa periaatetta tuli sovellettua toisenkin kerran. :)

Banaanien kaveriksi sopivat nibsien lisäksi ainakin auringonkukan- sekä öljyhampunsiemenet. Pinaattikääröjen täytteenä tällä kertaa cantaloupe-melonia ja tummien luumuviipaleiden välissä kuivattua luomuaprikoosia.

Simppeliä mutta hyvää!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Vihersmoothie

Tänä aamuna valmistui vihdoin tämän talouden ihka ensimmäinen vihersmoothie-sekoilu. Heittelin sekaan randomilla kaikkea mitä kaapista sattui löytymään: luomutammenlehtisalaattia, tuoretta luomupinaattia, yhden ison omenan, vettä ja Kaskein Marjan tyrnitäysmehua.


Lopputulos olikin sitten melkoisen tuju pinaatin ja tyrnimehun suhteellisen suuresta osuudesta johtuen. Lapset totesivat heti maistettuaan, että "liikaa makua" ja itsellänikin teetti vähän töitä saada tämä alas (ja tätä sitten kun oikeaoppisesti pitäisi vielä pitkään pureskellakin suussa...)

Ne paljon hehkutetut positiiviset vaikutukset kuitenkin olivat mielestäni selkeästi havaittavissa, olivatpa sitten placeboa tai ei :) Olo oli uskomattoman pirteä, energinen ja hyvä koko aamupäivän - täysin erilainen kuin vaikkapa raskaan aamupuuron jälkeen. Wau, lisää tällaisia aamuisia flow-kokemuksia odotellessa...

maanantai 12. lokakuuta 2009

Eat&Joy Maatilatori

Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorille suuntasin kesällä innoissani heti avajaispäivänä, mutta ensivaikutelma ei ollut paras mahdollinen useastakin syystä. Ensinnäkin ahdas pikku putiikki oli tupaten täynnä porukkaa (mikä sinänsä on kyllä positiivista) ja toisekseen paikkaa ei olla suunniteltu rattailla liikkumiseen (sekin tavallaan ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että myymälälle ollaan haluttu mahdollisimman keskeinen sijainti). Taukoa on siis pitänyt tuolla vierailuissa ja mieluummin olen suunnannut Ruohonjuureen, joka etenkin laajennuksen jälkeen on ihanan tilava ja jonka valikoimissa onkin paljolti samoja tuotteita kuin Maatilatorilla.

Viikonloppuna poikkesimme Maatilatorilla uudelleen ja kokemus olikin nyt jo positiivisempi. Mukaan lähti paljon herkkuja, joista ehkä mieluisin uusi tuttavuus oli tämä Hommanäsin inkiväärijuoma:



 Edelleenkin kyllä kieltämättä vähän harmittaa se, että myymälä tuntuu olevan suunniteltu "ei-liikuntarajoitteisille" eli joko citysinkuille tai hyvin toimeentuleville, tiedostaville harmaille panttereille - lapsiperheelle paikka on kieltämättä vähän ahdas ja nytkin putiikissa jouduttiin käymään vuorotellen sillä aikaa, kun toinen odotteli rattaiden kanssa oven ulkopuolella. Suosittelen kuitenkin myymälää lämpimästi niille, joilla siellä on mahdollisuus poiketa!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Teollisia suklaasuosikkeja

Teollista tummaa suklaata meillä kuluu edelleen, vaikka raakakaakaotuotteiden käyttö on lisääntynytkin ja tavoitteena on sitä edelleenkin lisätä. Tässä joitakin suosikkeja, valitettavasti luomua/reilua kauppaa ei taida olla näistä yksikään hamppusuklaata lukuunottamatta. Kaakaota kaikissa on kuitenkin vähintään 75%, Francois Pralusissa ja Stainer-"liskosuklaassa" täydet 100%.

"Pottua" imeväiselle?

"Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea. Perunaa kun syödä saa, voimia se kasvattaa. Suureksi saa meidät pieni peruna."

Moniko 80-luvulla koulunsa käynyt muistaa vielä tämän tunneilla lauletun "propaganda"laulun? Ajatus siitä, että peruna on välttämätön ja elintärkeä osa ruokavaliota, on iskostunut syvään useimpien suomalaisten mieleen jo lapsuudessa. Viime aikoina tätä ajatusta on kuitenkin alettu kyseenalaistaa yhä enemmän, kun ymmärrys nopeasti imeytyvistä hiilihydraateista ja glykeemisestä indeksistä on lisääntynyt. Myös HS:n eilisessä lautasmallijutussa tuotiin esiin mm. se seikka, että suomalaiskansallinen perunan ylenmääräinen glorifiointi on vähitellen osoittautumassa perusteettomaksi.

Aihe tuli mieleeni kuultuani jälleen kerran (ties kuinka monennenko kerran), että neuvolassa oli (WHO:n ja STM.n imeväisikäisten ravitsemussuositusten vastaisesti) suositeltu antamaan "pottua" hyvin kasvavalle ja tyytyväiselle, täysimetyksellä olevalle 4kk ikäiselle vauvalle.

Monien asiantuntijoiden tietämättömyydestä tai jopa imetysvastaisuudesta huolimatta WHO:n ja STM:n virallinen 6 kuukauden täysimetyssuositus ei edelleenkään ole muuttunut tai muuttumassa mihinkään, kuten Neuvolatyön tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tiedotteessakin todetaan. Elämäntilanteita on monenlaisia, ja onneksi jokaisella vanhemmalla on suosituksista riippumatta mahdollisuus ja vapaus aloittaa kiinteiden maistelut siinä vaiheessa kun se hyvältä tuntuu. Se, että tämä päätös perustuu tietoon ja asioista on otettu selvää, on kuitenkin eri asia kuin terveydenhuollon ammattilaisten "mutu-tuntumalta" heittämien ohjeiden (tutkimusten mukaan edelleenkin vain kolmannes neuvolan terveydenhoitajista omaa ajanmukaista tietoa imetyksestä) totteleminen aiheeseen sen kummemmin perehtymättä.

Tutkitaanpa hieman tämän "ihmeitä tekevän" perunan ravintosisältöä ja verrataan sitä äidinmaitoon, imeväiselle optimaalisimpaan ruokaan:

Ravintoarvot/100g (lähde: Fineli)

Äidinmaito:
Energia: 303kcal
Hiilihydraatti imeytyvä: 6,5g
Rasva: 4,5g
Proteiini: 1,5g
Rasvahapot yhteensä: 3,8g
Natrium: 20mg
Kalium: 50mg
Magnesium: 3mg
Kalsium: 27mg
Fosfori: 10mg
Rauta: <0,1mg
Jodi: 13mg
A-vitamiini: 52,5mikrog
C-vitamiini: 6,0mg
Folaatti: 5mikrog

Peruna:
Energia: 311kcal
Hiilihydraatti imeytyvä: 15,5g
Rasva: 0,2g
Proteiini: 1,9g
Rasvahapot yhteensä: <0,1g
Natrium: 1,0mg
Kalium: 500mg
Magnesium: 24mg
Kalsium: 5,6mg
Fosfori: 45,0mg
Rauta: 0,7mg
Jodi: 1,0mg
A-vitamiini: 0,6mikrog
C-vitamiini: 6,5mg
Folaatti: 16,2mikrog

Pikaisesti vilkaisemalla voidaan huomata parikin asiaa: ensinnäkin energiapitoisuus on suhteellisen sama, huolimatta siitä, että perunaa kuulee monesti äidinmaitoon verrattuna kutsuttavan "tukevammaksi" tai "kunnon ruuaksi". Peruna on pääasiassa hiilihydraattia. Hyvät, välttämättömät rasvahapot puuttuvat perunasta lähes tyystin, samoin monien vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta pitoisuus on alhaisempi.

Fineli kertoo kuitenkin vain mitattavissa olevaa faktaa, ja äidinmaidon koostumus onkin mielenkiintoinen ja monitahoinen juttu - lisää äidinmaidon sisältämiä "ihmeaineita" löytyy vähän väliä. Jo maalaisjärjellä ajatellenkin on suhteellisen selvää, että ihmisen maito on yksilöllisesti ihmislapsen tarpeisiin räätälöityä ja suunniteltua - parasta mahdollista ravintoa imeväisikäiselle, eikä suinkaan lehmänmaitoon rinnastettavaa "pelkkää maitoa" perunan rinnalla. Tänä "perunakriittisenä" aikana tulee väistämättä mieleen sellainenkin radikaali ajatus, että mahtaakohan "potun" tarjoaminen ensimmäiseksi kiinteäksi ruuaksi ylipäätäänkään olla lapselle se paras ja optimaalisin vaihtoehto.

torstai 8. lokakuuta 2009

Laatua lapsille

Otetaan pari teelusikallista tehotuotettua, antibioottijäämäistä lihaa ja vihanneksia. Soseutetaan se ja lisätään kolme neljäsosaa vettä ja halpaa riisitärkkelystä. Säilötään purkkiin kuukausiksi ja lätkäistään kylkeen etiketti: "Peruna-lihapataa, kehitelty yhdessä lastenlääkäreiden kanssa lapsesi parhaaksi!"

Tai ehkä vielä parempi esimerkki: otetaan pieni pala tehotuotettua, torjunta-ainekyllästettyä päärynää (tai mahdollisesti valmista päärynäsosetta). Lisätään siihen kolme neljäsosaa riisitärkkelystä, vettä ja päärynämehua. Soseutetaan, purkitetaan ja laitetaan kylkeen etiketti: "Päärynää". Vain parasta lapsellesi!

Suomi on monien tilastojen valossa maailman suurin lasten purkkiruokien kuluttaja. Täällä elää vahva usko tieteeseen ja teknologiaan (ja nutritionismiin, sanoisi Michael Pollan!) Uskomme, että oikein "lastenlääkäreiden kanssa yhteistyössä" kehitetty, tarkoin valittuja optimaalisia ainesosia sisältävä ruoka on varmasti hyvä vaihtoehto, joidenkin mielestä jopa paras.

En halua totaalisesti dissata purkkiruokia - meilläkin on tietyssä vaiheessa kulunut etenkin Hippin ja Semperin purkkeja. Elintarvikkeiden jatkaminen halvalla tärkkelyksellä on kuitenkin tunnettu teollisuuden käyttämä kuluttajien "huijauskeino", josta esimerkiksi Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella -kirjassa puhutaan. Vanhemmille syntyy mielikuva, että lapsi tarvitsee lämmintä ruokaa "kaksi purkillista päivässä", ja tähän helposti verrataan esimerkiksi lapsentahtisesti sormiruokailevan lapsen vähäiseltä näyttävää ruokamäärää.

























Toinen esimerkki: Lapsiperhe menee ravintolaan ja pyytää lasten listan. Lähes poikkeuksetta tarjolla on ranskalaisia, nauravia nakkeja tai nuggetteja. Ruotsinlaivan buffetissakin monet lapset saavat tyytyä näihin, vaikka toinen toistaan herkullisempia vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

Uskomme myös, että lapset automaattisesti rakastavat roskaruokaa ja valinnanmahdollisuuden saadessaan päätyvät luonnollisesti niihin hampurilaisiin ja ranskalaisiin. Voidaan kuitenkin miettiä, missä määrin kyseessä on opittu tapa ja vanhempien asenteiden ja puheiden pohjalta herännyt kiinnostus roskaruokaan ja "makeisiksi" kutsuttaviin lisäaine-atsoväri-klöntteihin.
 
Taannoisen KTL:n tutkimuksen "Lapsen ruokavalio ennen kouluikää" mukaan moni lapsi saa 1-vuotiaaksi asti "terveellistä" ruokaa, mutta lapsen siirtyessä muun perheen ruokavalioon ravitsemus menee huonolle tolalle. HS jopa populistisesti uutisoi aiheesta, että "moni lapsi saa päiväkodissa terveellisempää ruokaa kuin kotona". "Terveellisyydellä" viitataan tässä arvatenkin tyydyttyneiden rasvojen ja valkoisen sokerin määrään, joka päiväkodin lihapullissa ja kinkkukiusauksissa saattaa kotiin ostettuja eineksiä alhaisempi ollakin. Sen sijaan laitoskeittiöruuan ravitsemuksellisesta laadusta muuten voitanen olla montaa mieltä: esimerkiksi natriumglutamaatin käyttö on arkipäivää (joskin esim. Espoon kaupunki on sen edelläkävijänä kieltämässä) ja ateriat voivat olla hyvinkin liha-, vilja- ja hiilihydraattipainotteisia siinä missä vihannesten osuus jää suhteellisen vähäiseksi.



































Jonkinlainen kansanliike "parempaa ruokaa lapsille" olisi varmaankin paikallaan. Jo ihan pienen empiirisen kokemukseni pohjaltakin olen taipuvainen uskomaan, että ainakin useimmat lapset nauttivat ja arvostavat hyvää ja laadukasta ruokaa, jos heille sitä tarjotaan ja se esitetään houkuttelevana vaihtoehtona. Pari hyvää bisnesvinkkiä ravintola-alalle benchmarking- mielessä esimerkiksi täällä ja täällä.

Konseptiauto




























Auton mallinen kakkuvuoka saapui meille hiljattain täältä - kahden pojan äitinä olen nimittäin vakuuttunut siitä, että tällaiselle tuotteelle tulee olemaan käyttöä meillä myös tulevaisuudessa. :)

Ensimmäinen prototyyppi, konseptiauto (tämä on tietysti plugin-hybridi... ;-)) , syntyi kokeilumielessä pari viikkoa ennen pojan varsinaista syntymäpäivää. Ottaen huomioon täydellisen aloittelijuuteni ja kokemattomuuteni marsipaanin käsittelyssä kuin myös ylipäätään kakkujen teossa olen lopputulokseen ihan kohtuullisen tyytyväinen:



Ei-niin-täydellisestä ulkonäöstään huolimatta tämä auto kuitenkin koostuu aavistuksen verran paremmista aineksista ;-) Pohjaan on käytetty täysjyvä-speltjauhoja, intiaanisokeria ja luomukananmunia ja leivinjauhetta. Täytteenä itsetehtyä marjamehua, karviaishilloa sekä vadelma-kerma-rahkaseosta. Marsipaani on tässä se "heikoin lenkki", olen itse hulluna marsipaanikakkuihin enkä tiedä olisiko sille edes teoriassa olemassa mitään toimivaa korviketta.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Misokeitto kauden vihanneksista

Misokeitto on meillä etenkin 3-vuotiaan tytön suurinta herkkua, ja maistuu se toki muillekin :)



























Kauden tuoreista luomuvihanneksista väsätty misokeitto on todellinen "think globally, act locally" -ruoka. Dashijauhe, misotahna ja wakame ovat ainoat ei-kotimaiset ja ei-luomut osat tässä, ja koska tuoteselosteista en ymmärrä hölkäsen pöläystä niin saattaapa niistä löytyä sitä aasialaisessa keittiössä niin vakiokalustoon kuuluvaa E621:täkin. :( Seuraavalla kerralla tsekkaan kyllä Ruohonjuuren misovalikoimat, josko sieltä löytyisi natriumglutamaatti-vapaa versio.

Ohje täältä.

tiistai 6. lokakuuta 2009

"Sushia" aamiaiseksi

Olemme sushin ystäviä, mutta laiskuuden ja ajan puutteen vuoksi ostamme sitä pääasiassa valmiina silloin tällöin. Tällaiset "vaihtoehto-raakasushit" tuli kuitenkin pyöräytettyä aamiaiseksi tänään:






























Puolisoni innovoi kaakaonibsbanaaneista  lasten naposteltavaksi sopivan "sushiversion". Sen kaveriksi sopivat itse spontaanisti kehittelemäni "nori-rullat" eli pinaatinlehdet, joiden sisään on kääritty porkkanasuikaleita, hampun- ja auringonkukansiemeniä sekä pienenpieni loraus camelina- sekä pellavansiemenöljyä.
 

maanantai 5. lokakuuta 2009

Raakasuklaapiirakka

Kaikkien aikojen ensimmäinen raw -leipomukseni valmistui viikonlopuksi vieraita varten:






















































Olen aina kuvitellut raw-kokkailut jotenkin isotöisiksi, mutta totta puhuen tämä olikin paaaaljon vaivattomampi valmistaa kuin perinteiset vispattavat (sotkevat) taikinat ja uunissa paistettavat leivonnaiset!

Alkuperäinen ohje täältä seuraavin muokkauksin:
- raakakaakaojauhe oli lopussa Ruohonjuuresta, joten käytin ihan Green & Blacksia, jonka olen ymmärtänyt olevan suht lähellä "sitä itseään"
- lähimarketissamme ei ollut kaurasuurimoita, joten käytin sen sijaan 50% luomukaurahiutaleita ja 50% kauramannasuurimoita
- blenderimme odottaa korjausta edelleen, blendasin pohjan ainekset siis sauvasekoittimella ja ihan jees onnistui
- kuorrutukseren tuo ohjeen mukainen annos ei riittänyt meillä vaan jouduin tekemään noin kolminkertaisen annoksen :)

Olipa kyllä ihan mielettömän upea fiilis syödä jotakin näin hyvää vailla mitään syyllisyydentunteita  - vaan päin vastoin suorastaan nauttien siitä, miten hyvää tämä tekee! Tulipa mieleen se Pollanin kirjassakin mainittu seikka, että länsimaisessa ruokavaliossa syyllisyys ja huono omatunto ovat lähes aina herkutteluun liittyviä fiiliksiä. Harmin paikka, sillä onhan vallitseva herkuttelukäsityksemme (valkoinen sokeri ja vehnäjauhot ovat sitä suurinta herkkua, jolla itseään voi palkita...) kieltämättä suhteellisen rajoittunut!

Tätä siis tullaan tekemään uudestaankin - aloin heti innovoida että saman kaavanhan mukaan voisi tehdä esim. pieniä esteettisiä "mokkapaloja" ja koristella ne kaakaonibseillä :) Lastenkin on tätä helppo syödä kiinteän rakenteen vuoksi.

Raakasuklaasta puheenollen, huomenna toivottavasti päästään tutustumaan myös tänne!  Tämäniltaiset avajaiset valitettavasti missataan, vaikka siellä kuulemma on raakasuklaamaistiaisiakin tarjolla... :)

perjantai 2. lokakuuta 2009

Ruokaa tänään: Pinaattitäytteiset kalarullat



Yksi tämänhetkisistä suosikki-kalaresepteistämme. Ohje on yksinkertaistettu mukaelma Libanonin makuja -kirjan reseptistä "Pinaattisiikaa".

Käytämme vaihtelevasti kuhaa, siikaa, ahventa tai puna-ahventa (valitettavasti lähimarkettimme kalavalikoimat etenkin viikolla ovat kehnohkot). Quinoaa -blogissa oli postaus kalansyönnin eettisyyteen ja etenkin kalanviljelyyn liittyviin epäkohtiin liittyen ja se herätti kyllä ajatuksia. Pyrimmekin suosimaan pyydettyä kalaa aina kun mahdollista, valitettavasti niin kauan kuin haemme kalamme lähimmästä marketista.se ei ole mahdollista kovin usein :(

Pinaattia olemme tilanneet luomuruokapiirin kautta suoraan viljelijältä ja se päihittää kyllä kaupan italialaisen tuorepinaatin mennen tullen! Viime viikkoina meillä onkin syöty pinaattia runsaasti, tilasin sitä viimeksi nimittäin jättimäisen kilon pussin :)

Pinaatinlehdet siis käytetään nopeasti kiehuvassa vedessä ja levitellään perattujen, maustettujen (ehkä vähän mustapippuria ja merisuolaa) kalafileiden päälle.



Fileet kääritään rullalle ja kiinnitetään cocktail -tikuilla. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.



Jos aikaa ja energiaa riittää, niin lisäkkeeksi vielä esim. höyrytettyä tuoretta broccolia tai spelt-quinoa-couscousta vaikkapa tomaattimurskalla, linsseillä ja yrteillä maustettuna :)

Luomu ON terveellisempää!

"Suomalainen ruoka on puhdasta." Näin me suomalaiset uskomme, ja tässä on yksi syy siihen, miksi luomubisnes on täällä vielä lapsenkengissään (tosin jotain edistystä on onneksi tapahtunut viime vuosina).



Luomun paremmuudesta on ollut jos jonkinlaista tutkimusta puolesta ja vastaan. Nyt Ranskan Elintarviketurvallisuusvirasto on julkaissut aiheesta raportin, jonka löydökset tukevat esim. Michael Pollanin kirjassakin esiintuotuja tutkimustuloksia:

Tutkimuksesta uutisoidaan luomu.fi - sivuilla:

"Uusi Ranskan Elintarviketurvallisuusviraston raportti osoittaa, että luomuelintarvikkeet ovat parempia ihmisille ja sisältävät vähemmän torjunta-ainejäämiä ja nitraattia, jonka on osoitettu aiheuttavan terveydellisiä haittoja kuten diabetesta ja Alzheimerin tautia.


Nyt julkaistu tiedeartikkeli perustuu kirjallisuustutkimukseen, jonka tekoon osallistui 50 ranskalaista asiantuntijaa eri sektoreilta. Ryhmän yhdessä hyväksymä laaja loppuraportti julkaistiin ranskaksi. Tämän raportin pohjalta on nyt julkaistu asiantuntijatarkastettu artikkeli Agronomy for Sustainable Development-tiedelehdessä. 


Ranskalaistutkimuksen mukaan luomutuotteiden kuiva-ainepitoisuus on tavallisia tuotteita korkeampi ja ravintoainetiheys suurempi. Myös luomukasvisten kivennäispitoisuudet ovat korkeampia (mm rauta, magnesium). 

Luomuvihannekset, -marjat ja -hedelmät sisältävät enemmän antioksidantteja kuten fenoleja ja salisyylihappoa, jonka tiedetään suojaavan syöviltä, sydänsairauksilta ja monilta muilta sairauksilta. Luomueläintuotteissa on enemmän monityydyttämättömiä rasvahappoja, joka suojaavat mm sydän- ja verisuonisairauksilta. 

Eräiden vihannesten C-vitamiinipitoisuudet näyttävät olevan tavanomaista korkeampia. Mutta luomuelintuotteiden hiilihydraatti-, valkuais- ja vitamiinipitoisuuksista tarvitaan lisää tutkimuksia.
Luomuelintarvikkeet ovat valtaosin vapaita torjunta-ainejäämistä (94-100 prosenttia puhtaita). Luomuvihannekset sisältävät keskimäärin noin 50 prosenttia vähemmän nitraattia kuin tavanomaiset vihannekset. Sienien tuottamien homemyrkkyjen pitoisuuksissa ei ole eroja viljelymenetelmien välillä."

Alkuperäinen dokumentti löytyy täältä.


Harwardin malli

Näkemyksiä terveellisestä ja täysipainoisesta ruokavaliosta on lukuisia. Nämä näkemykset ovat aina väistämättä kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Kansallisiin suosituksiin (esim. amerikkalainen ruokapyramidi tai suomalainen ruokaympyrä) ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös elintarviketeollisuuden intressit.
Omasta lapsuudestani tuttu ruokaympyrä perustui agraariyhteiskuntaan ja silloin saatavilla oleviin elintarvikkeisiin. Viime vuosina sen on syrjäyttänyt lautasmalli, joka sekin on saanut osakseen monenlaista kritiikkiä.

Harwardin yliopiston tutkijat ovat laatineet uusimman tieteellisen tutkimustiedon pohjalta teollisuuden intresseistä riippumattoman "terveellisen syömisen pyramidin" ("Eating Healthy Pyramid"), joka vaikuttaa kohtuullisen järkevältä mallilta:




Pointit lyhyesti:
- pääasiassa tulisi syödä hedelmiä ja vihanneksia, etenkin lehtivihreää
- loput koostetaan parhaista proteiininlähteistä kuten kala, kananmuna, palkokasvit, pähkinät, siemenet  - punaista lihaa voi syödä vähän satunnaisesti, mutta ei ole välttämätöntä
- terveellisiä rasvoja (oliivi-, camelina- ym. öljyt, avokado) päivittäin


Tähän vielä lisäyksenä torjunta-aineiden määrän minimoiminen ostamalla kaikki mahdollinen luomuna ja mahdollisimman puhtaana/käsittelemättömänä, niin ollaan varmaan jo suhteellisen lähellä ihanteellista ruokavaliota. Ilon Pisara -blogista löytyy myös hyvä aiheeseen liittyvä postaus "Tarvitsemmeko ravintolisiä?"
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...